Kolmen kopla: Hugo, Doris & Deli

Rikollinen trimmaus

2012-01-29T17:27:00.003+02:00

Viikonlopun aikana tytöt saivat uuden lyhytkarvaisen lookin, talvesta huolimatta. Mutta ensin palataan perjantaille, jolloin suunnattiin treenikaverin kanssa agihallille.

Mukaan hallille lähti - kukas muu - kuin Nuge. Tarkoituksena ottaa keppejä ja kontakteja yksittäisinä sekä useamman esteen ratapätkää. Kepit menee ok, mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että Hugo pääsisi lujempaakin. Toki on otettava huomioon ettemme viime aikoina ole pystyneet treenaamaan kovin usein tai ylipäätään säännöllisesti. Jotenkin on silti tunne, että oppiiko se verkoilla menemään siitä mistä pääsee vai pujottelemaan? Se ei varsinaisesti näytä siltä, että se pujottelisi tai kovinkaan paljon rytmittäisi menoaan. Olen aika varma, että jos verkkoa ottaisi pois, se tulisi siitä mistä suorimmin pääsisi. Tulee ajatus, että oliko se kuitenkaan paras vaihtoehto Hugolle... Mutta pitää nyt yrittää tehdä enemmän ja katsoa lähteekö se menemään siitä eteenpäin... Tosin tämä -25 asteen kiva kirpakka pakkassää saattaa kyllä pidetessään jarruttaa vähän treeniä, kun ei ole sisähallia missä harjoitella.

Radalla taas tapahtui seuraavaa: Hugo tuli rataa hyvin ja se mistä olen ylpeä, se ei enää varasta lähdössä. Käyn satunnaisesti, mutta joka treenissä jossain vaiheessa palkkaamassa sen lähtöön paikallaan pysymisestä. Helpottaa kummasti, kun koira pysyy paikallaan kunnes muuta käsket :) Sain kuitenkin treenikaverilta kritiikkiä äänen käytöstä. Hän nosti esiin tilanteet, jossa pitäisi pelastaa suoritus äänen avulla. Sanon käskyt sen verran ÄÄNEEN ja napakasti, että "pelastuskarjahduksella" tuskin juurikaan olisi painoarvoa normaaliin käskyyn verrattuna. Ok, hyvä pointti. Ymmärrän täysin. Hugon kaltaisen koiran kanssa varmasti radalla tulee niitä, että pitäisi saada oikeasti tilanne pelastettua. Lähtökohtahan on, että olen todennäköisesti myöhässä :D Näinpä siis lähdin tekemään ratapätkää seuraavalla tavalla; saan käyttää alussa lähtökäskyn ja ensimmäisellä esteellä käskyn, mutta sen jälkeen on oltava hiljaa ja yksinkertaisesti ohjattava koiraa pelkästää kropalla. Tässä vaiheessa olin itse sitä mieltä, että "no saahan sitä yrittää mitä vaan". Suureksi yllätyksekseni sain huomata, että ohjaus toimi mainiosti suu supussakin! Olin hiljaa kuin hiiri ja juoksin ja ohjasin ja sain siitä huolimatta Hugon menemään sinne minne halusinkin. Aika hyvä fiilis tuli tästä ;) Oli myös huomattavasti helpompi itselle keskittyä, kun sai unohtaa yhtälöstä yhden palikan. Alan varmasti tästä lähtien käyttää vähäisempää tai ainakin hiljaisempaa käskytystä. Ja omaa ohjausta voi aina testata hiljaisella radalla ;)

Lauantaina oli aluksi tarkoitus mennä seuran hallin rakennus talkoisiin. Mittari näytti kuitenkin aamulla yli -20 asteen pakkasta, joten jätimme väliin. Huom. Kalle olisi lähtenyt mukaan! Uskomatonta, mutta totta ;) Tosin hallihankkeen blogista luin tänään, että paikalla oli vain -10 astetta ja auringon paistetta. Nuo pakkaslukemat eivät kyllä koskaan tavoittaneet meidän mittaria. Valitettavasti. Hyvinhän siellä siis olisi kuitenkin tarennut talkoilla. Ilmeisesti pitäisi kysyä talkoosäätä joltain halliprojektia lähempänä asuvalta... Meiltä kun matkaa taitaa tulla lähemmäs 40km.

Päivän aikana päätin sitten trimmata molemmat neidit. Aluksi ajatus lähti lähinnä Doriksesta, sillä kun oli jo hyvin pitkä turkki. Tarkoitus oli trimmata ennen astutusta, jotta turkki olisi käytännöllisen lyhyessä mitassa mikäli tulee pentuja taloon. Mutta kun Deli sattui siinä jaloissa pyörimään, niin otinpa nyt siltäkin turkin jälleen alas, vaikka se ei kovin pitkä ollut muutenkaan. Tällä kertaa trimmasin ihan päästä varpaisiin hännät mukaan lukien. Hyvä se on välillä antaa turkin uusiutua kokonaan. Siitä huolimatta, että on ihmisiä joiden mielestä tämä lähentelee rikollista trimmausta barbetin kohdalla. Vaan kyllä oli tytöt taas vauhdissa trimmin jälkeen! Pihalla vedettiin sellasta rallia, että olisi Kankkusen Juhakin ihmeissään! :D Ja tietysti Doris katseli taas maailmaa kuin ensimmäistä kertaa konsanaan. Kyllä on läpitunkeva katse, kun on tottunut ettei silmiä edes näy ja nyt kaksi silmäparia tuijottaa tekemisiäsi herkeämättä.

Hugo poika sai pitää turkkinsa, sillä mammalla on takaa-ajatuksena kiikuttaa se kevään aikana vielä johonkin näyttelyyn.

Kirpsakasta pakkassäästä huolimatta ei tassuja metsässä nosteltu. Jotkut kauhistuu talvitrimmistä ja toki koirat pihalla keskenään viihtyvät turkkien kanssa enemmän ja pystyvät pitempään olemaan. Metsässä kuitenkin liikutaan koko ajan, eikä tietysti olla tuntitolkulla kovimmilla pakkasilla. Kyllä juokseva koira lämpimänä pysyy lyhyemmässäkin karvassa. Järki vaan mukana toiminnassa, ei Doris ja Deli nyt saa pihalle keskenään jäädä. Se on mentävä aina tilanteen mukaan ja Doriksen pitkä turkki olisi ollut varsin hankala pitää puhtaana toivottavasti tulevien pentujen kanssa. Vielä ei vain merkkejä juoksusta näy vaikka kuinka odotetaan, mutta pysyn toiveikkaana että kohta olisi jo aika. Yhdistelmä Doris x Vaillant sai muuten viime viikolla jalostustoimikunnan hyväksynnän.

Tässä eilen napattu kuva tytöistä. Kyllä tuli niin koiramaisen kauniita taas, jos minulta kysytään. Ja huomatkaa Delin hieno "ladylike" istuntatyyli :)

Huomenna minulla alkaakin sitten ensimmäinen työssäoppimisen jakso Joensuun eläinklinikalla. Odotan jaksoa innolla, on varmasti paljon oppia edessä. Tämän postauksen myötä päästään varmasti seuraavalla kerralla helmikuun kimppuun. Huomisista agitreeneistä tuskin tulee raportoitavaa, ne liene jää pitämättä luvattujen pakkaslukemien vuoksi (-20) auringon paisteesta huolimatta.

Tekemisen iloa

2012-01-25T21:26:00.011+02:00

Viikko on alkanut puuhakkaasti. Maanantaina suuntasimme illalla agiliitämään Hugon kanssa. Treenien aiheena oli linjaaminen. Harjoituksessa oli vain muutamia hyppyjä ja koska ryhmässä oli toinen maxi, joka meni viisvitosilla esteillä, niin päätin minäkin kokeilla. Tähän asti tekniikkatreenit on tehty aika pitkälti medeillä ja kerran vai pari menty viiskymppisillä. Jotkut sanoo, että tekniikka pitäisi tehdä matalammilla, jotta voi oikeasti keskittyä siihen tekniikkaan. Toiset taas, että maxeja on hyppyytettävä maxeilla, muuten ne alkaa roiskimaan rimoja. Ja tietysti vielä jutut näiden väliltä. Noh, eihän tällainen lajin keltanokka siinä vaiheessa tiedä mikä se nyt olisi se viisain veto. Kai siinäkin voi olla jo ihan koirakohtaisiakin eroja... Jokatapauksessa meillä maxi-hypyt teki terää. Rimat pysyi ylhäällä. Hugo nimittäin medeillä tuntuu vaan roiskivan eteenpäin, että "jaahas, eihän näitä tartte ees hypätä, mennäänpä vauhdilla vaan ja läpi!". Se ei edes yritä. Mutta kun rimat laitettiin ylös, alkoi poika ponnistaa ja siellä ne rimat myös pysyy. Kai se sitten on parempi pitää ne siellä ylempänä.

Mitä tulee linjaamiseen, niin kerrankin minä onnistuin kentällä. Minä! Linjaukset oli kouluttajan mielestä erittäin hyviä ja harjoiteltu pätkä menikin tosi hienosti. Vähänkö olin ylpeä itsestäni 8D Hugo on alkanut lukea rataa jonkun verran ja meno näyttää jo kuulemma agilityltä :D Lisäksi pieni vesipää on helppo huijattava, kun se menee joka ikinen kerta siihen lankaan ettei tajua kellä palkkalelu on, kun annan sen apuohjaajalle selän takana. Uskomaton pösilö sen suhteen. En kehtaa antaa sitä näkyvillä, koska muuten se keksii hyvin nopeasti mennä aivan omaa reittiään suoraan palkkaajan luokse. Jos minä taas palkkaan itse liikaa, se alkaa jäädä liian likelle minua. Mutta ei tuota ongelmaa, kun voi vetää sitä höplästä lelun kanssa joka kerta. Ja joka kerta se on toiminut :) Toki se palkka välillä tulee muualtakin, mutta noin pääsääntöisesti se tulee sieltä mistä Hugo sitä vähiten odottaa.

Kerrankin olisin muuten ottanut videokameran reeneihin mukaan ja laittanut jonkun kuvaamaan meiän reeniä, mutta harmikseni huomasin lähtiessä ettei siinä ollut akkua =( Toisen kerran sitten.

Kontakteista harjoiteltiin puomia. Sinänsä alastulon kosketus on kyllä sisäistetty, mutta vauhtia on vielä vähän liikaakin. Tai Hugo ei vielä osaa kontrolloida sitä omaa vauhtiaan ja vaikka kovasti alastulolla yrittääkin tarjota oikeaa toimintaa, niin takapuoli tuppaa pyörähtämään vauhdin seurauksena sieltä ympäri alas vaikka tassut on maassa oikeassa paikassa. Pitää vielä vahvistaa alastuloa lisää ja lisää. Vauhdikas puomi on kuitenkin tulossa...

Tiistaina sitten tokoiltiin kaksin verroin. Alussa kentälle pääsi pikku Dee. Sillä on virtaa ja hulvaton tyyli kentälle mennessä pomppia - ei minua vasten, koska se on kiellettyä - mutta tasajalkaa ylös alas minun vierellä innostuessaan. Huvittava näky, kun pieni barbet käy aina siinä hartioiden tasalla kumipallon lailla :D

Luoksetuloa treenattiin erilaisin harjoituksen ja se on aikas hyvällä mallilla. Deli jää maltillisesti odottamaan, eikä ennakoi tai nytkähtele. Ainakaan vielä. Yritetään myös pitää tämä tarpeeksi monipuolisella harjoittelulla. Vauhti on törkeä ja sivulle tulo onnistuu jo pitemmästä matkasta. Mitä nyt lumella jarrutus ei välillä onnistu kovasta vauhdista. Tämä annettakoon anteeksi junnulle. Luoksetulo -harjoitusten välillä otin kaukoja lyhyellä matkalla. Vain metrin päässä Delistä. Maahanmeno on upea ja istuminen onnistuu myös täysin ilman käsimerkkiäkin maasta. Suureksi ilokseni Deli suorittaa ne harjoittelun vähyydestä huolimatta myös teknisesti hyvin, eikä liiku senttiäkään paikoiltaan. Deli pitää siis takajalat paikoillaan. Ainoa, joka vaatii vielä paljon hissiharjoitusta on seisominen. Sekin onnistuu, mutta palasin siinä askeleen taaksepäin, kun huomasin pientä väärien jalkojen liikkumista. Luulen kuitenkin ettei tästä tule mitään meidän koitinkiveä.

Pariin otteeseen otettiin myös leikkihetki. Deli on ensimmäinen koirani, joka ei osaa treenikentällä leikkiä. Tähän asti muut ovat olleet sitä voin leikkiä missä vaan -sorttia ja palkkaaminen lelulla on voitu aloittaa heti tarpeen tullen ilman suurempaa erillistä harjoittelua. Deli ei vaan hiffannut, että vaikka tehdään töitä, voi lelun saadessa myös leikkiä. Että se on palkkaa työstä. Niinpä sitä on alettu opettelemaan. Syntisen vähän kyllä, mutta on kuitenkin. Ja eilen Deli ensimmäistä kertaa revitti leluaan miun kanssa oikein katu-uskottavin ääniefektein. Tämä oli hieno ahaa -elämys itselle, saada (vai joutua?) konkreettisesti tehdä se mitä muille lelulla palkkaamisesta opettaa; kaikilta koirilta se ei tule luontaisesti, joillekin se on opetettava. Ja tietysti kaikilla se ei koskaan onnistukaan, eikä ole välttämätöntä. Onni ole kuitenkin huomata, että meillä opettelu alkaa vähitellen tuottaa hedelmää tällä saralla.

Pikku likan jälkeen oli vuorossa Hugo pitkän tokotauon jälkeen. Aiheena ihanainen itse järjestämäni - kuinkas muutenkaan - ongelman kryynimme nouto. Joskin on pakko mainita, että eteenpäin on menty ja oppimista on selvästi tapahtunut tauolla sekä kotona varmasti mallioppimista Delin suunnalta, joka on ilmiselvästi ollut edellisessä elämässään ihka aito noutaja. Ok, barbetilla varmasti tulee noutotaipumusta alkuperäistä käyttötarkoitusta ajatellen geeneissä enemmän kuin perrolla, mutta silti. Jos lähtökohta oli innosta huutava, kapulan perään karkaava, sen kanssa rälläävä, täysin pitämään kykenemätön ja palautuksesta ymmärtämätön perron huligaani, niin tällä hetkellä minulla on vain vähän piippaava, takapuolta vähän nostava, käskyä odottava, kapulan minun luokse tuova, epävarma pitäjä ja jollain tavalla palauttava noutavan perron alku. Pitäisi ehdottomasti olla videopätkää alussa ja nyt ja huomaisi miten suuri askel eteenpäin on otettu. Toki yhtä suuri on vielä edessä, mutta saahan sitä vähän juhlia välietapeillakin ;)

Noutoa ei tietenkään kokonaisena liikkeenä harjoitella, vaan pitämistä erikseen sivulla, edessä ja liikkuessa. Jostain syystä sivulla ollessaan Hugo pitää tiukasti, mutta edessä mällää. Tämä nyt ei sinänsä haittaisi, koska en tokossa koskaan koiraa eteen pyydä ja PK-puolella meitä tuskin kisaamassa tullaan koskaan näkemään. Mutta kyllä se silti on harjoittelmisen arvoinen asia. Treenikaveri filosofoi, että ehkä edessä olemiseen yhdistettynä kapula mielletään enemmän leluksi, jolla Hugoa palkataan paljon... Se on kuitenkin monesti juurikin edessä minuun nähden esimerkiksi revittäessä tai pallotellessa. Kumpa näkisi pienen perron sielun peiliin...
Lisäksi harjoitellaan paikallaoloa kapulaa heitettäessä sekä palautusta erikseen. Paikallaolon harjoittelu on vähentänyt Hugon kovan huudon kapulan perään ja on se ollut pari kertaa jopa hiljaa. Yleisesti ottaen huuto on muuttunut pieneksi piippaukseksi, joka yritetään nyt karsia vielä pois.

Delin kanssa on kotona tullut kantamista ja pitämistä vahvistettua paljon ja Hugo on alkanut tarjoilla samanlaisia eleitä sisällä. Tulee tarjoamaan erilaisia esineitä pitäen niitä suussa ja edessä istuen. Tällöin se ei kyllä mällää. Olenkin nyt pitäytynyt täydessä passiivisuudessa esineen tippuessa tai sen ollessa minulla. Esineen ollessa Hugolla suussa se on maailman paras koira ja jossain vaiheessa, kun otan esineen olen jälleen täysin passiivinen. Tämä on toiminut loistavasti ja kun ottaa esimerkiksi kapulan käteen, alkaa nenä tökkiä että "tänne se". Tällaista harjoittelua pitämiseen suositteli Korrin Pekka viime kesänä ja se on kyllä oikeasti juuri niin hyvä, kun kerrottiin :)

Noudon lisäksi otettiin pieni paikkamakuu. Meinin piiloon ja Nuge oli palatessani ihan samassa asennossa kuin lähtiessänikin. Tämä on sillä vahva. Lisäksi jättöjä maahan ja seisomaan. Maahan putoaa heti, mutta seisomisen kanssa oli ongelmia - minulla enemmän kuin Hugolla - käskyssä. Olin ihan sekasin, että mitä käskyä olen Hugolla käyttänyt seisomisessa jäävän osalta. "Odota" on sen verran painostava D:n takia - kuten minun maahan -käsky - että Hugo menee maihin. Sitten kokeilin "oota" ja mietin, että ei. Kuulostaa niin pöllölle, että varmana muistaisin jos olisin sitä käyttäny. Ja "seiso" se ei ainakaan ole, kun se on niin samantyylinen kuin "istu" ässineen. Lopulta idiootti ohjaaja muisti oman käskysanansa "see" ja koira pysähtyi kuin seinään. Kyllä oli hetken sellanen olo, että hakkaanko päätä tuohon seinään vai annanko itelleni lumipesut...........

Mutta näin se menee, tauolla koira oppii ja ohjaaja unohtaa BD Tuli kuitenkin tähän viikon alkuun sellanen tekemisen ilon loistava fiilis, kun sai onnistumisia alle ja kova into treenata lisää.

Tänään kävin sitten näyttämässä Hugon etuhammasta - tai sitä mitä siitä on jäljellä - eläinlääkärillemme. Yksi etuhampaista on painien tiimellyksessä katkennut lähes ienrajasta. Poistaahan se pitää kuten arvelin. Ensi viikolla sitten takasin lekuriin ja Hugosta tulee harvahammas :o

Ikuinen ruokintakysymys...

2012-01-23T11:07:00.002+02:00

Luin kirjaa koiran ruokintaan liittyen. Perusteos eläinalan opiskelijoille ja muille koiran ruokinnasta kiinnostuneille. Alussa esitellään varsin kattavasti mm. koiran ruoansulatuselimistö ja sen toiminta. Käydään läpi myös ravintoaineet ja niiden vaikutus jne. Tähän asti kirja oli ihan ok luettavaa, joskin olemme tietysti ruoansulatuselimistön ja sen toiminnan käyneet läpi myös koulussa eläinlääkärin luennoilla. Ajanpuutteen vuoksi päätinkin sitten skipata joitain tuttuja aiheita ja etsin hakemistosta raakaan ruokaan liittyviä sivuja. Ja niitähän löytyi. Ikävä kyllä mitä pitemmälle niitä luin, sen vihaisemmaksi tulin. Jälleen yksi kirja, joka suurimmaksi osaksi kertoo raa´an ruokinnan vaaroista ja antaa kuvan ettei siinä juurikaan ole hyvää kerrottavaa. Argh. >(

En voi olla ihmettelemättä, että mistä nämä johtopäätökset vedetään? Vai ihan vain, koska eläinlääketieteellisessä on kerrottu teollisen koiranruoan olevan se yksi ja ainoa, paras vaihtoehto? Arvaatkapa ketkä siellä ruokinnasta luennoivat? Teollisen koiranruoan valmistajat tietenkin. Mistäkö tämän tiedän? No, myös meille tullaan ruokinnasta luennoimaan kyseiseltä taholta. Odotan "innolla"...
Vedotaan myös siihen ettei raa´asta ruokinnasta ja sen toimivuudesta tai toimimattomuudesta koiran ruokavaliona ole tutkimuksellista näyttöä. Ei olekaan. Siksi ihmettelenkin miksi sen toimivuudesta ei voisi puhua, mutta toimimattomuudesta voi puhua? Eikö molemmat tarvitsisi yhtälailla pohjaksi sitä tutkimus näyttöä? Miksi siitä sitten ei ole tehty tutkimuksia? Kuka kyseiset tutkimukset rahoittaisi? Näitä hienoja ja hyviä tutkimuksia teollisen koiranruoan toimivuudestahan on pilvin pimein. Haluaako joku arvata kuka kyseisiä tutkimuksia rahoittaa? Vähän kuin ihmisten lääkkeiden tutkimukset; rahoittajina lääkevalmistajat. Onkohan jossain menty vähän vikaan?

Tarkoitukseni ei missään nimessä ole mollata teollisia koiranruokia. Verenpainetta vain nostaa, kun raa´an ruoan arvoa ruokinnassa ei pystytä katsomaan objektiivisesti samalta viivalta lähdössä kuin teollista ruokaa.

Esimerkiksi kyseisessä kirjassa kerrottiin koirien suoliston vierasesineistä johtuvien ongelmien lisääntyneen huomattavasti, kun raakaruokinta alkoi yleistyä. Kyllä, varmasti näin onkin. Luiden syöttämisessä on riskinsä, varsinkin jos sen tekee väärin. Mutta onko kukaan verrannut näiden "ongelmaisten" raa´alla ruoalla syötettyjen koirien lukumäärää kaikkiin raakaa ruokaa syövien koirien lukumäärään? Olisiko osuus prosentuaalisesti kovin iso? Ja vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee, jos saisi saman lukeman niiden koirien lukumäärästä, joilla ongelmia teettää teollisen koiranruoan lisäaineet, säilöntäaineet ja raaka-aineet verrattuna kaikkien teollista koiran ruokaa syövien koirien määrään.

Se on varmasti äärimmäisen helppo sanoa, että monilla raakaa ruokaa syövillä koirilla on "ongelmia", kun lääkärinä näkee vain ne ongelmatapaukset klinikalla. Kuka sinne menisi terveen koiran kanssa vain kertoakseen, että koira on terve, eikä ongelmia ruokinnan kanssa ole? Lisäksi kukaan ei tiedä onko ne kyseisten koirien suolistoa repineet luun palaset edes olleet raakoja. Lemmikkieläinliikkeet ovat pullollaan paistettujen ja keitettyjen luiden valikoimaa. Se ei ole enää ollenkaan sama asia. Yllättäen kypsennetty ei ole raaka :D Sitäpaitsi myös kyseinen kirja kehottaa luita koiralleen tarjoavaa keittämään ne, jotta pinnalla mahdollisesti olevat bakteerit kuolevat.

Kirjassa myös suorastaan irvaillaan joidenkin barffaajien halulle kertoa ruokintamuodon hyvistä puolista ja terveysvaikutuksista. Yhden koiran tutkimustietoon ei vain kannata kirjoittajan mukaan paljoa perustaa. Tyytyväinen pitää kuitenkin kyseisen koiran puolesta olla.

No, ei kai se sitten auta kuin olla tyytyväinen sen yhden, ei kun kahden.. ei kun kolmen oman koiransa puolesta, jotka ovat koko elämänsä syöneet raakaa ruokaa ilman ongelmia. Ja jotka syövät suurimmaksi osaksi viikon ruokavaliostaan raaka-ainetta, jota kyseisen kirjan mukaan ei missään nimessä koirille pitäisi syöttää; linnun luita; tarkemmin sanottuna meillä broileria. Ai niin, koirat ovat olleet myös erittäin terveitä; mm. yksi ei ole sairastanut koskaan mitään. Taidan todella olla todella onnekas.

Mihin lopputulokseen tässä nyt sitten pääsin; samalla kun jatkan koirieni ruokkimista niin kuin ennenkin, taidan lopettaa ruokintakirjojen lukemisen. Ja ehkä pieni, mutta tuttu varoituksen sana; tieto lisää tuskaa. Näin se varmasti tekee, ainakin jos on kyse ihmisestä, joka ensimmäisen koiransa kanssa etsii tietoa ruokinnasta. Yksi kirja vielä menee, sitä luulee olevansa autuas. Lueppa toinen, niin olet syvemmällä kuopassa kuin mistä aloitit ensimmäistä lukiessasi. Nimim. omasta hyllystä löytyy ainakin kaksi kirjaa, joissa monet nyt lukemani kirjan asioista kerrotaan täysin päinvastaisina...

Laitetaan vielä loppuun kevennykseksi kännyllä napattu kuva, jossa Doris ja kaverin italianajokoira Ella nauttivat luista täysin siemauksin ja sulassa sovussa vierekkäin järsien :)

Ruokalakko

2012-01-17T11:28:00.003+02:00

Tänään alkoi aamu poikkeuksellisella ruokailulla. Koirilla siis. Normaalisti minä aina pussitan ruoat jokaiselle annoksittain ennen reissuun lähtöä. Sitten vaan kaikki annospussit kylmälaukkuun ja menoksi. Reissun päälle on hankalampi ottaa suurempia pusseja, joissa kaikki on ankkajäässä. Loppu viikosta sain kuitenkin vieraaksi kuume paholaisen ja polla siitä sekaisin unohdin tyystin ruokien pussittamisen. Olisiko siihen edes siinä tilassa pystynyt vaikka olisi muistanutkin...

Jokatapauksessa tämä kaikki johti lopulta siihen, että eilen aamulla annoin koirille viimeiset broilerit, jotka minulla mukana oli. Periaatteistani poiketen marssin koululla eläinsairaalalle ja ostin pussillisen (Huom. pienimmän mahdollisen ;) teollista koiranmuonaa. Virbac Adultia. Melkein on huono omatunto teostani. Ja viimeistään se tuli tänä aamuna, kun oli aika tuota nappulaa karvanaamoille tarjoilla.

Nappulaa kuppeihin ja koirat riviin ruokaansa odottamaan ja luvalla kupille. Doris tunnetusti ahneena kävi syömään kuten mitä tahansa muutakin. Ei mitenkään ahmien, mutta söi koko ajan. Deli meni kupille ja alkoi syödä, nosteli välillä päätään ympärilleen katsellen ja samalla nappuloita hitaasti jurskuttaen. Välillä ruokailu loppui ja piti tarkistaa, että todellako tätä syödään koko kupillinen? Mutta ruokakuppi tyhjeni. Viimeisenä muttei vähäisimpänä Hugo. Voi Nugetti... Se on nähnyt nappulaa viimeksi kolme vuotta sitten, alle puolen vuoden ikäisenä. Olisitte nähnyt sen ilmeen, kun ensimmäisen kerran kuononsa kuppiin työnsi ja vetäsi aromeja sieraimiinsa; pää kääntyi minuun päin kuin todeten "Nyt sulla vasta huumori kukkii!!". Siitä sitten alkoi hyvin hidas syöminen, joka tarkoitti lähinnä parin pienen nappulan ottamista suuhun ja niiden natustamista hyvin varovasti. Jokaisen suullisen jälkeen muistettiin myös kääntää pää minuun päin ja mulkaista ennen kuonon uudelleen upottamista kuppiin 8D

Tämä projekti kesti niin kauan, että Doris ja Deli olivat syöneet jo aika päiviä sitten. Minä meinasin myöhästyä koulusta ja siitä huolimatta kuppi jäi puolilleen!! Herra H lopetti lakonomaisesti kesken syönnin, mulkaisi jälleen ja paineli omaan huoneeseemme. Ei voinut oikeasti muuta kuin miettiä, että onpahan tämäkin nähty. Vedin ulkovaatteet niskaan, heitin loput nappulat takasin pussiin ja lähdin luennoille (jonka tauolta nyt postaan). Mietin matkalla, että mahtaa tulla mielenkiintoiset aamut tällä viikolla... Vaan kyllä se nälkä iskee Nugetille. Nyt on pakko syödä nappulaa perjantaihin saakka. Muuta ei ole. Tai toisaalta, ei yllättäisi sekään jos iskee ruokalakko.

Uusi vuosi - uudet kujeet?

2012-01-15T14:14:00.007+02:00

Vuosi on vaihtunut ja sanontahan kuuluu uusi vuosi - uudet kujeet. Tosin, ei tällä kertaa. Vuoden vaihteen jälkeen on toki paljon tapahtunut, mutta kyllä se vaan niin on, että vielä tämän kesän ajan joudun kisa- ynnä muita suunnitelmia jonkin verran hölläilemään. Niin kovasti kun toivonkin voivani treenata suunnitelmallisemmin ja tavoitteellisemmin - kaikkien koirien kanssa - niin vielä tärkeänpää on päästä tänä vuonna vihdoin muuttamaan :) Niinpä yritän pitää vielä tämän kesän kalenteria tyhjempänä koiramenoista. Se onkin niin "helppoa"...

Nyt olen kuitenkin kolmen koplan kera täällä Kajaanissa, jossa majailemme ensi viikon. Ja kerran täällä ollaan, niin pitihän se pyörähtää Kajaanin näyttelyssä; eilen Hugon kanssa kehässä ja tänään kävin paikalla muuten vain pyörimässä, lettua syömässä ja parin rodun kehää katsomassa. Hugon tulos eiliseltä oli EH ja luokkansa kolmas. Tiukka tuomari oli Marja Talvitie, eikä eriä juurikaan jaellut sen verran kun sivusilmällä seurasin meiän kehän jälkeen. Avoimessa oli uroksia viisi, joista yhdelle erinomainen. Hugon arvostelu alkoi sanalla kookas ja lopussa luki huvittavasti "toivottavasti ei kasva enää". Montako kertaa on nähty lähes 4-vuotiaan tekevän vielä kasvupyrähdyksen?? Joten tuomari voinee olla rauhallisin mielin, tuskin se siitä enää kasvaa :D

Yritin itseasiassa mitata Hugoa kotona, tosin ei ole kunnollista mittakeppiä. Se on nuo "seiso siinä - kirja tohon - merkki - koira pois alta - mittaus" -menetelmät tietysti jonkun verran kyseenalaisia tuloksen oikeellisuuden suhteen... Mutta yritys hyvä kuitenkin. Ja pitihän se tehdä monen monta kertaa, että saisi virhemarginaalia edes vähän vähemmäksi. Tulos oli jokatapauksessa siinä 50 cm hujakoilla, veikkaan että ennemmin sentin yli kuin ali. Iso poikahan Nuge on, mutta meille siitä on pelkkää plussaa vaikkei ehkä kehissä niin hyvällä katsotakaan. Sitäpaitsi sen kokoinen perro uros saa olla, jos rotumääritelmää katsotaan ;)

Kehissä pyörähti eilen myös Hugon poika Ressu, joka oli isänsä kanssa samassa rivissä avoimessa luokassa. Vai pitäskö sanoa jonossa. Ressu sai H:n, poika kun on aika sutjakan kaponen vielä toistaiseksi. Mutta niin se vaan meno luistaa agiradalla lujaa, eikä jouda massaa keräämään mitään misseilyä varten :D Sitäpaitsi agivalion arvoon H riittää vallan mainiosti ;) Poika ei juuri näyttelyistä perusta, vaan tähtää agiradoille, jossa se illan kisassa sitten nähtiinkin. Kyllä riitti vauhtia, ihan kuten isällään! Täällä kannustetaankin 12 tassua ja 2 kättä pystyssä pikku Ressun agiuraa :)

Tänään nukuttiin aamulla pitkään ja hartaasti, jonka jälkeen lähdettiin aivan mahtavaan -10 asteen aurinkoiseen pakkasilmaan lenkkeilemään koko gööri. Oli niin mahtavat maisemat, että piti ihan kuva kännyllä napata.

Kaukaa takana näkyy koulun talli, navetta ym. Kyllä on mahtavat maisemat lenkkeillä!

Sen verran pitää vielä kertoa alkuvuoden muita tapahtumia, että heti ensimmäisellä viikolla käytiin Doriksen kanssa silmätarkastuksessa. Kaikki on edelleen kunnossa ja samoin oli Vickylläkin, joka kävi samaisessa tarkastuksessa reilu viikkoa myöhemmin. En sitten ollu ilmeisemmin uuden vuoden karkeloista vielä selvinny, kun en tajunnu Vickyä viedä Doriksen kanssa samalla kertaa B) Mutta hevosella pääsee ja sitä rataa... Dorikselle tehtiin myös terveystarkastus kokeineen ja kaikki oli kunnossa siltäkin osin.

Nyt on myös alkuvuoden astutussuunnitelmat selkiytyneet ja ne on myös julkaistu saitilla. Enää odotellaan Doriksen juoksuja alkaviksi, jonka jälkeen sitten lähdetään tapaamaan sulhoa Ranskan maalle. Kyllä on ensimmäisistä suunnitelmista mennyt pitkä aika tähän päivään ja väliin mahtunut monta onnetonta sattumaa ja pettymystä. Mutta luontoäiti tekee mitä parhaaksi näkee ja siihen meidän on sopeuduttava. Toivon kipinä elää kuitenkin, että tällä kertaa palaset loksahtaisivat paikoilleen ja saataisi huusholliin sitä pentujen tuoksua ;)

Tällä hetkellä Doris ottaa lunkisti, eikä merkkejä odotetuista juoksuista vielä näy. Doris haluaa vain viettää kovasti aikaa pihalla. Välillä jopa nukkuu mukavasti hankeen paikan muovanneena pakkasesta välittämättä. Yrittää huudella josko sisälle tulisi, niin korkeintaan pää nousee (jos sitäkään) ja kuuluu murahdus ja jatkaa uniaan. Kuninkaalllisen unta ei ilmeisesti saisi häiritä :DD Mikäpä mie oon estelemään, jos toinen haluaa parin tunnin torkut pihalla ottaa, niin siitä vaan!
Yhtenä päivänä neiti päätti istua terassilla ja niin myös teki. Lunta tuli taivaan täydeltä ja tuuli vihelsi, Doris istui tyyneyden perikuvana terassilla ja seurasi rauhallisesti tuulen tekosia metsässä. Piti taas känny hakea ja kuva napata Doriksen zen -tilasta.

Tässä olisi kyllä videokamera ollut parempi havainnollistamaan iso D:n lehmän hermoja :D

Mitä tulee treenaamiseen, niin nyt on laadittava jonkinlainen suunnitelma mitä tekee ja mitä jättää vähemmälle. Aika ei kerta kaikkiaan vielä riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Tällä hetkellä agia treenataan Hugon kanssa. Kesäksi pitää miettiä, pystyykö saamaan kaksi paikkaa samaan ryhmään, jolloin olisi mahdollista treenata säännöllisemmin myös Doriksen kanssa. Deli kävi tällä viikolla tekemässä elämänsä ensimmäiset putket ja kepit ohjureilla, mutta sen agiura saanee vielä odottaa.
Lisäksi tokoillaan kerran viikossa, jolloin pystyy kahta treenamaan. Ne kaksi on Hugo ja Deli. Tässäkin välillä poikkeuksia, kun olen itse kouluttamassa. Hugon kanssa pitäisi alkaa sitä avoimen starttia vähitellen miettimään... Yritän päästä starttaamaan ennen kesää. Alunperin suunnittelin viime kesän aikaan, että ennen vuoden vaihdetta olisi TK2:sen verran kisattu, mutta eihän se nyt ihan niin menny. Ensimmäistäkään starttia ei otettu treenin puutteen vuoksi. Nyt siis uusi parempi yritys.
Sitten vielä yksi ilta kesällä vepelle, jonne mukaan lähtee Doris ja Deli. Näin on kolme iltaa viikosta kiinni treeneissä, ja kaikki kolme pääsee treenaamaan kaksi kertaa viikossa. Lopun ajan viikosta koulun/töiden lisäksi notkutaan sitten raksalla; mie raksaamassa ja kolmen kopla harjoittamassa suuret määrät juoksua, kaivamista, haistelua, piehtaroimista, vahtimista, lisää juoksua ja tietysti porukassa riehumista ;D

Kuulostaa ihan suunnitelmalle. Nyt kuitenkin poiketaan siitä heti alkuun, kun ensi viikko vietetään täällä Kajaanissa. Katsotaan mitä kaikkea ehditään tekemään opintojen ohella, mutta suunnitelmissa on ainakin treffata Oskua ja Ressua järven jäällä ja sitä odotetaan kovasti!

Joulun odotusta

2011-12-13T08:58:00.003+02:00

Viikot tuntuu vierähtävän niin ettei edes huomaa. Marras-joulukuun tiimellykseen on kuulunut näytelmiä Jyväskylässä ja messarissa Doriksen kanssa sekä tietysti opiskelua Kajaanin päässä. Tässä tulee tällainen pikapäivitys kuulumisista.

Jyväskylän näyttelyssä pyörähdettiin Doriksen kanssa, matkaseurana Hanna ja Totoro. Oikein hyvin meni reissu ja hyvin kerettiin maailmaa parantaa kehissä pyörähtämisen lisäksi ;) Tulostakin tuli ihan kivasti; Doris oli VSP molempina päivinä ja sai CACIBIT isä Paven ollessa ROP.
Hiukan pyyhkeitä näyttelyn järjestäjille huonoista ulkoilutusmahdollisuuksista! Asfaltilla pelkkiä paaleja, joista ei yhtäkään oltu levitelty. Kyllä se uroksilla toimii kusipaikkana vallan mainiosti, mutta ei meiän koirilla oo tapana keskelle asfalttista kävelytietä (eikä edes hiekkatietä) kusta, joten Doris ei todellakaan sinne tarpeitaan tiristänyt. Kyllä luulisi jonkun muunkin asiasta maininneen... Paviljongin läheisyydessä kun ei ulkonakaan juurikaan ulkoilutusmahdollisuuksia ole.

Seuraavalla viikolla trimmauksessa kävi ihanainen Peppi barbet, jonka kanssa Deli pääsi trimmin jälkeen hetkiseksi pihalle spurttailemaan. Terveisiä vaan Liperin suunnalle! :) Samalla viikolla lenkkeiltiin myös Vickyn kanssa, mutta tällöinkin vain Deli pääsi mukaan. Vicky oli nimittäin aloittanut juoksunsa. Hugo ja Doris päästeli sillä aikaa hyöryjä raksalla.

Sunnuntaina lenkkeiltiin vielä suuremmassa vesikoiraporukassa vuoden viimeinen vesikoiralenkki. Joulukiireiden painaessa enemmän tai vähemmän kaikille, päätimme jättää lenkit joulun ajaksi tauolle ja palataan metsäpoluille taas tammikuussa.

Kaksi viikkoa Jyväskylän näyttelyn jälkeen oli jälleen aika pakata näyttely tarvikkeet kassiin ja suunnata Helsinkiin. Tällä kertaa Deli jäi isännän kanssa kotiin ja autoon pakattiin Hugo ja Doris. Tosin Hugo jäi matkan varrella hoitoon Leona perron luokse ja Doriksen ja minun matka jatkui Helsinkiinpäin. Matkalla poimittiin Hanna ja Totoro jälleen mukaan. Eihän näyttelyreissu ole mitään ilman hyvää seuraa!
Matkaan lähdettiin siis perjantaina ja majoituttiin Espooseen. Kiitoksia vaan Hannan sukulaistytölle hyvästä majapaikasta!

Lauantaina suunnattiin sitten ensimmäiseen koitokseen. Päivä oli mukava ja oli kiva, kun pystyi seuraamaan perro kehiäkin laidalta ilman kiireitä. Doriksen kehä kun oli vasta iltapäivällä, perrojen ollessa aamusta. Mutta kyllä kannatti odottaa iltapäivää, kun Doris nappasi potin ollen ROP. Ryhmäkehiä odotellessa menikin sitten koko ilta, ja perustyyliin siellä käytiin läpi juoksemassa :D Kyllä teki sauna poikaa illalla, kun kämpille päästiin!
Sunnuntaina uusintakierros, joka ei sitten mennyt ihan niin nappiin. Doris oli PN3 ja sai VARACACIBIN. Mukava oli kuitenkin olla messarissa ensimmäistä kertaa koiran kanssa ja todeta, että kyllä sinne voi mennä toistekin. Normi härdelli kuten kaikissa isoissa näyttelyissä muttei mitään mitä ei kestäisi :D Kiitos vielä Hannalla ja Totskille hyvästä matkaseurasta! Ensi vuonna uudestaan ;)

Messarin jälkeen palattiin sitten takaisin arkeen ja Kajaaniin opintojen pariin. Olipa Deli tyttö aloittanut juoksutkin reissussa ollessa ja viime viikonlopun aikana tyttö lähtikin Rautjärvelle Leonan luokse hoitoon sen vuoksi. Minä kun en tänne Kajaaniin voi juoksuista ottaa mukaan, kun koiria on täällä paljon muitakin kuin omat. Mutta Leona lie onnessaan leikkikaverista, kun oli Hugoakin tainnut vähän ikävä tulla viime reissun jälkeen...:)

Nyt siis vielä Kajaanissa Hugon ja Doriksen kanssa ja perjantaina otetaan suunta kotia Pohjois-Karjalaan. Vielä kuitenkin parin päivän rutistus anatomian, fysiologian ja latinan parissa :)

Oppimassa eläimistä

2011-11-10T10:48:00.002+02:00

Täällä sitä ollaan Kajaanissa, opiskelut ovat alkaneet. Kolme sanaa: aivan mahtava paikka! Tähän asti kaikki on ollu niin jees kaikessa mielessä etten edes yritä alkaa kertoa vielä kaikkea, kun pitää lähteä ihan pikapuoliin syömään... Tulessa oltu koko viikko, koirat ja minä.

Huomenna suunnistan viikonlopuksi kotikonnuille koirineni ja yritän keretä kertomaan karvakuonojen (ja pakko kertoa vähän omiakin :D) kuulumiset täältä.

P.S. En varmaan voisi oikeammassa paikassa olla.

Sellainen tytär kuin isä

2011-10-21T14:15:00.004+03:00

Onpa jälleen huvittavaa seurata Hugon ja Vickyn edesottamuksia päivien mittaan. Ei ole omena kauas puusta pudonnut monen asian suhteen :D

Aina lenkille lähtiessä, jos pihalla sattuu tulemaan useamman lapsen äänekäs ryhmä vastaan, niin neljästä karvaisesta kulkijasta kaksi on hiljaa ja kahdelta kuuluu "puf!". Isältä ja tyttäreltään tietenkin. Ulos lähtiessä vain kaksi neljästä ääntelee, arvatkaa ketkä? Samat kaksi muuten kulkevat myös parhaiten hihnassa ;) Ei sillä että tämä olisi periytyvä ominaisuus, jotain kunniaa koulutuksellekin. Kotona ollessa normaalin yhden tuijottavan silmäparin sijaan tällä viikolla minua on tuijottanut kaksi silmäparia. Ja sokerina pohjalla; siinä missä Hugo kauhoo selällään ilmaa ja tekee pakkoliikkeitä, tyttärensä tuijottaa tyhjää seinää ja siinä "näkyviä" juttuja...

On Vickylle jotain kyllä tullut emältäkin, mm. ulkonäköä :) Ja vahtivietti on kyllä sieltä peräisin. Se vahtii isäänsä huomattavasti enemmän. Mitä tulee muihin tapoihin, niin se on hauska kun pyytää kohteliaasti ulos jopa oksentamaan. Kyllä. Yleensä se pyytää ulos, jos on hätä, mutta eilen Vicky pyysi ovella ulos ja minä päästin, niin meni suoraan pihalle oksentamaan ruohopallon. Siisti tyttö :) Makaakin aina etutassut hienostuneesti ristissä kuin ylemmän luokan leidillä konsanaan :D

On siinä kyllä geenien siirtyminen melkeinpä käsin kosketeltavissa...

Eilen oli luunsyönti hetki, kun kaivoin pakkasesta kolme 50 senttistä putkiluuta nivelineen. Aivan valtavia, mutta sen parempia syötäviä. Niitä ei tosiaan ollut jostain kumman syystä kuin kolme, mutta moinen pikkuseikka ei nelikkoa haitannut. Isä ja tytär nimittäin jakoivat yhden luista sulassa sovussa. Doris ja Deli söi omiaan ja Hugo ja Vicky kalusi saman luun eri päitä. Sopu tilaa antaa ;)

Sain myös uutisia postitse, joiden tiimoilta tulen seuraavan reilun vuoden aikana viettämään silloin tällöin aikaa Kajaanissa. Mm. heti marraskuussa ja joulukuussa kaksi viikkoa. Rohkenin nimittäin vihdoin tehdä jotain sen pienen haaveen eteen, että saisin myös työskennellä eläinten parissa. Se kannatti, sillä Kajaanissa odottaa klinikkaeläintenhoitajan opinnot. Asuntolastakin on jo paikka varattu, minulle ja koirille tietenkin.
Opiskelusta suurin osa tulee tapahtumaan työssäoppimisena, joten Kajaaniin en siis ole muuttamassa. "Yllätys yllätys", kun talo nousee Onkamoon. Mutta ainakin aluksi on varmasti myös siinä määrin teoriaa, että aikaa siellä tulee vietettyä. Ja mikä hienointa sain juuri tiedon, että oppilaiden käytettävissä on kenttä toko-, PK- ja agilityesteineen treenaamiseen! Jälkimaastojakin kuulemma löytyy kiven heiton päästä! Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta... Todellisuus valkenee marraskuun puolella. Sitä odotellessa... Sieltä käsin en tietenkään iltojani voi rakennuksella viettää, joten treenikentästä tullee toinen kotini noina aikoina... :))) Kajaani, here I come!

Treenipäivitystä

2011-10-19T13:46:00.004+03:00

Laitetaanpa nämä pulinat nyt selvyyden vuoksi ihan omaan kirjoitukseensa, niin saa luonnetestin pureskelu olla omillaan.

Delin kanssa olen alkanut käydä tokokentällä sen parannuttua suolistotulehduksestaan. Onneksi todella pahalta näyttänyt tilanne lähti parantumaan lääkkeillä parissa päivässä ja neljän päivän päästä eläinlääkärikäynnistä Deli söi jo normaalisti. Nyt tyttö voi jälleen hyvin ja syö yhtä ahneesti kuin ennenkin :)

Sattui ikävästi oma agiryhmä tiistaille, jolloin on tokon kenttäkoulutus 18-20, mutta juuri ehtii kuudelta siellä käymään, jolloin on alkeisryhmä. Saa Delikin vähän siedätystä muullekin kuin sirkkelille ja kaivinkoneelle :D Tokon perusasioita ollaan alettu hiomaan. Deli on kovin kiinnostunut myös kentän muusta elämästä, mutta se on myös niin innokas tekemään ettei se haittaa. Osaa kyllä yllättävänkin hyvin keskittyä juuri sillä hetkellä tehtävään harjoitteeseen.

Kontaktia olen kovasti lähtenyt hiomaan ja enemmän jo perusasennossa kuin niinkään muina harjotteina. Joskin niitäkin tietysti sopivasti. Eilen oli tarkoitus alkaa vähitellen seuraamisen alkeita, eli lähinnä se yksi askel jne. Siinäpä se sitten ensimmäinen dilemma tulikin heti kärkeensä; Deliä ei voi opettaa imuttamalla, eikä houkuttelemalla (mitä en ehkä haluaisi tehdä muutenkaan), koska jos otat sen namin käteen, niin sillä heittää kuppi nurin samoin tein. Ei tule mitään. Eli palkat taskuun vaan ja muuta kokeilemaan. No, siinä se istuu perusasennossa ja pitää loistavaa kontaktia, annat käskyn ja lähdet ottamaan sitä yhtä askelta toivoen sen liikkuvan perässä, jotta pääsisit palkkaamaan kontaktista liikkeessä. Mitä Deli tekee? No se istuu tietysti kuin tatti paikallaan ja tuijottaa pistävästi. Huoh. Vaikka mitä teki, niin se ei kertakaikkiaan tajunnut liikkua miun mukana! Yksi keino olisi kai sheipata, mutta tuota... Ohjaaja on hiukan käsi, kun ei ole moista juurikaan harrastanut. No onneksi tässä on viikko aikaa pureskella asiaa.

Hugon aksatreenit jatkuvat edelleen. Viimeisimmissä treeneissä on harjoiteltu keppejä, keinua, kontaktin alastuloa, rengasta ja ohjauksia. Kepit ovat ihan hyvällä mallilla, ohjurit tietysti vielä kokonaisuudessaan kepeillä. Erilaisia keppikulmia ja kauempaa sinne lähetystä yritetään kovasti mahdollisuuden tullen harjoitella. Tein yhden hypyn kanssa, jolloin Hugo haki kepit hyvin, mutta hyppy oli ihan suoraan keppien linjassa eli kohtuullisen helppoa kuitenkin. Keinussa ollaan siedätetty vain äänelle, ja se sujuu hyvin, Hugo ei reagoi pamaukseen erityisemmin. Kontaktin alastulo onkin sitten kinkkisempi. Vaatisi minulta enemmän töitä kuin tällä hetkellä on aikaa. Hugo tarjosi viimeksi jo tosi hyvin etutassuja maahan, mutta ei kestänyt vielä miun etenemistä kauemmas. Eilen se sitten alkoi heittää kontaktille maahan! Joka kerta kun annoin käskyn se heitti lähes samoin tein maahan sen sijaan, että olisi tarjonnut vain etutassut maahan. Käääk. Toki sen etutassut ovat edelleen maassa kuten pitää, mutta se maahanmeno... ...ei niin toivottavaa. Olen varmaan huonouttani palkannut sen niin, että on ollut ainakin melkein maassa ja sieltä sitten poiminut nohevana herrana, että "ota" tarkoittaa maahanmenoa... Miksi pitää pienen ihmisen olla niin hidas?? Tulimme siis askeleen taaksepäin ja yritämmä päästä jälleen takaisin eteenpäin 8)

Ohjausharjoituksissa on tehty valssia ja eilen ensimmäistä kertaa takaakiertoa. Valssit meni viimeksi aika hyvin, mitä nyt oli nilkka aikaisemmin satutettuna vähän kipeä ja yhdessä välissä rataa oli täysi vauhti päällä ja astuin valssatessa sen huonon nilkan päälle kaiken painoni. Senhän nyt arvaa miten siinä kävi. Hyvin alkanut alkupätkä loppui siihen, että ohjaaja on selällään kentässä ja koira nuolee naamaa siinä päällä :D Loppuillan nilkkaa koskikin sitten asteen verran enemmän =P Vaan äkkiä se siitä unohtuu, kun tulee muuta ajateltavaa. Eilen siis takaakierto. Hugo haki sen aika hyvin, kuulemma jopa vaikka ohjasin hutiloiden. Kyllä musta vielä agiohjaaja tulee...B)

Kokeiltiin myös maxihyppyä, jota ei tähän asti ole tehty. Hugo ei oikein ensin halunnut moista hypätä. Meni ali, kierti, tuli läpi, jarrutti ja mitäs vielä? Lopulta sille piti näyttää kouluttajan toisella puolella lelua samalla kun minä käskytin hyppäämään ja vain sen hypyn. Sitten hyppäsi! Ja kun oli kerran hypännyt, niin alkoi loikkia ihan hyvin. Vähän taisi jänskättää tai sitten oli muuten vaan oudosti joku laittanut riman väärään kohtaan sen mielestä. Ehkäpä Hugo kaipaisi vähän enemmän treeniä myös korkeilla rimoilla ettei sille poraudu päähän ne matalat rimat...

Mitäs vielä... Doris pääsi tänään aamulla taas parin viikon tauon jälkeen agiradalle. Tooris menee kyllä hyvin. Se on jotenkin vaan niin tulessa ja niin hellyyttävä radalla kaikkine karvoineen. Liekö taas edes näki mihin meni, kun mamma unohti jälleen pompulan kotiin. Olen alkanut opettaa sille kepit uusiksi ohjureilla, koska kädellä opettaminen ei todellakaan toiminut Doriksen kohdalla. Hyvin se on lähtenyt menemään ja Doriksella ei ole enää tarvetta katsoa minuun keppejä suorittaessaan ohjureilla, joten se menee paljon kovempaa. Kontakteja hiotaan myös yksittäisinä, mutta sitten muuten otetaan ratapätkää.

Jatkossa voi ollakin, että Doris siirtyy joksikin aikaa toisen ohjaajan ohjattavaksi. Naapurissa odotellaan juoksuja, joista hänen kisakoiransa astutetaan, joten hän jää sitten joksikin aikaa ilman koiraa. Minulla kun ei kuitenkaan mitään sen ihmeempiä suunnitelmia tällä haavaa Dorikselle ole, enkä pääse sen kanssa edes joka viikko treenaamaan, niin luultavasti Doris pääsee sitten lainakoiraksi aksaamaan. Tänään jo pienen pätkän Sonja kokeili ja ainakin Doris lähtee hyvin vieraankin ohjaajan matkaan :)

Viime perjantaina hain Vickyn meille hoitoon viikoksi, kun emäntä perheineen lähti lomailemaan. Täällä on siis jo muutaman päivän ajan menty neljän koiran voimin. Hulinaa taasen riittää, sillä paitsi että pahnan nuorimmaiset nujuavat jälleen tauotta, niin myös Doris on taantunut teinin tasolle ja saanut kohtauksen jos toisen, jolloin vauhti kiihtyy vähintään muiden tasolle :D

Viikonloppu meni raksalla, joten koirat oli aamusta iltaan vapaana ja kyllä ne taas huolehti liikunnastaan omatoimisesti siinä määrin ettei tarvinnut lenkkiä edes ajatella. Hyvin rauhallisina nukkuivat yöt ja ruoka on maistunut tällä kertaa myös Vickylle todella hyvin. Raitis ilma tekee ihmeitä...;)

Niin, ja vielä se vähemmän hieno homma meidän kannalta. Tänään satoi ensimmäiset lumet, tai rännät paremminkin. Ei paljoa naurattanut ajatella, että on pakko alkaa pressuttaa taloa ja jatkaa muita hommia kuin kattoa, samalla ulkoiluttaen neljää täysin kuran peitossa olevaa koiraa. Voi rakas talvi, olisitpa tullut kylään vähän myöhemmin...

Hugo ja Doris luonnetestissä

2011-10-19T12:39:00.007+03:00

Viikko sitten sunnuntaina suuntasin aamulla Pärnävaaralle luonnetestiin Hugo ja Doris kyydissäni. Tämä oli ensimmäinen kerta kun itsekään näin testin livenä, joten suurella mielenkiinnolla odotin päivää vaikka teoriassa tiesinkin mitä tapahtuu.

Ensimmäisenä vuorossa oli Hugo. Se suhtautui hyvin pitkälti sillä tavalla kuin odotinkin. Rämisevillä ja muilla sellaisilla uhkaavilla laitteilla sille jäi ehkä hiukan enemmän se "päälle" kuin olin ajatellut. Esimerkiksi yksi testin osa on, että ohjaaja seisoo hänelle merkityssä ympyrässä koira pitkällä hihnalla ja passiivisena. Pitkän matkan päästä alkaa äänekäs kelkka lähestyä, joka vähitellen lähestyy ohjaajan viereen asti (tosin oletan että mikäli koira menisi täysin lukkoon se jäisi pitemmälle). Tässä kohtaa jouduin houkuttelemaan Hugoa katsomaan kelkkaa, kun se sitten oli pysähtynyt. Samoin toisessa tilanteessa tynnyrillä. Sen eteen pompanneen haalarin se kävi itse katsomassa. Ei se nyt sinänsä mitenkään yli mennyt, että kun olin homman näyttänyt ja se oli sen katsonut, niin kaikki ok ja matka jatkuu. En vain odottanut sen tarvitsevan apuja siinä tilanteessa.

Pimeässä huoneessa, jossa ohjaaja on huoneen perällä ja matkalla on kaikenlaisia esteitä Hugo suoriutui varsin mainiosti. Taaplaili pimeässä rohkeasti edestakaisin esteitä ja matkan varrella olleita tuomareita nuuskien ja löysi helposti luokseni.

Laukauksiin Hugo reagoi hivenen, niin että laukasuspelottomuuteen tuli merkintä laukauskokematon. Kokonaisuudessaan Hugon tulos oli 155 pistettä. Laitan alle vielä osa-alueet:

Toimintakyky +1 (15) kohtuullinen
Terävyys +1 (1) pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 (1) pieni
Taisteluhalu +2 (20) kohtuullinen
Hermorakenne +1 (35) hieman rauhaton
Temperamentti +2 (30) kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 (8) hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 (45) hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus laukauskokematon

Seuraava vuorossa oli Doris, joka ei sekään tuonut yllätyksiä tullessaan. Doris oli oma tasainen itsensä, joka ei jää menneitä pahalla muistelemaan :) Kaikki uhkaavat esineet se meni itse katsomaan omatoimisesti, jonka jälkeen homma olikin siinä. Ihmisen hyökätessä sen "päälle" sillä vain häntä heilui iloisesti tyyliin "ei tässä maailmassa minulle kukaan mitään pahaa tee kuitenkaan".

Doriksen ainoa miinus oli taisteluhalu, joka on pieni. Tämä nyt ei yllätyksenä tullut, se on aina ollut niin. Naapuri tuossa heittikin hyvän kysymyksen, että miksi barbetilla, jonka käyttötarkoitus on vesilintujen metsästys pitäisi ollakaan taisteluhalua? Eli onko pieni taisteluhalu ko. rodulla kuitenkaan ns. huono puoli? Barbetille on tehty alkuperäisen käyttötarkoituksen ja rodunomaisen luonteen perusteella luonnetestin osa-alueiden arviointi, jonka voi käydä katsomassa kokonaisuudessaan täällä. Niinpä laitan alle paitsi Doriksen luonnetestin tuloksen, myös sen mihin kohdalle (toivottava, neutraali, ei toivottava) tulokset osuvat ko. arvioinnissa.

Toimintakyky +1 (15) kohtuullinen (toivottava)
Terävyys +1 (1) pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (toivottava)
Puolustushalu +1 (1) pieni (toivottava)
Taisteluhalu -1 (-10) pieni (neutraali)
Hermorakenne +1 (35) hieman rauhaton (toivottava)
Temperamentti +3 (45) vilkas (toivottava)
Kovuus +3 (24) kohtuullisen kova (toivottava)
Luoksepäästävyys +3 (45) hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (toivottava)
Laukauspelottomuus laukausvarma (toivottava)

Kokonaispisteet Doriksella 156. Kaikenkaikkiaan Doris on aika rodunomainen yksilö :) Siihen viittasi vahvasti jo MH-luonnekuvauksen tulokset ja tämä vain vahvisti käsitystä siitä.

Hugon ja Doriksen lopputulokset olivat siis aika tasaiset, mutta kuten tuomaritkin sanoivat, ne pienet erot joissain osa-alueissa (kovuus ja temperamentti) ovat varmasti osaltaan vaikuttajina siihen, että Doris on lauman pomo ;)

Olin päivään tosi tyytyväinen siinäkin mielessä, että minusta luonnetestissä näkyi enemmän koiran oikea käytös kuin MH-luonnekuvauksessa. Luonnetestissä kun koira on koko ajan kytkettynä (paitsi pimeä huone) vaikkakin löysällä hihnalla. Näin ei tule sitä "koulutusdilemmaa", joka Hugolla näkyi selvästi monessa kohdassa MH-luonnekuvauksessa. Eli siinä koira lasketaan vapaaksi joissain kohdissa, jolloin esimerkiksi Hugo - joka on koulutettu vahvasti siihen, että vaikka minulta hihna tippuisi tai sitä ei olisi, niin mihinkään ei ilman lupaa rynnätä - katsoi kyllä kauas, jossa tapahtui muttei lähtenyt minnekään, kun jäi odottamaan lupaa. Eli esimerkkinä saalisviettiä mittaava osio: kertooko se silloin koiran saalisvietistä vai koulutuksesta?

Toisaalta jos aletaan hiuksia halkomaan, niin luonnetestissä puolustushalua mittaava osio taas tuo mukanaan toisenlaista kyseenalaisuutta. Ainakin yhdeltä kantilta katsottuna. Nimittäin, jos sinä olet oikeasti laumasi pomo, niin miksi koirasi pitäisi kokea tarvetta puolustaa sinua? Eikö se ole päinvastoin. Jos se kokee olevansa kanssasi turvassa, niin maalaisjärjellä ajateltuna sillä ei pitäisi olla myöskään tarvetta hoitaa "sinun hommiasi". Vaikka toki puolustushalu -osiosssa kerroin on vain yksi, eli pisteet ovat miinus kolmesta plus kolmeen, jolloin vaikutus kokonaistulokseen on kohtuullisen pieni. Ja tietysti tämä nyt koskee vain niitä ketkä uskovat jonkinlaiseen johtajuuteen. Nimimerkillä kentän laidalla vaikka sun mitä teoriaa kuulleena :)

Ehkäpä yksi hyvä fakta on ottaa huomioon oli kyseessä MH-luonnekuvaus tai luonnetesti, niin ei niitä tarvitse niin kirjaimellisesti ottaa. Miusta vaan on niin hauskaa yrittää löytää tieteellisesti pätevä selitys joka asiaan, varsinkin maailman mystisiin juttuihin =DD

Mutta tällaisia siis luonnetestauksen rintamalla täällä. Ehkäpä ensi vuonna on sitten Delin vuoro...

Pikku Dee sairastaa

2011-10-07T11:33:00.002+03:00

Tänään olikin sitten vähän ikävämpi aamu :(

Keskiviikko iltana Deli oksensi. Siinä vaiheessa en vielä asiaa sen enempää ihmetellyt, kyllähän koirat välillä oksentelee varsinkin jos on paljon ruohoa syöty. Yöllä kuitenkin heräsin pariin otteeseen Delin oksenteluun. Edelleen oksennus näytti ihan "normilta" ylöstulleelta tavaralta. Seurasin kuitenkin hetken tilannetta, mutta Deli jatkoi uniaan, joten niin tein minäkin.
Eilen tyttö ei halunnut enää edes ulos lähteä, vaan se piti käytännössä kantaa sinne ja kun kävelin korttelin ympäri, Deli lähinnä maarusti miun perässä hissukseen. Kun alkoi tarpeilleen oli tavara lähinnä ruskeaa vettä. Ajattelin, että nyt on saanut jonkun vatsapöpön. Koko eilinen meni sillä nukkuessa, eikä suostunut syömään. Vettä se onneksi vähän joi ihan itse.

Tänään aamulla tyttö vaikutti jo himpun pirteämmältä, kun avasin ulko-oven se tuli sen enempiä pyytelemättä pihalle. Hetken kerkesin jo iloita, kunnes se alkoi taas tarpeilleen ja takapuolesta suihkusi lähinnä verta! Siihen loppui ilo ja ei muuta kun eläinlääkärille.

Mietin matkalla, että onko se saanut ruoasta jotain, mutta Hugo ja Doris ovat syöneet täysin samaa ruokaa ja niillä on vatsat täysin kunnossa. Sitten mietin jotain tarttuvaa tautia lenkeiltä tms..., mutta edelleen Hugo ja Doris ovat täysin kunnossa. Viimeinen mikä tuli mieleen oli, että Deli on syönyt jonkun kepin palan, naulan tms. mitä ikinä on suuhunsa löytänyt. Delillähän on paha tapa syödä vähän kaikkea. Ja vaikka kuinka yritän rakennukseltakin korjata jo ihmistenkin turvallisuutta ajatellen maasta kaiken ylimääräisen, niin onhan se tosiasia ettei sieltä hiekasta välttämättä kaikkea aina näe.

Aika kauhun sekaiset tunteet oli eläinlääkärille ajaessa, kun mietin jos suolistossa on jotain poikittain... Lääkäri tunnusteli Delin läpikotaisin, eikä se reagoinut mitenkään. Antoi tosi nätisti paikallaan tarkastella ikeniä ja mahaa. Ei kuulemma jännittänyt vatsaakaan ollenkaan, joten sai hyvin tutkittua. Sitten verikokeet ja röntgeniin. Verikokeista selvisi sen verran, että sisäistä vuotoa tuskin on ja viittasivat suolistotulehdukseen. Luojan kiitos röntgenissä mahassa ei näkynyt mitään mikä olisi voinut repiä suolistoa tms. Ja Deli vielä käyttäytyi niin mahtavasti, että röntgenkuvat saatiin kaikki otettua ilman minkäänlaista rauhoitusta. Laitoin tytön tarvittavaan asentoon, jäin itse pitämään ja siinähän se pötkötteli ihan kiltisti. Ihanainen Delitys :) Kyllä sai kehuja ja rapsuja lääkäriltä ja hoitajalta. Lopulta voimakkaaseen tulehdukseen viittasi röntgenkin.

Ei ole hyvä juttu sekään, mutta helpotus se silti oli. Nyt Deli saa vatsaa rauhoittavaa lääkettä sekä antibioottia ja yritetään aloittaa ruokintaa pienillä annoksilla kaurapuuroa ja raejuustoa. Parissa päivässä pitäisi olon alkaa helpottamaan. Toivotaan vain, että ruoka pysyisi sisällä...

Liekö saanut jonkun bakteerin sitten ruoasta jota se jemmaa raksalla. Tosin niidenkin osalta myös Hugo ja Doris on päässyt osingoille... Deli on osoittautunut varsinaiseksi jyväjemmariksi! Se painelee välillä tontilta metsään ja käy kaivamassa siellä piilojaan ja kohta tulee possun sorkka tms. rusto suussaan takaisin. Mukavan kypsenneenä tietenkin. En ole koskaan nähnyt, että milloin se on sinne ruokaa vienyt, mutta nyt olen jo muutamaan otteeseen nähnyt sitä sieltä jemmasta haettavan. Toisaalta, Deli kyllä laittaa suuhunsa melkein mitä vain, että aika vaikea mennä arvailemaan mistä on pöpön saanut.

Hugo on ihan ihmeissään kun jokapäiväinen painikaveri ei roikukaan korvassa, saatika huomaa sitä ollenkaan. Niinpä Hugo ja Doris laittoivat keskenään painiksi aamullakin. Nyt otetaan viikonloppu ihan rauhallisesti ja yritetään parannella Delin vatsaa. Sunnuntaina sitten Hugo ja Doris lähtee luonnetestattaviksi.

Syystunnelmia...

2011-09-28T15:16:00.012+03:00

Syksy on toden teolla pyörähtänyt käyntiin. En tiedä miten muualla, mutta täällä sataa vettä, sataa vettä ja sataa vettä. Eilen oli pitkästä aikaa sateeton päivä. Kyllä se vaan tuota lenkkeilyä kummasti vähentää vaikka ei sokerista tehty olekaan sen enempää kuin koiratkaan. Onhan se pihalla päivittäin käytävä, mutta kyllä pitkän pitkät metsälenkit ovat reservissä odottamassa parempia ilmoja. Sitäpaitsi Doris on niin hieno lady ettei se halua sateella ulos ollenkaan B) Kun sade sitten lakkaa ja lähdetään metsään, niin pulahdetaan päätä myöten ensimmäiseen kuraojaan mikä matkalta löytyy! Onko tämä nyt sitten koiran logiikkaa.....

Parin viikon aikana on pyörähdetty Savitaipaleella ryhmänäyttelyssä Vickyn kera. Tulos oli harmittava EH neidin kehäkäytöksen vuoksi. Vicky päätti kehässä ettei pysty jättämään mammaa pois valvovan silmän alta ja minun yrittäessä esittää sitä Vicky vänkäsi toiseen suuntaan hätäillen emäntäänsä etsien. No eihän siinä tuomari liikkeitä näe, josta minulle mainitsikin arvostelun hakiessani. Kaikki oli muuten erinomaista, mutta ne liikkeet ja se käytös... Parin päivän päästä maanantaina Vicky tulikin meille päivän ajaksi hoitoon ja samalla tytöltä lähti jo varsin pitkäksi kasvanut turkki, josta kuviakin tuonnempana.

Viikko sitten keskiviikkona koko kolmen kopla kävi rokotuksilla. Neidit ei edes rokotteiden laittoa huomanneet, mutta Hugo raukka on tapaturma-alttiutensa vuoksi rampannut siihen tahtiin lääkärin pöydällä, että vapisee kuin haavan lehti sinne joutuessaan. Päätä punkee mamman kainaloon ja mielellään tulisi syliin kokonaan. Verinäytettä ottaessa kerkesi vielä sen verran vetäistä tassua ettei homma kerralla onnistunut ja muistona etutassuun jäi todella iso mustelma, suoranainen veripussi kun oli sen verran turvoksissa. Huomasin sen vasta kotona Hugoa silitellessä ja kerkesi jo sydän hypätä kurkkuun, että mihin se on nyt ittensä satuttanu! Kunnes tajusin sen olevan sama jalka, josta näyte otettiin. Hugo kävi myös silmätarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa, kuten verinäytteestä otetut kilppariarvotkin.

Illalla lenkkeiltiin vesikoiraporukalla ja kurasäästä huolimatta paikalle saapuikin kiitettävät 10 vesikoiraa :) Oi sitä ihanuutta, kun matkalla oli koko tien levyisiä suuria kuralätäköitä. Kyllä vesi roiskui lauman kirmatessa lätäköissä! Paikalla oli Hugon lisäksi perrot Rudi, Rasta, Manu, Effi, Vicky ja vielä yksi ihanainen musta nuori ipana, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Porukan jatkeena vielä tietysti Doris ja Deli sekä nuori portugeesi poika, jonka nimeä en myöskään muista 8) Meikeläisen pitäisi kulkea Post It -laput ja kynä kaulassa, kun omaa näin pienen muistikapasiteetin...

Parin viikon aikaan on myös aksaamassa käyty sekä Hugon että Doriksen kanssa. Hugon kanssa tapetilla on kontaktien alastulo, keinu sekä ohjausharjoituksista valssi. Tosin yhdessä harjoituspätkässä vaikka valssi jotenkuten sujuikin, niin vikalla kierroksella minä tein vaiston varassa niin miten pääsin lujimpaan eteenpäin ja huomasin ratapätkän lopussa vaihteneeni valssit persjättöihin :D Ei siinä mitään, kyllähän ne Nugen kanssa toimii ja on huomattavasti helpompaa juosta täysiä persjättö kuin juosta täysiä valssi ;) Mutta siis, valssia harjoitellaan, valssia harjoitellaan... Huomasin myös, että Nuge omaan tyyliinsä poimii aika nopeasti asiat nuppiinsa, kuten mistä palkka tulee. Joten ohjausharjoituksissa pitää muistaa palkata hyyyyvin vaihtelevasti ettei se ala ennakoida palkan tuloa ja jätä kuuntelematta ohjausta.

Doriksen kanssa mentiin rataa ilman keinua ja keppejä. Aloin opettaa sille keppejä uudestaan ohjureilla. Se on aikanaan kädellä opetettu ja on siinä niin pirun kiinni, niin pirun kiinni. Ensin se oli ihan huuli pyöreenä, et "Wha??" ohjurit nähdessään, mutta tajutessaan palkan keppien päässä ja miten sen saa, alkoi homma edetä ja häntä heilua :) Keinua vahvistettiin vaan yksittäisenä esteenä ja kontakteja harjoiteltiin myös A:lla. Doris on niin ihana, kun siitä huomaa miten tulessa se on koko loppu päivän päästessään tekemään hommia edes hetkisen :>

Lauantaina suunnattiin Mikkeliin sukuloimaan ja sieltä illalla Lappeenrannan kautta pois. Reissu saikin ihan uusia odottamattomia käänteitä, kun Lappeesta lähti heräteostoksena mukaan asuntovaunu. Ei ollakaan ennen karavaanareiden suuressa joukossa oltu, mutta nyt on sitten yöpaikka viikonlopun kestävillä koe- ja näyttelyreissuillakin. Kuinka kätevää ;)

Eilen oli pakko jättää treenit väliin, kun pitkästä aikaa oli kuiva päivä. Ei muuten saada talveksi kattoa talon päälle, joten silloin on taottava kun rauta on kuumaa. Tänään kuitenkin suunnistan Nugen kanssa BH-kurssille paikkamakuuta ja seuraamista treenaamaan.

Tässä vielä lopuksi kuvia parin viikon takaisesta Vickyn vierailusta trimmeineen. Alkuun Vicky ja ihan omat kivat puupalikan kanssa :)

Sitten Vicky vähän vähemmässä karvassa...

...Ja Vickyn ja Delin rallit trimmin päälle

Jossain välissä Doris yritti parhaansa mukaan osallistua paineihin...

...mutta nuorilla neideillä oli aivan omat kuvionsa, joihin ei muita kelpuutettu mukaan

Loppukähinöiden jälkeen esitettiin sivistyneitä ja hyvin käyttäytyviä yhdessä poseeraamalla... ...noin 10 sekuntia.

Turhauttava tekemättömyys

2011-09-13T12:47:00.003+03:00

Talo on noussut harjakorkeuteensa, mutta se on vaatinut veronsa harrastamisesta. Turhautumista alkaa olla havaittavissa nelijalkaisten ystävien keskuudessa... Doris tietysti käyttäytyy edelleen arvovaltaisen johtajan elkein hyvin rauhallisesti ja vähäeleisesti. Paria kertaa lukuunottamatta, jolloin sillä on pipo kiristynyt kahden kakaran jatkuvaan nahisteluun. Siinä on sitten ollut ne harvat hetket, jolloin kaikki ovat olleet muina miehinä hiljaa ja rauhallisesti Doriksen ensin näytettyä häikäisevän valkoista purukalustoaan kovin äänitehosteiden saattelemana. Kun tämä irvistys välittömästi lamauttaa muun lauman toiminnan, voi Doris jatkaa rauhassa köllöttelyä omalla uudella muhkealla pedillään. Kuka sitä nyt riehumista jaksaa katsoa, jos itse yrittää ottaa kauneusunet?

Doriksen ollessa ainoa kunnolla käyttäytyvä, Hugo ja Deli ovatkin sitten aivan oma lukunsa........ Niissä treenin puute näkyy. Jatkuva nahistelu sisätiloissa alkaa ottaa jo pattiin minuakin. Ovat toistensa korvissa ja jaloissa hampain koko ajan tai vähintäänkin juoksevat ympäri kämppää lelut suussaan. Aluksi näytti, että Hugo on koko ajan ottavana osapuolena mutta silläkin on rajansa ja nyt antaa jo Delille takaisin. Deli taas ei kunnioita Hugoa pätkääkään, vaan menee repimään sitä korvista milloin ja miten huvittaa. Tokihan ne ovat nujunneet alusta alkaen jonkun verran, mutta on sitä osattu vastaavasti rauhoittuakin. Ainakin joskus. Nyt alkaa homma karata käsistä heti aamusta alkaen =P

No, syksyn tullessa alkaa taas treeni jos toinen... Pääsee Hugo ja Deli purkamaan energiansa oikeaan osoitteeseen ;) Hugon jatkaessa agin alkeita ilmoittauduin myös BH-kurssille. Katsotaan josko sitä pääsisi jossain vaiheessa paitsi tokoilemaan, myös suorittamaan BH-kokeen. PK-puoltahan me ei nyt olla sinänsä treenattu (aivan kuin jotain muuta oltaisi), mutta ei sitä koskaan tiedä jos joskus vielä mielii vaikka jäljelle kisaamaan...
Deliltä alkaa kesän vepetreenit olla ohi ja alamme keskittyä tokoon. Deli korkkaakin tokon salat syksyllä alkavalla tokokurssilla, sillä "ylläri pylläri" minä en ole sen kanssa mitään vielä asian suhteen tähän mennessä tehnyt. Tavoitteena on kuitenkin kisaaminen, joten reeniä reeniä ja vielä kerran reeniä. Delin harrastuneisuus tuleekin rajoittumaan talven ajan siihen, koska sillä ei kerta kaikkiaan tuota keskittymiskapasiteettia vielä paljoa ole. Otetaan siis ensin nyt tokon kautta sitä hallintaa ja malttia ja mietitään sitten tulevaisuudessa lajikirjoa uudestaan.

Doris taasen on aivan oma lukunsa. Kyllä se tekemistä selvästi kaipaa ja alkaa huokailla tylsistyneesti aina minun lähtiessä, kun tietää jo ettei pääse mukaan. Se kuitenkin malttaa mielensä, eikä tee asiasta sirkusta. Doris on päässyt kesällä jonkun verran vepeilemään, mutta nyt vepekauden ollessa kohta ohi, jatkoimme jälleen agia. Ettekä usko miten voi pieni barbet olla onnellinen agiradalla! Sunnuntaina vain Doris pääsi mukaan ja se oli jo siitä kovin ylpeä. Otettiin ensin rata pätkittäin ja lopulta kokonaisena. Doris veti kuin tuulispää ja oli niin ikionnellisen näköinen radan jälkeen! Ja tietysti mamman paras kaveri koko loppu illan ;)

Kyllä minulla on vahva tunne, että tämä hetkittäin kovinkin hektinen olotila laumassa tästä rauhoittuu, kun alkaa taas normaali rytmi palautua. On se vain niin eri asia olla tekemättä mitään, jos on tottunut säännöllisiin hommiin. Koirallakin. Rakennus toki jatkuu pitkälle syksyyn, mutta laitetaan aikataulut venymään treenien verran. Eikös sitä vuorokaudessa koirakalenterin mukaan ole ainakin 28 tuntia ja viikossa vähintään 8 päivää?? :D

Leonan luona leikkimässä

2011-09-03T20:23:00.013+03:00

Torstai aamuna suunnattiin Rautjärvelle piskuisen Leonan perheen luokse ipanaa moikkaamaan. Hugo joutui jäämään tällä kerralla kotia ja Doris ja Deli lähti Leonaa leikittämään.

Vastassa olikin varsin pörröinen ja sähäkkä neitonen. Vaikka alkuun vähän kainosteltiinkin hurjia joka puolelle sinkoilevia barbet neitejä, niin pian uteliaisuus vei voiton ja Leona yritti parhaansa mukaan pysyä isompiensa perässä. Varsinkin kun neidit löysi sen lempipallon, jonka tietysti omivat itselleen. Pikku ipana juoksi minkä vaan jaloistaan pääsi, kun Deli kirmaili palloa vinguttaen karkuun.

Onnea koeteltiin myös Doriksen kanssa. Doriksen saadessa pallon se asettui makuulle sitä vinguttamaan. Rohkeasti Leona vaan tunki kuononsa palloa kohden ja sai tietysti vähän ärräpäitä osakseen. Ipana ei tästä kuitenkaan lannistunut, hädin tuskin muutaman kymmenen sentin matkan peruutti tarkkailupaikalle ja yritti kohta uudestaan 8D

Kyllä oli tyttö kolmikolla vauhtia ja lystiä nurmikolla kirmaillessa :) Samaiselle reissulle oli varattu myös trimmeri mukaan Leonaa varten. Odotettavissa oli siis ipanan ensimmäinen trimmi, joka sujui muuten todella mallikkaasti ;) Vähän piti alkuun päästä välillä mammaa kaulailemaan, mutta suurimmaksi osaksi Leona otti trimmauksen hyvin rauhallisesti vastaan. Trimmin jälkeiset hepulitkin puuttui tältä tytöltä tyystin, kun se lähti suurta maailmaa tutkimaan ihan yhtä reippaasti ilman turkkia kuin sen kanssa.

Aikamoinen pennun rääpäle sieltä pörröisen turkin alta paljastui ja meiän neidit katsoi jo vähän siihen malliin, et "mamma mikä ihme toi on??" Ja niin nopeasti menee aika kun seuraa karvakuonojen maailman menoa, että kotiin lähtökin tuli taas aivan liian pian... Onneksi Leona on sen verran lähellä kuitenkin, että aina sinne silloin tällöin tulee ajettua. Niinpä jäämme siis innolla odottamaan milloin nähdään taas piskuinen (ehkei se silloin niin piskuinen enää olekaan...), jos tuolloin vaikka Hugokin pääsisi jälleen mukaan.

Vielä muutamat kuvat tytöistä touhussaan, mutta ensin niin kovasti huomiota kaipaava Hugo ja "tyttöjen kauluri", joka alkuun tuntui häpeän aiheelle, mutta pian osottautuikin mielellään päälle puettavaksi. Olisikohan kaikkien säälivillä katseilla ja rapsutuksilla mitään tekemistä asian kanssa.....?

"Mää olen niin kipeä...."

"Katsokaa nyt, juuri ja juuri hengissä. Voisitko vähän rapsuttaa? Mielellään tuolta kainalosta kiitos."

Tytöt pallohippasilla

Leona uhkarohkeana uhmaa Doriksenkin sanaa

Delin ja Doriksen pakollinen poseeraus -kuva

Pieni ja (vielä) pörröinen

Pikakiituri puuhissaan

Ei enää ollenkaan niin pörröinen pikku likka ;D

"Täh? Miten niin minä rotan näköinen??"

Hyviä uutisia!

2011-08-31T16:53:00.003+03:00

Pakko se on uskoa, että kesä on ohi. Nyt sen viimein tajusi, kun eilen istuin teemuki kädessä sohvalla ulos katsellen ja lehtiä tippui tasaiseen tahtiin pihakoivusta maan kamaralle. Syksy tekee tuloaan ja niin runollista kuin se olisi ollutkin, niin ei ollut aikaa jäädä sitä enempää ihmettelemään. Kuppi kuumaa kitusiin ja koulutuskentälle mars!

Illan kalenterissa oli yhdistyksen möllitoko, jossa toimin liikkeenohjaajana. Tarkoitus oli mölleistä mahdollisesti keretä vielä Hugon kanssa aksaamaan, mutta toisin kävi. Sateisesta säästä huolimatta osallistujia saapui mölliin varsin mukavasti paikalle ja ilta venyi sen verran, että aksatreenit sai jäädä. Aksatreeneistä päästääkin niihin hyviin uutisiin, sillä olin yhteydessä Hugoa sen selän kipuilun johdosta 2009 hoitaneeseen eläinlääkäriin ja saimme luvan täysipainoiseen harrastamiseen! Tähän asti en ole Hugoa hyppyyttänyt ja lähinnä miettinyt, että voinko alkaa hyppyyttämäänkään... Se ei ole puoleentoista vuoteen oireillut, mutta halusin pelata varman päälle enkä riskeerata koiran vointia millään tavalla. Eläinlääkärin mielipide oli kuitenkin, että selkä on mitä todennäköisemmin kunnossa noinkin pitkän oireettoman jakson jälkeen. Varsinkin kun Hugo ei tosiaankaan ole puoltatoista vuotta mitään hiljaiseloa elellyt...:DD Niinpä siis pääsemme jatkamaan hyvin mielin hiljattain alkanutta agiuraa, ja katsotaan josko ohjaaja kehittyisi joskus siihen pisteeseen, että päästäisi ihan kilparadoille asti!

Lisää hyviä uutisia toi viime viikolla tulleet Vickyn PRA- ja kilpparitestit. Tyttö osottautui varsin terveeksi paketiksi, kun kilpparit oli ok, TGAA negatiivinen ja PRA-status A eli terve. Tämä oli oikein loistava uutinen :) Nyt sitten odotellaankin Vickyn osalta parin viikon päästä olevaa Savitaipaleen ryhmänäyttelyä, jossa tyttö nousee kehiin ensimmäisen kerran avoimessa luokassa.

Ryhmistä ennen pääsemme kuitenkin huomenna moikkaamaan ihanaista Leona-perroa Rautjärvelle. Koko päivä on vapaata, joten suuntaan ainakin tyttöjen kanssa pientä ipanaa moikkaamaan. Hugon mukaantulo on vielä vähän kyseenalaista, sillä kun vähän korva kenkkuilee...

Vasta vähän aikaa sitten herra satutti sen koipensa, joka muutama päivä jälkeenpäin tulehtui pahasti. Toisesta etujalasta jouduttiin poistamaan kannuskynsi kokonaan ja Hugo sai kaulurin päähänsä. Tassu vielä parani kohtalaisen nopeasti ihan lunnon keinoilla; hunajalla ja omatekoisella yrttivoiteella ;) Ja juuri kun ajattelin, että päästiin ilman ikäviä antibiootteja eteenpäin iski toiseen korvaan jonkin sortin tulehdus. Ja sitkeä tulehdus on ollutkin, sillä useamman päivän antibiootit ja putsaaminen eivät juurikaan auttaneet. Lopulta herra H piti rauhoittaa vielä kuurin alkamisen jälkeenkin, että korva saatiin tutkittua. Nyt on sitten lääkitys päällä ja putsaillaan korvaa ja hoidetaan lisäksi lääkeliuoksella. Sai se siinä rytäkässä kortisoni-piikinkin. Toivotaan, että pian hellittäisi...

Inhottaa syöttää antibiootteja ynnä muita mömmöjä. Tiedän, joskus niitä vain on pakko ottaa mutta itsellenikin ottaisin vain pakon edessä. Olen huomannut, että moni asia mihin antibiootteja herkästi määrätään, menee ohi ilmankin. Kyllä ne loppujen lopuksi "myrkkyä" elimistölle on kuitenkin, koska ne ovat aineita joita siellä ei luontaisesti ole. Siihen vielä kaikki lisä- ja säilöntäaineet päälle sekä ikävä totuus, että antibiootit tappaa myös kaikki hyvät bakteerit, niin a'vot! Ei niitä varsinaisesti tee mieli antaa edes koirille. Mutta kuten sanottu, joskus on pakko =(

Nyt kun on viiden viikon jälkeen huilinut raksalta muutaman päivän oli aikaa lähteä kunnon metsälenkillekin. Onhan karvanaamarit tietysti saaneet huidella raksalla metsässä ja pellossa koko kesän, mutta varsinaisia lenkkejä ei kyllä ole 14 tunnin työpäivien päätteeksi tehty. Tosin harvemmin siinä kolmen koplakaan on illalla enää muuta tehnyt kuin käyneet suoraan omille paikoilleen nukkumaan... Nyt sitä kai syksyn tultua taas elämä palaa vähän rauhallisempaan rytmiin. Tosin olen jo niin tottunut tähän hallittuun kaaokseen, että tämä alkaa tuntua kuin kodilta 8D

Trimmiä, taipparia, näyttelyä ynnä muuta

2011-08-13T22:13:00.003+03:00

Niin paljon on taas tapahtunut siitä huolimatta, että on karsinut menoja yhteen kolmannekseen normaalista ettei tiedä mistä alottaisi...

Deliltä lähti turkki kaikkine päineen häntineen Helsingin ryhmiksen jälkeen. Kyllähän tuo vähän sapetti siinä mielessä ajaa, että olin useampaan näyttelyyn sen kerennyt ilmottaa. Kuitenkin kun muut juosta hihhuloi ja Deli lähinnä makoili ja läähätti, en kerta kaikkiaan tohtinut pitää sitä turkkia enää. Otin trimmerin käteen ja hetken kuluttua turkki löytyi lattialta =) Rahaa ne näyttelymaksut vain on, ja täytyy sanoa että oli ehdottomasti koko rahan arvoista nähdä Deli hihhuloimassa helpottuneena muiden kanssa! Että vieläkö niitä löytyy ketkä väittää paksun pitkän turkin eristävän lämmöltä samoin kuin kylmältä??

Muutoin ollaan vietetty paljon aikaa raksalla, mutta otin kuitenkin aikaa myös käydä Delin kanssa taippareissa Lapinjärvellä. Suureksi harmiksi tulos oli SPA0. Delin vesityöskentely on moitteetonta, jäljen meni myös hienosti ja erityisen ylpeä olen tytön suorituksesta kantaa kaadolla ollut kani autolle asti, jossa luovutti sen miulle käteen. Matkaa oli varmaan kilometri! Haku oli vähän suppeaa, mutta laukaus oli kuitenkin se, johon homma kaatui. Laukausta Deli silmin nähden säpsähti, eikä enää jatkanut hakuaan sen jälkeen, jolloin suoritus on hylätty. Se on kyllä laukauksen kuullut ennenkin, etten oikein osaa sanoa miksi se reagoi niin voimakkaasti kuin reagoi... Toisaalta nuori, kokematon koira, joten näin se vaan voi mennä. Olihan se älytön pettymys, mutta eipä sitä voi jäädä märehtimään sen enempiä.

Taipparireissulla oli turisteina mukana sekä Hugo että Vicky, joka saatiin viikoksi meille hoitoon isäntäväen lomaillessa. Oma isäntä oli siis kotona Doriksen kanssa kahden. Doris olikin katsonut tilaisuutensa koittaneen ja tehnyt poikkeuksen sääntöön, kun meiltä ei olkkarin pöydältä ole sapuskaa ennen hävinnyt. Kalle oli laittanut suurehkon (ja tulisen!) pizzan pöydälle ja mennyt vessassa käymään. Kuinka ollakkaan vessasta tultuaan oli pizza tehnyt Houdinit! Kas näin, kuten olen joskus maininnut Doris todella syö mitä vaan. Tässä meni nyt kuitenkin raja sen mahan sietokyvyllä ja ensimmäistä kertaa leidin pakki meni sekaisin. Ei kovin yllättävää sen maustemäärän jälkeen... Seuraavana päivänä herätessäni haistoin ikävän hajun... Lopun arvaattekin. 8P

Hugo kävi heinäkuun lopulla MH-luonnekuvauksessa, josta en nyt kuitenkaan ala romaania kirjoittaa sillä tulokset ilmestyvät aikanaan KoiraNettiin kumminkin. Mukaan mahtui useita yllätyksiä siihen nähden miten oletin Hugon reagoivan, mutta onneksi vain positiivisia sellaisia :) Miulla on myös kuvamateriaalia, jonka yritän mitä pikimmiten lisätä tänne.

Hugon kanssa aloitettiin myös agin alkeis-jatkokurssi. Jatkettiin siis siitä mihin alkeiskurssilla jäätiin ja tiistaina alotettiin treenaamaan takaaleikkausta ja persjättöä. Hugo kesti hyvin takaaleikkauksen, eikä siitä millään tavalla häiriintynyt. Ehkä ongelma oli enemmänkin miun pysyminen sen perässä...8D Persjättökin meni tosi hyvin, kun vain kerkesin oikeaan paikkaan. Hugo on niin saatanana nopee, kun se vetää ihan sata lasissa koko ajan... Tartteisin yhden lisäjalan. Kellään myynnissä?? Mutta kuten yksi kouluttaja sanoi, ei me todellakaan haluta siltä vauhtia pois, päinvastoin. Pitää vaan opetella hallitsemaan sitä ;) Ihanaa miten jotkut saa sen kuulostamaan niin helpolta!

Tänään raksalla Hugo oli satuttanut jalkansa. Ei kovin pahasti. Kuitenkin kun sinne menin, se tuli miun luokse ja nosti kipeetä jalkaa ja tapitti silmiin aivan kuin sanoen "mamma tuli pipi tähän". Oikein hyvin se pystyy kävelemään, mutta säännöllisin väliajoin tuli luokse ja heti kun siihen päin katsoi, kipeä jalka nousi ilmaan ja tuijotus. Mikä ketku! Tietää kyllä miten kerjätä säälipisteitä. Sitten ollaan niin itteensä tyytyväisen näkösiä, kun joku menee halpaan ja paijailee kipeää koipea. Välillä tuntuu, et sillä on ihmisen mieli kun se noita temppujaan esittelee, sen verran on ovela :D

Päivällä olinkin poissa raksalta Joensuussa KV-näyttelyn pyörteissä. Vickyn kanssa kiipesin kehään ja kyllähän tyttö muuten osasi todella käyttäytyä! Ja paitsi että olin kovin tyytyväinen meidän yhteistyöhön, niin tuloskin oli aivan mahtava: ROP, SERT, CACIB. Hyvin on alkanut Vickyn "näyttelyura". Vähän siinä harmitti kun piti jäädä sitten pitkäksi päiväksi RYP-kehiä odottelemaan, mutta odotus palkittiin, kun ryhmäkehissä sijoituttiin toiseksi! Ei ollenkaan huono saavutus, varsinkaan perrolta! Näyttelyn jälkeen Vicky lähtikin sitten taas omaan kotiinsa ja meitä jäi VAIN kolme koiraa meiän lisäksi. Kyllä se vaan Delin ja Vickyn jokapäiväisen riehunnan jälkeen kuulostaa kämppä aika hiljaselta B)

Kuvia ei oo paljoa valitettavasti kerennyt näpsiä, mutta jokunen taitaa kamerassa olla. Yritän lisäillä ne myöhemmin. Tässä vielä tännekin tuuletuksien kera kuva Vickystä tämän päiväisen saaliin kanssa tietenkin =)

Kesän ensimmäinen telttaretki

2011-07-24T21:01:00.005+03:00

...ja luultavasti viimeinen. Ei kuitenkaan siksi etteikö olisi ollut mukavaa, sitä se kyllä oli. Nyt on kuitenkin otettu se pieni rentoutumisen hetki tähän alkuun ja huomenna alkaa duunit raksalla. Näin se menee kunnes oma koti kullan kallis jossain vaiheessa valmistuu.

Tuli perjantaina ystävien käydessä Etelästäpäin kyläilemässä puheeksi autio laguuni, jossa olemme silloin tällöin käyneet. Nyt ei kyllä kahteen vuoteen. Niinpä lauantai aamuna päätimme ottaa hetken kesää vain meille ja pakkasimme teltan ynnä muut vermeet ja tietysti koirat autoon. Suuntana tuo laguuni, jossa hiekka on hienoa ja valkoista, vedessä saa kahlata pitkälle pitkälle ennen kuin on edes uintisyvyydessä, kaislat peittää mukavasti laguunia, joten sitä tuskin edes huomaa mikäli ohi veneitä lipuisi. Perille asti ei autolla pääse, vaan ennen piti suunnistaa metsän läpi. Nyt paikka oli bongattu ja hakkuitakin siellä tehty, rantaan oli pieni polku. Hyvä piilo menossa pilalle... No mutta saimme kuitenkin olla siellä ihan rauhassa, melkein koko ajan.

Pystytimme teltan metsän reunaan ja leiriydyimme. Illan kahlailimme rannassa ja uimme, koirat tietysti osallistui parhaansa mukaan. Hugo osoitti sukellusmestarin merkkejä; sukelteli pitkät tovit pienten uppotukkien ynnä muiden perään ja parit kävytkin nosti pohjasta. Olisi taas ollut videokamera paikallaan, kun herran elkeet alkoi lähinnä sukeltavaa sorsaa muistuttaa... :D Doris ja Deli ottivat kuntoetapin uiden lähes koko ajan Hugon kahlaillessa ja sukellellessa. Välillä juostiin koko sakki täysiä rantaan ja takaisin niin pitkälle veteen kuin jalat vain ylti juoksemaan. Se on muuten pitkälle se siinä rannassa.

Välillä maattiin vain viltillä taivasta tuijotellen, ja korkattiin tietysti viinipullo... Koirat söivät metsässä mustikoita ja pyörivät sydämensä kyllyydestä rantahiekassa. Ja tietenkin se pitää tulla juuri siihen viltin reunalle ravistelemaan vedet ja hiekat turkista :D Mie jätin puhelimenkin autoon ja Kallen puhelimen soidessa jäin vain kuuntelemaan soittoääntä (Vivaldi: neljä vuodenaikaa) vastaamatta ollenkaan, joka siinä tilanteessa oli jostain syystä todella rauhottavaa kuultavaa B)

Illalla tehtiin nuotio ja koiratkin tuli siihen ympärille makoilemaan ja nauttimaan makkaran jämistä. Enpä muista milloin olisin niin täysin rentoutunu, koko päivä tekemättä yhtään mitään. Jossain vaiheessa iltaa kömmittiin sitten telttaan, koirat pääsivät teltan eteiseen nukkumaan. Doris ja Deli rauhottui heti nukkumaan, Hugo herätteli pari kertaa, kun oli raukka juonut niin paljon vettä uidessaan, että piti päästä viiden minuutin "pikkupisuille"... Rauhallisin mielin saattoi käydä nukkumaan, kun tiesi ettei tasan kukaan pääse lähellekään telttaa ilman, että siitä tiedetään ;)

Aamuyöstä vahtipalvelu pääsikin tositoimiin. Vajaan kymmenen hengen nuori porukka eksyi yöjuoksuiltaan paikalle uimaan. Olivat vielä kaukana tulossa, kun heräsin haukkukuoroon. Heti ne oli bongattu ja tulosta ilmotettiin. Päästin Hugon vielä vapaaksi ja se säntäs ihan suoraan tulijoitapäin kovasti haukkuen. Toki kutsuin sen pois ennen kuin pääsi lähelle, mutta tulijoille taisi tulla kuitenkin selväksi pitää etäisyyttä. Aivan kuin Hugo olisi tehnyt perillä mitään muuta kuin heittäytyny porukan jalkoihin rapsutettavaksi... :D Illuusio "hurjasta vahtikoirasta" pidettiin kuitenkin yllä pitämällä Hugo "omalla alueella" ja vierailijat pitivätkin sopivan etäisyyden, kävivät uimassa aika meteliä pitäen ja lähtivät sitten. Myö oltiin jo takasin teltassa, sillä Hugo tarkkaili vieraiden jokaista liikettä teltan ovelta. Kyllä se oli taas niin itteensä tyytyväisen näkönen sitten kun kehuttiin hyvästä vahdista :D Deli nousi porukan tullessa katsomaan, mutta päätti sitten luottaa lauman vanhempien vahtitaitoihin ja heitti takaisin pitkäkseen ja jatkoi unia.

Yöllä tuli vettä jossain vaiheessa muttei se karvanaama -laumaa yhtään tuntunut haittaavan vaikka kova sade pitikin telttaa vasten aikaa kovaa ropinaa. Kaikki nukkui kasassa, kun jossain vaiheessa katsoin. Aamulla istuttiin taas nuotiolla ja uitiin koko porukka. Vielä hetki rentouduttiin ja Doris taisi toimia tulivahtina, kun liimautui notskin viereen makoilemaan.

Lopulta oli pakattava kamat ja lähdettävä kotia kohti. Hyvillä mielin lähdettiin ja täytyy sanoa, että oli tähän mennessä kesän paras viikonloppu ;) Tulipahan tässä myös testattua miten onnistuu telttailu koirien kanssa, kun on ollut suunnitelmissa jossain vaiheessa lähteä vaeltamaan ottaen koirat mukaan. Hyvinhän nuo osasivat olla teltassakin, joten ehkäpä nuo suunnitelmat muuttuvat joskus todellisuudeksi... :)

Deli missikisoissa

2011-07-18T11:59:00.004+03:00

Tulipa taas ajettua jokunen kilometri missikisojen takia, huoh. Kävimme siis eilen Helsingissä ryhmänäyttelyssä, jossa Deli nousi kehään. Barbetteja oli taas ikävä kyllä vain kaksi, mutta hienoa oli nähdä edes yksi kaveri! Terveisiä vaan Lilolle ja perheelle :) Perrot oli samassa kehässä aikaisemmin, eikä niitäkään itseasiassa kovinkaan paljoa ollut. Vain yhdeksän jos oikein muistan. Joukossa yksi tuttu sielläkin, ihana Salla-neiti. Hugo lähettää terveisiä ;)

Tuomarina toimi Hans Lehtinen ja tulos Delille oli junnuluokasta EH. Enkä voi hyvällä tahdollakaan väittää ettenkö olisi pettynyt. Arvostelu oli todella hyvä, ei siinä mitään. Tuomari vain oli sitä mieltä, että Delin pitäisi vielä kasvaa korkeutta. Itse olen kyllä sitä mieltä ettei se siitä enää juurikaan kasva, eikä tarvitsekaan. Kyllä Deli ihan rotumääritelmän mukainen on korkeudeltaan jo nyt. Useat suomalaiset tuomarit vain tuntuvat tykkäävän korkeammista yksilöistä...

Samaan aikaan rodun alkuperämaassa kuulemma suunnitellaan rotumääritelmän säkäkorkeuden laskemista alapäästä sentillä ja yläpäästä useammalla sentillä. Eli askel lähemmäs alkuperäistä rotumääritelmää.

En ole koskaan ymmärtänyt, että jos rotumääritelmässä lukee esimerkiksi säkäkorkeus 35-40 cm ja koira on säkältään 35 cm, miten se voi olla liian pieni? Mikäli kaikki muu on suhteessa korkeuteen oikeissa mittakaavoissa, niin eikös esimerkin koira ole juuri oikean kokoinen? Noh, tämä nyt on vain tätä maallikon lässytystä. Sainpahan senkin sydämeltäni =D

Virallista säkämittaa miulla ei ole, enkä alkanut edes yrittämään millään taskumitalla kikkailemaan. Laitoin kuitenkin Doriksen ja Delin vierekkäin samalla lailla seisomaan ja vertasin siitä. Deli itseasiassa vaikutti ainakin näin jopa pikkasen korkeammalta kuin Doris, joka on mitattu olevan 53 cm. Pitää seuraavan tilaisuuden tullen mittauttaa se kunnolla.

No, kotimatka oli sen verran pitkä, että siinä kerkesi niellä pettymyksensä ja kääntää katseen kohti uusia koitoksia. Matkalla pysähdyttiin noukkimaan hoidossa olleet Hugo ja Doris kyytiin. Kaksikko olikin päässyt viettämään koiramaisen makeaa viikonloppua sienimetsässä ja uimassa käyden. Doris verotti myös osansa mansikkamaalta ja maistoipa vähän vadelmiakin. Kasvimaalta olisi varmaan kurkutkin uponnut, jos meiän kasvissyöjä olisi vauhtiin päässyt... Maalaistalon pihapiirissä vapaana käyskennellen olivat saaneet koko ajan olla ja siinä oli pysyttykin. Mitä nyt kissaa oli pitänyt vähän jahdata naapurin puolelle ;D Kiitokset vielä Marille ja Henkalle hyvästä hoidosta! Nähdään taas ensi kuussa!

Nyt alkoi sitten loma. Tosin ei se mitään makoilua ja ylimääräistä aikaa tarkoita tänäkään kesänä, päinvastoin. Jokusessa näyttelyssä ja kokeessa pyörähdetään, tietysti yritetään jonkun verran reenailla, mutta pääasiallisesti aika menee - missäs muuallakaan - kuin rakennustyömaalla. Fyysistä kuntoa aletaan siis taasen koetella ja koirille tämä tietää riemun päiviä; Hihnalenkit unohtuu tyystin ja tilalle astuu päivät vapaana pellolla juosten, yihaa ;D

Hellettä ja treeniä

2011-07-11T12:51:00.005+03:00

Jälleen kerran sain vihdoin pitkästä aikaa ajatuksen tasolle jääneen blogin päivityksen oikeasti työn alle =) Niin paljon on taas kerennyt tapahtua tässä välillä ettei tiedä mistä alottaisi...

Juhannuksen aikoihin kolmen kopla oli hoidossa ja lähdin reissuun pitkästä aikaa ilman yhtään karvanaamaa. On se vaan jännä miten tulee haikea tunne jo hoitolasta lähtiessä, vaikka kuinka tietää kaveriensa jäävän hyvään hoitoon. Sitä ajelee ykkönen silmässä aivan hissukseen pihatietä poispäin kurkistellen tarhalle niin kauan kuin vaan kykenee. Onneksi koirat sentään kirmaavat iloisena pihalla leikkien, muuten tulis varmasti tippa linssiin 8)

Kesäkuun lopulla saatiin jälleen ihanainen Vicky tyttö meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Tyttö tuli jo meille kuin kotiinsa ja paineli suoraan olkkariin lelu/luulaatikolle aarteita etsimään. Doriksenkaan ei tartte Vickyä enää käskyttää, Vicky tietää kyllä kuka tässä talossa on koiralauman pomo. Sen verran oli itseluottamusta tullut kuitenkin lisää, että isäpapalle pistettiin jo luu kurkkuun, kun tuli unien aikaan liian iholle ;)

Tuona viikonloppuna perjantaina treenattiin vepeä, ja myös Vicky pääsi kokeilemaan. Oikein hyvin reagoi minun käskyihin ja toimi rohkeasti uusien ihmisten ympäröimänä. Lauantaina vietettiin päivä Saimaalla saaressa. Kovin oli lämmintä ja koirat ei meinanneet tulla vedestä pois ollenkaan. Isän karhukoira kahlasi rannassa ja katteli haikeana ulapalle missä vesiäislauma polskutteli tuon tuostakin. Uimaan ei karhukoira uskaltanut, tosin isä oli siitä vaan tyytyväinen, saattaisi muuten lähteä saaresta uimalla riistan perään B)
Olihan se itekin käytävä kastautumassa ja arvatenkin sain heti kavereita veteen. Hugo ja Doris pysyivät käskystä rannalla, mutta Deliä ja vickyä ei pidätellyt mikään. Molemmat lähti pelastusreissulle miut vedessä nähtyään. Kun uivat lähelle käskin pois vierestä ja käsky tuotti kyllä tulosta. Siitä huolimatta molemmat jäivät noin kahden metrin päähän miusta paikallaan polkemaan ja seurailivat silmä tarkkana miun uimista. Vedestä nousivat vasta kun miekin nousin. Rantaan pääsy taattu vaikka taju lähtisi, kun vesiäiset kyttää millon se hukkuu :D

Sunnuntaina käytiin aksaamassa ja sielläkin oli myös Vicky hommissa. Vickyn kanssa oli helppo mennä treenikentälle ihmisten "sekaan", sillä tytöllä on minun mieleen loistava suhtautuminen vieraisiin; ei tarvetta mennä niiden luokse, mutta mikäli joku kutsuu, niin heti kyllä silloin menee. Aksatreenien jälkeen Vicky pääsikin sitten takaisin omaan kotiin.

Minä taasen jätin koirat kotia miekkosen hoitoon ja otin suunnan kohti Mynämäkeä tiedossa pari päivää lullutusta pentulassa ja vähän tietysti isojenkin koirien halailua ;) Kyllä se pentujen näkeminen on aina yhtä ihanaa, ja aina niillä on yhtä terävät naskalit millä tarttua pahaa aavistamattoman silittäjän varpaisiin 8D Eikä tule ihan niin kova ikävä omia koiruuksia, kun on "varakoiria" ympärillä yllin kyllin mitä halailla. Ikävähän se lähtiessä iski sitäkin laumaa...

Heti kotia tultua reenailtiin taas Hugen kanssa aksaa ja Doriksen ja Delin kanssa vepeä. Suurta ylpeyttä emännässä aiheutti, kun loppu viikosta käytiin metässä ja näytettiin Delille riistaa ensimmäisen kerran. Siinä oli pupu maassa ensin katsottavana ja kyllä sitä tarkasti haisteltiinkin päästä varpaisiin! Lopputuloksena vimmatusti heiluva häntä ja huuto päästä kanin luo! Sitten pienen jäljen veto ja Deli pääsi jäljen ajamaan. Itse jäljestys oli vielä aika hutiloivaa, kun vauhtia oli vähän liikaakin, mutta kaadolle päästyä tyttö katsoi minua ja nappasi pupun suuhunsa ja tarjosi suoraan käteen sen! Aivan loistava ensi kosketus riistaan, Delillä on selkeästi vahvempi luontainen vietti siihen kuin Doriksella. Autoon jouduttuaan se näki, että muut pääsee metsään ja alkoi kuulua kohtalaisen kovaa huutoa... Taisi tytölle jäädä hyvä "nälkä" päälle =))

Itseasiassa tuona samana päivänä oli Delin juhlapäivä, kun tytölle tuli vuosi täyteen! Pitihän se napata ipanasta kuva ja lähettää ulkomaille mamman luokse nähtäväksi millainen on tyttärestä kasvanut vuoden aikana. Harmi ettei ollu metässä kameraa mukana, olis saanu poseerauksen pupu suussa... Mutta tässä Deli 1-vee:

Valitettavasti tämän viikon taippareihin myö ei päästäkään lähtemään vaikka alunperin oli tarkoitus, mutta Deli lähtee mukaan sitten elokuun alussa Lapinjärvelle.

Eilen ja lauantaina vietettiin viikonloppua Pekko Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin toko-koulutuksessa. Käytäntö painotteiseen koulutukseen kuului myös pieni teoriaosuus, mutta suurimmaksi osaksi olimme koulutuskentällä käytännön harjoittelun pyörteissä. Oli kyllä ehdottomasti erittäin antoisa koulutus! Mikäli joskus tilaisuus tulee samojen kouluttajien koulutukseen mennä, niin olen ensimmäisenä jonossa :) Syttyi taas kova palo treenata tokoa, kun tietää taas vähän enemmän mitä ja miten kannattaa Hugon kanssa treenata. Kaiken lisäksi siinä on kuulemma paljon potentiaalia ;) Mutta kyllähän minä sen nyt olen aina tiennyt, että Hugo on ihan paras äijä! Eikä tässä mitään kotiapäin vedetä....:DDD

Hugon ja tyttöjen viikonloppu hurvittelut

2011-06-12T22:08:00.010+03:00

Viikonloppuna raksa painoi päälle ja kaiken lisäksi oli todella kuuma, joten treenit jäi tällä kertaa perjantain ja sunnuntain osalta väliin. Sen sijaan kolmen kopla sai keskittyä koiramaisiin hurvitteluihin ihmisväen painaessa duunia.

Hugo mm. osallistui kylvämiseen. Appiukon kylväessä peltoa, Hugo katsoi parhaaksi tarkistaa työn tulevan oikein tehdyksi ja jolkotteli traktorin vieressä onnellisen näköisenä osallisuudestaan peltotöihin. Hugon onkin hyvä olla ulkosalla vaikka iltamyöhällä, kun sitä ei itikat juurikaan kiusaa. Uskomatonta miten ne imeytyvät tummaan muttei vaaleaan. Doris-raukka saa kymmenien itikoiden lauman viereensä heti ulos mentyään, eikä Deli kovin paljoa toiseksi jää. Hugo sen sijaan ei itikoita kiinnosta. Jokin niitä verta imeviä pikku pirulaisia tummassa vetää puoleensa. Tosin tytöillä on kyllä sen verran turkkia ettei niitä onneksi pääse mokomat puremaan vaikkei yritystä puutukaan.

Nyt aikuiseksi naiseksi kasvettuaan Deli on alkanut merkkailla suuren nartun elkein reviiriään. Ollaan aina naurettu Doriksen tavalle merkata; se kun käy kyllä nartun "pissimisasentoon", mutta siitä huolimatta nostaa jalkaansa samaan aikaan kuin uros 8) Oletin tämän olevan joku Doriksen oma juttu, mutta se oletus osottautui vääräksi. Nyt se on Delinkin juttu. Ensin neiti alkoi merkata ja tällä viikolla se alkoi nostaa Doriksen tavoin jalkaansa B) Huvittavan näköistä touhua...

Eräänä päivänä hihnalenkillä ollessa Deli löysi "kepin" maasta ja kantoi sitä ylpeän näköisenä. Huomasin kyllä sen ottaneen jotain ja katsoessani se näytti aivan kepiltä. Niinpä minä kehuin kovasti pentua kepin kantamisesta ja pitämisestä. Kyllä se oli niin polleaa, niin polleaa tyttöä! Jonkun matkaa jo käveltyäni ja useaan otteeseen neitiä kehuttuani aloin sitten katsoa tätä "keppiä" vähän tarkemmin. Hieno "keppi" osottautuikin pitkulaiseksi eläimen raadoksi =o Älkää kysykö mikä eläin, sitä ei löyhkästä erottanut. Ha ha, ja minä olin kehunut toiselle koko matkan miten hyvä, kun kantelee sitä... No, tällaiset kantoharjoitukset meillä tällä kertaa.

Doris on tunnetusti aina pitänyt hauva vauvoista ja nyt se osoitti pitävänsä kaikista vauvoista. Naapuri tuli perjantaina neljäkuisen poikansa kanssa pihalle ja Doris sekosi. Raukka tuijotti poikaa aidan läpi herkeämättä ja häntä heilui niin, että meinasi irrota! Kovasti olisi halunnut naapurin Atsoa vähän pestäkin. Liekö iso D:llä vauvakuume :D

Hugo taas näytti parasta osaamistaan, kun auttoi lauantaina vesiputken korjuu hommissa. Perheen pää oli kaivuu hommissa pellolla ja väärin merkitty vesiputki pamahti kaivurin kauhasta rikki. No sen nyt saattaa arvata kuinka paljon kerkesi vettä tulla pellolle kaivettuun kuoppaan ennen kuin sinne ketään korjaajia saapui. Jossain vaiheessa ne kuitenkin paikalle tuli ja menin pellolle Hugon kanssa projektin etenemistä katsomaan. Hugo oli onnesta soikeana, kun sai tarkastaa korjausmiesten kanssa korjatun putken. Häntä heilui niin vimmatusti ja vaalea kiharapilvi seurasi korjausmiehiä mihin ne menikin. Heidän lähdettyä kuoppa oli tietysti hetken auki ennen kuin sitä alettiin täyttämään. Pelto, multaa, mutaa, vettä = liejuallas = Hugon märkäuni. Niinpä. Sinnehän se poika sukelti multaan ja mutaveteen pää edellä. Ja se ilme. Maailman onnellisin pikku koira, kun löysi ihanan mutaisen märän kuopan, jossa uida ja kaivaa ja pyöriä ja kieriä. Pientä perro poikaa ei meinannut kuopasta saada pois ollenkaan... Ja kun vihdoin sai, lopputulos oli tämän näköinen, joskin tässä on jo enimmät mudat ravisteltu pois(!):

"Mamma, et usko, tuolla on iiiihana mutakuoppa TÄYNNÄ VETTÄ ja......."

Koska huolimatta Hugon loputtomasta halusta uida ja lotrata missään kävelymatkan päässä ei tällä kertaa ollut puhdasta vettä, jossa käydä uintipesulla, joutui Hugo vähemmän rakastamaansa suihkuun. Eikä meinannut millään kävellä suihkuun omin jaloin.

"Apuaaa, soittakaa eläinsuojeluvirastoon! Ettekö näe miten täällä rääkätään pientä perro poikaa??"

"Blaah, ei auttanu huuto ei."

"Siis tää on kyllä niin törkeetä... Huoh."

"En kyllä ikinä anna tätä anteeksi..."

"No okei mamma, olihan toi pesu ihan hyvä juttu, nyt on tosi hyvä fiilis. ...Varsinkin jos annat sen makkaran siitä kädestäs."

Vepekausi avattu!

2011-06-09T18:04:00.005+03:00

Vaikka talviturkit heitettiinkin jo aiemmin, niin eilen avattiin virallisesti vepekausi kesän ensimmäisillä treeneillä. Ensin kuitenkin tiistain aksailun kuulumisia.

Tiistaina illasta lähdimme taas urhein mielin kohti agikenttää. Tällä kertaa luvassa oli jälleen keppien alkeita, kiinni tulemista, sheippausta (hyvää suomenkieltä, äikän opettajat kiittää) kontakteja varten ja pientä ohjaus- sekä hyppytekniikkaharjoitusta.
Kuuden kepin pätkä verkoilla on Hugolle aika selvä. Tosin se innostuu niin pirusti, että pitää todella näyttää se "alkureikä" mistä mennään sisään. Muuten se juoksee hulluna keppien ympäri ja huutaa, kun tahtois mennä, eikä tiedä mistä 8D Kun se sisään kepeille menee, niin hyvin pitää matalan asennon ja pääsee pujottelemaan tosi nopeasti.
Luin juuri uusimmasta Caniksesta sheippauksen käytöstä keppien opetuksessa, ja sekin vaikutti varsin pätevältä metodilta. Siinä saisi ehkä herkemmin sen oikean sisäänmenoaukon koiran päähän, kuin ohjureilla... No, en tiedä varmaksi, kun ei ole tuttua tämä aksan ihmeellisen maailman opettaminen. Sheippaus kuitenkin on siitä hyvä ettei jää niitä häivytettäviä apuja, ja koira oivaltaa ehkä paremmin mitä siltä odotetaan, kun se keskittyy toiminnan tarjoamiseen makupalan tms. muun seuraamisen sijaan. No mutta nyt meinaa karata juna sivuraiteille... ...eli jospa kuitenkin takaisin siihen agitreeniin.

Kiinni tulemisen harjoituksessa katottiin miten sitä kannattaa lähteä opettamaan, ja nyt pitäisi sitten vähän kotona aina pikku pätkiä treenailla. Saatiin muutenkin koko joukkio pyyhkeitä, että on oltu laiskoja treenaajia kotona. Myönnettäköön, että ainakin minun kohdalla tämä pitää paikkansa. Aika on todella kortilla ja myöhäisillan treenin sijaan olen valinnut osoitteeksi makuuhuoneen univelkojeni karistamiseksi. Varmasti ihan fiksu valinta, eihän kukaan jaksa nukkumatta, eikä ole tarkoituskaan. Silti ehkä vähän harmittaa ettei ole tullut tehtyä tarpeeksi ja nyt yritetään repiä päivästä se pieni hetki vaikka töiden jälkeen ja tehdään pohjia aksalle. Nyt kyllä parin päivän ajan vähän jarruttaa se fakta, että sain vepetreenissä parit vekit toiseen käteen vierasta koiraa lelulla palkatessani ja kädellä ei tällä hetkellä juurikaan mitään tehdä. Mutta eiköhän tästä parissa päivässä tokene, kun vaan tulehduksen saa pidettyä poissa.

Eilen illalla oli sitten kesän ekat vepetreenit ja mukaan lähti sekä iso että pikku D. Dorikselle otin ensimmäisenä mieleenmuistutteluna veneestä hypyn kuiviltaan. Ei siis käyty järvessä ensin. Matka oli normaalia alokasluokan matkaa (50 m) paljon lyhyempi, ehkä puolet, mutta ajattelin nyt näin muistin virkistykseksi sen riittävän. Doris hyppäsi veneestä hyvin välittömästi käskystä ja ui suoraviivaisesti rantaan miun luokse. Se meni niin hyvin, että jätin siihen.
Delin kanssa tutustuttiin ensin veneeseen ja muihin ihmisiin ja lähdettiin veneajelulle. Erikoista kyllä Deli vierasti jonkun verran tuolloin veneessä ollutta avustajaa. En oikeastaan tiedä mistä se johtui, mutta veikkaisin joko täysin uuden veneen voimakasta kumin hajua tai sitten sitä, että ko. avustaja on navetalla töissä, joten tietysti navetankin haju on aika voimakas ja voi olla uutena hajuna kenties arveluttava... Jokatapauksessa mentiin veneeseen ja lähdettiin soutelemaan, siinä samalla syötin Delille makkaraa ja hyvinhän se meni. Rannassa jätin Delin veneeseen ja kutsuin veneestä luokse rannalla. Ensimmäinen kierros jätettiin tähän.

Ensimmäisen kierroksen nopea poistuminen teki tehtävänsä ja rantaanpäin Doriksen kanssa toiselle kierrokselle kävellessä se piippasi ja vetokoirakin olisi lie jäänyt toiseksi, kun neiti yritti puskea itseään veden äärelle! Tällaista paloa sinne nimenomaan haetaankin ;) Doris pääsi hakemaan venettä. Lähtö veneelle oli vähän kankea, mutta se taisi johtua aivan suoraan silmiin paistavasta auringosta. Annoin käskyn, mutta Doris ei tuntunut tajuavan mitä lähteä hakemaan. Parilla kehotuksella ja veneeseenpäin näytöllä sitten lähti. Sama jutu toisella kerralla. Molemmilla kuitenkin erittäin hyvin toi veneen köydestä rantaan asti ja päästi irti köydestä vasta kuivalla maalla. Erinomaista :)
Delin kanssa otettiin samaista veneestä hyppyä vielä toisellakin kierroksella. Tämähän oli Delin eka vepetreeni, joten hitaasti edetään. Tällä kertaa laitoin Delin veneeseen, nyt uuden soutajan kanssa ja työnsin veneen vesille jääden itse rantaan. Reilusta viidestä metristä kutsuin Deliä ja se hiukan arpoi veteen hyppäämistä ja tarvitsi kannustusta, lopulta kuitenkin rohkeasti hyppäsi ja ui suoraan miun luokse. Otettiin vielä toisto, jolloin vene soudettiin kauemmas, noin 10 metrin päähän. Deli oli veneessä ilman kiinnipitäjää ja pysyi loistavasti paikoillaan vaikka veneen pysähdyttyä vedätin kutsua aika pitkälti. Tällä kertaa se hyppäsi heti kutsusta empimättä veteen ja ui taas reippaasti miun luo. Kehut ja palkka oli tietysti yber-suuret :))

Näin oli treenikausi avattu myös vepen suhteen ja hyvillä mielin lähdettiin kotia kohti. Vähän tietysti harmitti treenien alussa käynyt haaveri, jossa vieras koira jonka kanssa lelulla revitin nakkasi vahingossa hampaansa minun käteen. Pari sormea aukesi, jotka sitten sain treenin ajaksi kursittua laastareilla. Kotona pääsin puhdistamaan haavat paremmin ja huomasin niiden olevan aika ammottavat. Tosin kyllähän ne siellä rannassa vuotikin ihan kiitettävästi. Puhdistin ja paketoin haavat, mutta sen verran käsi kipeytyi ja turposi ettei yöllä tarvinnut nukkua, enkä pariin päivään töihin nyt mene. Pitää vain toivoa ettei lähde tulehtumaan, nämä helteet ne on tietysti pahimmat mahdolliset haavojen parantumisen kannalta. Uskoisin kuitenkin, että ilman komplikaatioita viimeistään viikonlopun jälkeen käsi on taas ihan käyttökunnossa :)

Aksaa, jälkeä ja talviturkin heitto

2011-06-06T23:59:00.013+03:00

Viime viikolla riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita kolmen koplan arjessa. Treenin lisäksi viikkoon mahtui kesän ensimmäinen pulahdus, kusiaisen puremia, aktivointilelulla leikkimistä ja ah, niin ihanaa pellolla juoksemista ;)

Maanantai mentiin vielä rauhallisissa merkeissä, mutta tiistaina alettiin tositoimiin; aloitettiin ensin pienellä tokotreenillä, paikkamakuu ja pieniä pätkiä seuraamista. Pari jättöä ja se saikin riittää sillä erää, kun nokka otettiin kohti aksa-treenejä. Ilmoittauduin siis alunperin Delin kanssa agipäivään ja siitä alkeiskurssille, mutta tyttö kun otti ja alkoi juosta, niin Hugo pääsi valloittamaan agikentän. Tarkoitus oli tai on vaihtaa Deli kehiin, mutta kun tässä nyt alle kymmenen kerran kurssista pari kertaa menee jo Hugon kanssa, niin saa nähdä käynkö kuitenkin kurssin sen kanssa loppuun asti.

Hugo on luonnonlahjakkuus agikentällä :) Ei se paljon kysele tai jää matelemaan, kun jotain tehdään, niin sitten mennään sata lasissa. Tosi atomeistahan sitä hommaa lähdetään rakentamaan (hyvä niin!), mutta ne pikku osaset on sujunut tosi hyvin. Kun kokeiltiin hypyn (rima alhaalla) ja putken omatoimista hakemista shaping -periaatteella siinä vähän näkyi vahva tokotausta, kun Hugo haki paikkaa koko ajan miun vasemmalle ja otti kontaktia kuin kysyen "mitä tehdään?". Hyvin pienellä omalla liikkeellä estettä kohti se kuitenkin homman tajusi, varsinkin sen jälkeen kun pääsi pariin otteeseen palkkaamaan.
Lisäksi alettiin katsoa hyppytekniikkaa, eteenlähetystä ja keppejä. Ihan pieniä harjoituksia, mutta siitä sitä pohjaa lähdetään tekemään. Kepit (kuuden pätkä) otettiin verkoilla ja niitä Hugo lähti menemään tosi lujasti heti alkuun, kun tajusi mitä siinä haetaan. Hirmunen into ois jo mennä takasin treenaamaan :D

Keskiviikkoiltana kävin tekemässä Hannelen avustuksella verijäljen, jolla oli tarkotus testata Hugon jäljestystä. Sillä on aikaisemmin tehty jälkeä muttei käytännössä verijälkeä ollenkaan, vaan PK-jälkeä ja laahausjälkeä. Kohtuu mittainen muutaman sadan metrin jälki kahdella 90 kulmalla makauksineen helpossa maastossa.
Seuraavana aamuna kävin sitten ajamassa jäljen ennen Doriksen agitreeniä. Ei mennyt hyvin =( Makaukset Hugo merkkasi hyvin, mutta itse jäljestys oli epävarmaa ja haparoivaa. Ikinä en ole siltä moista nähnyt. Kyseli vähän kuin apuja miulta kaiken aikaa... Jälkeenpäin mietin, että vaikuttiko jälkipaikan päällä jyrissyt ukkonen suoritukseen. Minähän pelkään ukkosta edelleen ja saatoin vähän paskajäykkänä kävellä Hugon perässä BP Sehän tunnestusti "ei juurikaan" reagoi meikeläisen mielialoihin ja tunnetiloihin...... Tai sitten vain verijälki oli sen verran outo tuttavuus, että jännitti. Pitää vielä käydä tällä viikolla pienet pätkät tekemässä; lähteä homma alusta Hugon kanssa, jotta saa paremman varmuuden mistä torstainen johtui ja mitä tehdään jatkossa ja muistutella vähitellen Dorikselle homma mieleen.

Torstai päivä jatkui jäljestyksen jälkeen Doriksen agitreeneillä, joissa harkattiin ennakoivaa valssia ja juoksua! Jiihaa. Doris onkin oiva opettaja. Siis kentälle mentäessä Doris on se, joka opettaa ja minä opiskelen ;) Sillä on karmaisevan hyvä kyky lukea kroppaa, joten väärin en hommia pysty sen kanssa oppimaan. Kouluttaja sanoikin, että hyvä koira opetella ohjausta, kun ei anna virheitä yhtään anteeksi. Ei pääse puoli huomaamatta oppimaan itse väärin.
Kontaktit myö jätettiin nyt radasta kokonaan pois ja otettiin niitä vain yksittäisinä harjotteina. Turha niitä on nyt rataan yhdistää, kun pitää ensin treenata ne oikeasti kuntoon. Juoksusuorilla loppupäätelmä oli sama kuin ennenkin: juokse kovempaa =D

Aamupäivän agitreenin jälkeen otettiin suunta kohti Torniota, kun perheen isäntä päätti lähteä kaivinkonetta ostamaan. Laskeskeltiin, että juuri keretään aamuksi takaisin ja töihin. Hullua? Kyllä. No, sinne sitä jokatapauksessa lähdettiin ajelemaan ja koirat tuli tietysti kyytiin. Matkalla nähtiin poroja tököttämässä tien varressa, oli se ihmettä näiden leveysasteiden pelkkiä hirviä nähneille :D Määränpäässä olikin sitten kaivinkoneen lisäksi hyvä uimapaikka joen penkalla, joten koirat heittivät porukalla talviturkin jontkaan. Ei tarvinnut montaa kertaa kehottaa ja miun suureksi riemuksi Deli osoitti vallan innokasta uimahalukkuutta hyppäämällä veteen ensimmäistä kertaa ja vielä ensimmäisenä! Kiva pikku mahalentohan siitä kehkeytyi muttei se vauhtia haitannut pätkääkään. Paluumatkalle lähtiessä autossa haisi tuttu ja turvallinen märän koiran aromi. Kotona oltiin paria tuntia ennen töihin lähtöä, joten ei muuta kun koirien kanssa aamulenkille ja duunarin arkeen. Myönnettäköön, että olo oli jokseenkin sekava perjantai päivän.

Perjantaina tarjosin jokaiselle kokeiltavaksi aktivointipelin, jossa namipalat piilotetaan palikoiden alle. Treenikaveri oli siivoillut koiratarvikekaappiaan ja peli oli pelastettava roskiksen kidalta. Niinpä otin sen mukaani lähinnä Deliä varten. Homman nimi siis, että koira tajuaisi nostaa palikat laudalta ja saisi namit niiden alta.
Deli ja Doris toimivat kovin samoin strategioin; peliä kierrellen ja haistellen sekä kuonolla tökkien. Doris yritti myös tassu-taktiikkaa, joskin sillä ei pitkälle pötkitty. Molemmat tarvitsivat vähän rohkaisua ja kannustusta ennen kuin kunnolla lähtivät kokeilemaan ja tajusivat jujun. Hugo sai kokeilla viimeisenä ja oishan se pitäny arvata kuinka siinä käy. Herra H käveli pelin viereen, nuuhkaisi, otti ensimmäisen palikan suuhunsa, siirti sen syrjään ja söi sen alta paljastuneen makupalan. Fuskua; kuka kävi opettamassa pelin Hugolle etukäteen, häh?? Kiitokset Miimille pelistä :)

Viikonloppuna suunnistettiin mihinpä muuallekaan kuin raksalle. Karvagööri sai päivän juosta pihamaalla ja riehua pellossa. Sunnuntaina olikin aika rauhallista porukkaa kotona lattiat täynnä... Tarttui se tällä kerralla kamerakin sentään mukaan ja saatiin ikuistettua kolmen kopla mielipuuhassaan :)

Villit ja vapaat. Noh, villit ainakin.

Porukalla tuodaan keppikin ettei vaan kukaan pääse sitä omimaan.

Hugo juoksemassa viittä vaille v**** kovaa BD

"Jiihaa, täältä tullaan mamma!"

Jänis vai barbet?

No ihana pieni barbet tietenkin ;)

Hugokin malttoi pysähtyä pariksi sekunniksi perinteiseen pose-kuvaan

Lopuksi Doriksen taidonnäyte miten hypätään vaikka kaksimetrisen äijän korkeudelle :D

Pitihän se Hugon vielä peltoriehunnan lisäksi tehdä kesän perinteiset ja maata kusiaispesän välittömässä läheisyydessä. Lopputuloksen varmaan saattaa arvata. Tosin en minäkään sitä olisi huomannut ellei jätkä olisi selällään nukkunut. Ohi kävellessäni pisti silmään joku punainen mahassa ja aloin tarkastella asiaa lähemmin. Mitäpä sieltä löytyikään; laskin vähintäänkin tusinan verran puremia, joista osa juuri niissä herkimmissä paikoissa. Onnekseen Hugo taitaa kuitenkin olla tunnoton joko mahastaan tai päästään (kuka tietää?), mutta mitenkään puremat eivät sitä näyttäneet haittaavan. Ei rapsutusta, nuolemista, ei mitään. Armoton meno jatkukoon siis tälläkin viikolla ;D

Missä muut, siellä Hugo

2011-05-30T13:30:00.007+03:00

Aika kulkee nopeasti kuin juna, jota ensin kärsimättömästi odotat ja sitten sen saapuessa keskityt pienen hetken muuhun ja se onkin jo mennyt. Kesäkuu puskee päälle, koepaikat on varattu, mutta missä on treenaus?? Nyt on aika opetella sanomaan ei, jättää muita hommia vähemmälle ja keskittyä treenaamaan omia koiria. Eli treenipäivitystä pitäisi alkaa tippua aika ahkeraan mikäli olen yhtään sanani mittainen ;)

Ennen sitä kuitenkin menneen viikon muita kuulumisia. Delillä alkaa juoksut helpottaa, tänään onkin jo 19 päivä. Sillä ei tuntunut hormonit päätä sekoittavan, sillä neiti oli juoksuista huolimatta ihan yhtä pirtsakka kuin aina ennenkin. Doris sen sijaan oli vakaasti päättänyt saada taloon pentuja, joskin se ei ihan Delin kanssa onnistunut 8) Mutta mitäpä tuosta, iso D suuntasi hoivaviettinsä sitten Deliin ja Hugoon ja molemmat sai pesua ja kirputusta reilusti osakseen. Vähän väliä on jompikumpi käpälät ojossa, silmät ummessa nauttimassa Doriksen hemmotteluhoitolan palveluista ;D

Tosin tärppien lähestyessä Hugo sai myös tuta Doriksen mahdin, kun se teki jätkälle selväksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Loppupeleissä Hugo pääsikin Kallen kanssa maalle viettämään poikien laatuaikaa. Ja missä muut, siellä on myös Hugo! Mukana rakennuksessa, maankaivuussa, varsinkin maankaivuussa! Ja ihan missä vain. Kalle oli ajanut raksalta yhden traktorin anoppilaan, jonne on pientä metsätietä noin 15 kilometrin matka. Kopiton traktori, joten Nugehan ei siinä luonnollisestikaan voi matkustaa, mutta ongelmaan oli ratkaisu: Mukaan lähti myös traktorin peräkärry, josta tuli Nugen matkavaunu. Poika oli erittäin tyytyväisenä makoillut koko matkan oman mattonsa päällä, eikä kuulemma kertaakaan edes yrittänyt kyydistä poistumista. Todisteeksi tästä sain oikein kännykameralla napattua kuvamateriaalia:

Hugo matkustaa isojen poikien lailla

Matkanteko oli ollut ilmeisen mukavaa, sillä traktori jäi anoppilaan ja pois olivat tulleet autolla, mutta lähdön hetkellä Hugo oli suunnistanut suoraan traktorin luokse ja katsellut pää kallellaan, kun pitikin henkilöautoon pakkautua peräkärryn sijaan. Kunnon maalaispoika :)

Viikonlopun aikana suoritin myös liikkurikurssin, eli pätevöidyin tokon liikkeenohjaajaksi. Samalla eilen luotsattiin yhdistyksen tokokoe varsin onnistuneesti läpi ja siinähän sitä puuhaa olikin. Nyt on sitten tokon osalta koetoimitsijan, koulutusohjaajan ja liikkeenohjaajan pätevyys plakkarissa, joten seuraavana sitten joskus vuosien ja kymmenien ja kymmenien kisastarttien jälkeen voi alkaa miettimään tuomarin hommia ;D Njoo, ei ihan ajankohtaista miettiä moista, mutta eihän sitä koskaan tiedä missä sitä on viiden tai kymmenen vuoden päästä...

Nyt kun ipanan juoksut alkaa olla ohi ja rauha palautua talouteen, palataan muutenkin normaaliin päivärytmiin. Treenipäivitystä siis tulossa hyvin piakkoin ;)

Delistä aikuinen nainen

2011-05-12T21:49:00.000+03:00

Deli tyttö se otti ja kasvoi aikuiseksi naiseksi, tänään nimittäin alkoi ekat juoksut! Yes. Olin jo niin varma kun saatiin paikka taippareihin, että ekat juoksut alkaa miun säkällä varmaan tasan pari päivää ennen niitä ja se siitä. Tämä oli siis sinänsä hyvä uutinen. Nyt voi rauhallisin mielin odotella heinäkuun taippareita.

Ainakaan vielä Deli ei ole näyttänyt mitään merkkejä menkka-depressiosta tms. Dorikselta perityt farkkuhousutkin pysyy ihme kyllä jalassa. Alkuun käveli paskatönkkönä, mutta pian riehuminen jatkui samalla tavalla kuin ennenkin. On saanut jopa Doriksen ihmeelliseen vireeseen ja nuo kaksi painoikin tänään sisälläkin sellasta rallia, että ikkunat helisi :D En raaskinut toisten ilonpitoon edes puuttua vaikka välillä muutamien koriste-esineiden puolesta hiukan nieleskelinkin. Niin iloisen ja pirteän näkösenä nujusivat, että arvelin antaa mennä vaan! Hugo sen sijaan keskittyi tuijottamaan Kallen puhelinta. Alan olla varma, että puhelimet ja Hugo on samalla taajuudella jossain ulkoavaruudessa. Jo useampaan otteeseen olen saanut Nugen kiinni itseteossa tuijottamassa pää kallellaan silmät suurena sohvalla olevaa puhelinta, vaikka se ei edes soi. Puhelin on sitäpaitsi vanha ja muodista mennyt malli, joten ei se uutuuden hienouttakaan ole sitä tuijotellut...

Hiukan tänään mietin pitäisikö tämä fetissi ottaa hyötykäyttöön? Otin puhelimen käteen, laitoin sen Hugon nenän eteen ja sanoin "puhelin". Hugo kosketti nenällä puhelinta. Ehkä se puhuu suomea?? No ei vaan, tottakai kosketti, kun olen kosketus-juttuja tehnyt ennenkin. Mutta se oli tarkotuskin. Ehkä sen voisi vähitellen muuttaa, että puhelin otetaan varovasti suuhun käskystä. Ja sitten lisätä, että se tuodaan käteen. Näin ollen voisi sohvalla maatessa (aivan kun siihen ikinä olisi aikaa!) puhelimen soidessa muualla kätevästi käskeä Nugea kipaisemaan puhelimen ;D Toinen puoliskoni oli sitä mieltä, että "älä nyt sitä opeta puhelinta ottamaan, kun tulee puhelimeen jälkiä ja plaa plaa". Täh? Käyttöesine. Rapatessa roiskuu ja käytössä kuluu, mitä se nyt haittaa jos puhelimesta pari kulmurin reikää löytyy? Onpahan uniikiksi tuunattu puhelin ;D

Hetkiä menneeltä viikolta

2011-05-11T19:29:00.002+03:00

Viime viikko olikin tapahtuma rikas; treeniä, mölleilyä, misseilyä ja muuta mukavaa.

Doris pääsi treenaamaan tokoa tiistaina. Lähdettiin hiomaan perusasentoa ja seuraamista sekä liikkeestä jättöjä. Perusasennon Doris hakee hyvin ja siihen nyt treeniä ja hiomista vaikeista kulmista. Seuraaminen on pääosin hyvää ja kontakti pysyy, ehkä ajoittain hiukan jättävää. Ei nyt mikään perässä laahattava -malli, mutta silloin tällöin hetkittäin jonkinlaista hidastusta oli. Jätöissä maahanmeno on hiukan hidas. Siihen vaihdoin palkaksi taisteluleikin, josko saataisi vauhtia typsyyn ;) Alku näytti hyvältä, joten nyt reeniä, reeniä. Tavoitteena olisi ALO-startti tämän kuun lopussa.

Torstaina otettiin vepen kuivatreeniä ennen rantaan pääsyä. Tolppia ja vientiä aloteltiin Delin kanssa ja Doris hioi samaisia. Deli kantaa mielellään ja tuo, mutta on niin ahne, että namit tajutessaan ei kykene enää muuta ajattelemaan. Alkuun tolpat meni hyvin, mutta sitten Deli hokasi namit ja toisella kerralla silmissä pyöri vain nakkien kuvat. Siltä osin Deliltä jätetään siis namit pois ja siirrytään leluihin. Onpahan ensimmäinen kerta, kun tartteisi syöttää koira juuri ennen treeniä, eikä jättää syöttämättä :D
Doris ottaa vientiesineen hyvin ja viekin, mutta tuppaa sylkäisemään maahan vastaanottajan luona. Iso D alkaa siis treenata käteen luovutusta, eikä mitään muuta enää hyväksytäkään.

Perjantaina uskaltauduimme Doriksen kanssa mölliageihin sekä mölliradalle että ykkösten radalle. Möllirata meni muuten ok, mutta olin vähän myöhässä enkä saanut jarrutettua Dorista tarpeeksi kestääkseni perässä. Virheitä tuli 20 ja hyvää kokemusta :) Ykkösten radalla menikin sitten ihan pelleilyksi. Doris kuumui miun ohjausmokista ja alkoi komentaa. Teki kyllä edelleen, mutta sitten lopussa teki lentokeinun ja hyppäsi puolesta välistä puomia alas ja painui omatoimisesti puomin alla olleeseen putkeen! B) Noh, mentiin se puomi tietysti uudestaan kunnolla. Lopputuloksen tästä siis saattaa arvata. Hienoa oli kuitenkin huomata ettei sinne radalle nyt niin sika-kauheaa ollu lähteä, joten ehkä me vielä joskus uskalletaan oikeisiinkin kisoihin :)

Lauantaina Delillä oli ensimmäiset missikisat tasan 10 kuukauden ikäisenä. Tohmajärvellä oli ryhmänäyttely, jonne otimme suunnan aamupäivästä. Kehissä oli vain kaksi barbettia; Deli junnuissa ja naapuri kunnassa asustava Amy. Myönnettäköön, että odotukset oli aika jännittyneet edellisen illan harjoituksen jälkeen. Perjantaina illalla nimittäin näytin Delille ensimmäistä kertaa näyttelyhihnaa ja meno oli superpallon pomppimiseen verrattavaa. Tulin jo tuolloin siihen tulokseen etten voi juosta kehässä, vaan täytyy pikakävellä tyhmältä näyttäen :D Kehässä Deli kuitenkin käyttäytyi erittäin hyvin ja ravasi kuin olisi ollut siellä ennenkin. Ehkä tähän vaikutti myös reissuväsymys, sillä mentiin kaverin kanssa ajoissa, kun hänen koiran kehä oli aamupäivästä ja Deli pääsi kehiin vasta kahden jälkeen. Jokatapauksessa tulos oli erinomainen :) ERIähän myö sieltä lähdettiin hakemaan, ja se saatiinkin, mutta makean lisän teki ihka ensimmäinen SERTi ja ROP. Ei olisi siis paljoa paremmin enää voinut mennä :))

Sunnuntaina aamulla harkattiin sitten agikentällä Doriksen kanssa niitä kontakteja, jotka takkusivat mölleissä. Siihen tulokseen tultiin, että saan pirun aikaisessa vaiheessa jo jarruttaa Dorista ettei se painele sinne liian kovaa. On kyllä super-paljon oppimista meikeläisellä tuon agilityn (niinkun kaiken muunkin 8D) suhteen. Mutta oppia ikä kaikki!

Nuudla rassukka jäi vähän paitsioon treenien suhteen, mutta syystä. Nuge nimittäin tapasi vapun tienoilla tyttöystävän, ja sillä jäi jotenkin hormoonit hyrräämään tai jotain. Ihmeellinen ininä ja vinkuminen on jatkunut ja herra on vähintäänkin liekeissä koko ajan. Siinä sitä sitten onkin taas tulta ja tappuraa vastakkain, kun minähän en moisesta sirkuksesta palkkaa treenikentälle viemällä ja piste. Niinpä kun Nuudla ei tajunnut käyttäytyä kotona, ei ollut tulemista mukaan. Ei ole kivaa ei, mutta tuottaa jo tulosta ja nyt alkaa herralta löytyä taas käytöstapoja :) Maanantaina otettiin sitten ihan hitusen tokoa kotona ja lähettiin sitten lenkille ihan kaksistaan vaan minä ja Nuge. Oli poika niin onnessaan ettei riemulla rajaa. Käveltiin kylällä myöhällä illalla tunnin verran ja Nuge sai kävellä vapaana. Loppu illan Nuge oli sitten liimautuneena onnellisena miun lahkeeseen kiinni. Ihanainen Nuudeli :)

Kaiken kakkiaan viikko soljui ohitse kovin nopeasti, kun puuhaa riitti koko ajan. Tällä viikolla edessä taas uudet haasteet... Lopuksi vielä kuva Delistä missikisojen jälkeen.

Agikoulutuksessa

2011-04-29T15:51:00.002+03:00

Maanantaita vietettiin Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa Doriksen kanssa. Mukaan lähdettiin tietysti hakemaan uusia vinkkejä ja vähän katsomaan tarkemmin kuinka kivinen tie meillä on edessä mikäli kisoihin mielii :D Tällä kerralla minulla on liittää myös ratapiirros tähän, johon jouduin vähän muuttelemaan numeroiden paikkaa kun olivat toisten radan mukaan numeroitu. Älkää siis valkoisista läikistä välittäkö ;)

Meidän ryhmän alkaessa rata muokattiin 20 esteen radaksi. Ilmoitin minut ja Doriksen aloittelijoiksi, jota me todella ollaankin. Meidän vuorolla aloitettiin siis pilkkomalla rata kahtia, ensin ekat kymmenen ja sitten vikat kymmenen estettä. Rataan tutustuttaessa vaikutti aika haasteelliselle, kun on vain muutaman radan eläessään mennyt. Kokeilemaan lähdettiin kuitenkin avoimin mielin.

Ykkösestä kymppiin ohjaus meni itsellä yllättävän hyvin ja Doris kääntyy tosi napakasti pienessäkin tilassa. Siitä jatkui kepeille, joille tuli kyllä pirun kiire, kun pituudelta ohjaa putkeen ja Doris todellakin irtoaa sinne samantien. Sai niinkun juosta ihan oikeasti. Kepit on meillä vielä epävarmat, joten ne mentiin rauhassa. Tulokulma kepeille tuntui kanssa itestä aika vaikealle. Tosin en minä mitään agista tiedä, joten saattaa se vanhalle tekijälle olla helppokin. Siitä jatkettiin sitten esteet 12-20. A:n jälkeinen hyppy osottautui haastavaksi, koska Dorista ei ole opetettu pysähtymään kokonaan kontaktilla. Minä viisaana näin halusin 8D Kiirehän se tuli siinäkin. Loppuosa meni kuitenkin hyvin, joten Sari lisäsi vielä esteet 21-26. Eli otettiin uudestaan alusta ja muurin jälkeen pussiin vaan ja siitä eteenpäin. Siinäkin taas pirun pitkä suora, että jalat alle vaan! Pussin jälkeisen hypyn jälkeen takaleikkauksella putkeen ja sitten oli taas elämä helpompaa :)

Kaiken kakkiaan palaute meille oli, että ohjaukseni on selkeää (tämän todisteeksi haluaisin kyllä videopätkää, se ei nimittäin aina siltä tuntunut kun jalat oli ainakin kolmella solmulla) ja Doris kuuntelee hyvin. Sillä on myös vauhtia ja se irtoaa, joka aiheuttaakin meikeläiselle aina silloin tällöin pieniä probleemia :D Jokatapauksessa lopputulema oli, että kepit ja kontaktit kuntoon, niin ollaan kuulemma kisavalmiita! Tai siis koira on. Joku voisi viedä sen sitten kisoihin? Anyone?? Ohjaaja tarttee vielä henkistä, fyysistä, psyykkistä ja vaikka mitä valmennusta. Kauhea ajatus, että ensimmäisiin kisoihin pitäisi jossain vaiheessa mennä. Apua. No, sitä ei vielä murehdita vaan lähdetään heti sunnuntai aamuna treenaamaan kontakteja lisää ;)

Agia ja grillikauden avajaiset

2011-04-25T09:15:00.009+03:00

Eilen suunnistimme aamulla varhain agikentälle. Koko lauma oli mukana vaikka tositoimiin olikin menossa vain iso D. Treenissä oli kaksi lyhyempää ratapätkää, ja aika tiiviitä sellaisia. Oli sitten talvella aurattu lumet keskelle agikenttää vaikka muuta lääniä ympärillä olisi ollut useampi tuhat neliötä. Että kiitosta vaan kivat auramiehet. Niinpä kentän jakoi kahtia vielä lumivalli, joten tehtiin radat vallin molemmin puolin, missä kenttä oli jo kuiva.

Treeni meni hyvin nyt, kun parin aikaisemman ratatreenin siivittämänä olen tajunnut, että Doris kyllä osaa ja lukee ohjausta erittäin hyvin. Taisin itse jumahtaa jossain vaiheessa siihen ajatukseen, että minulla on aloitteleva koira, joka ei vielä osaa paljon mitään. Aivan kuin treenissä ei mitään olisi koskaan tehty. Sitten vielä tauko päälle ja tuntui, että ollaan aloitusruudussa sekä Doris että minä. Kun sitten lähdettiin talvitauon jälkeen treenaamaan oli lopputulos aika yllättävä, ja sen seurauksena minäkin tajusin ruveta luottamaan koiraani ja keskittymään ohjaamiseen.

Muutama viikko sitten mentiin siis Doriksen kanssa ensimmäisen kerran kunnon kisarataa. Se meni aika hyvin siihen nähden, että takana oli melkein muutaman kuukauden agitauko. Oli medi2 rata, ihanneaikana 47s. Doriksen kanssa suoritettiin se 55s. ja yksi virhe kepeillä. Tosin aikaa lisäsi minun idiotismi kuten; puomin alastulolla aloin varmistella ja huusin sitten "seis" B) mitä en ikinä normaalisti agissa edes käytä. Noh, Doris kuuntelee radalla. Eli toisinsanoen se veti liinat kiinni puomilla ja pysähtyi kun seinään katsoen minuun ilmeellä "Mitäs tää nyt on? Miksi tänne piti pysähtyä?". Että "hyvä hyvä" minä! Tuossa varmaan muutama sekunti tuhraantui.. Mutta maaliin päästiin kunnialla ja ehjin nahoin.

Heti putkeen saatiin parin viikon päästäkin ratatreeniä, jossa harjoiteltiin mm. pakkovalssia, niistoa, niistosokkaria ja mitä näitä hienoja nimityksiä nyt on. Itse aivan pihalla. Tuntuu että edelleen näistä ohjaus-kuvioista puhuttaessa itse seilaa jossain ulapalla onnellisen tietämättömänä mistä muut puhuu... Mutta kai se siitä ajan kanssa radanluku taitokin kasvaa ja tehdessä jää ohjaus-kuvioiden nimet mieleen. Toivottavasti. Hienoa kuitenkin huomata miten nämä ohjaukset toimivat ja että koira kyllä menee kun vain ohjaaja kunnolla ohjaa.

Eilen otin myös Delin kerran kentälle, kun oli aikaa. Mentiin vain hyppyä, rimat maassa tietenkin ja siinä vähän ohjausta. Samalla jätin sen pari kertaa, kävin kiertelemässä kenttää ja palkkasin paikoillaan pysymisestä. Ei ollutkaan alkuun kovin helppo homma. Jätin Delin esteen taakse, niin se alkaa pomppia siellä paikoillaan kuin superpallo. Kerran jos toisen sain käydä sen käskyttämässä uudestaan istumaan. Joku jo kysyi kentän laidalta, että tartteeko tulla pitämään :D Mutta minähän en moiseen pelleilyyn ala. Korjaan sen vaikka kymmenen kertaa, mutta sen on opittava istumaan siinä mihin sen jätän kunnes toisin käsken. Joku opettaa näin, joku toisin. Minä tykkään, että voin treenissä kuin treenissä jättää koiran istumaan tai maahan ja siinä se pysyy kunnes olen valmis. Ei pääse koira turhaan haahuilemaan treenikentällä ja oppii rauhoittumaan paikoilleen. Itse pystyy esim. käymään treenin rauhassa apuohjaajan kanssa läpi, jos on tarvetta jne.

Näin kentällä myös Hugon tyttöä Vickyä, joka aloitti agilityn alkeet. Isäpappa ei tällä kerralla päässyt treeniin mukaan, vaan Hugolle on viikon aikana muuta puuhaa luvassa.

Illalla avattiin kesän grillikausi ja auringon paistaessa lämpimästi grillailtiin pienessä kaveriporukassa. Kauden avajaiset erosivat normaaleista, sillä porukka oli pieni ja bileet sen verran rauhalliset, että myös karvainen lauma pääsi mukaan. Koirat juoksentelivat pihalla ja lopulta rauhottuivat meidän kanssa grillin ympärille. Makkaran tuoksulla oli varmaan tämän kanssa jotain tekemistä...;D Hugo tosin vasta klaniksi ajettuna ei arvostanut maa-paikkaa ja kun auto oli lähellä kontti auki, niin herra halusi omaan pehmeään petiin makoilemaan. Siellä se sitten häkissään lepäili hyvin tyytyväisen ja rauhallisen näköisenä, kun kaikki olivat aivan vieressä sen vahtivan silmän alla. Doris ja Deli sen sijaan mielummin kurottelivat kaulaansa grilliinpäin sieraimet kovasti tuhisten. Kaveri käski jossain vaiheessa Doriksen maahan ja antoi sille makkarapalan. Tyttö ei ihan tyhmä ole, ja kierti myös muut ja meni aina kohdalla maahan häntä kovasti viuhtoen ja silmiin tapittaen :D Että "ikinä en ole ruokaa saanut, joten voisitko vähän..."

Tänään alkoi lomaviikko ja päivällä suuntaamme jälleen agikoulutukseen. Katsotaan mitä uusia vinkkejä saamme matkaevääksi.

Lopuksi vielä muutama kuva Hugon trimmaus-operaatiosta parin viikon takaa, jota seuraamassa oli myös Deli.

Hugo ennen trimmiä. Voin melkein nähdä ajatuskuplan sen pään päällä: "Voisikohan tästä hypätä tuonne lattialle..."

Ja Hugo 45 minuuttia myöhemmin.

Deli pyöri ikävästi jaloissa, joten se pääsi seuraamaan tapahtumaa tuolilta vierestä. Ja tarkasti se seurasikin :)

Ja vielä Hugo triplana:

Hugo ennen pesua

Hugo pesun jälkeen

Ja Hugo trimmin jälkeen

Deli ja uusi kaveri :D

Treenipäivitystä

2011-03-30T08:01:00.003+03:00

Eilen illalla suuntasin kentälle kahdeksi tunniksi mukanani Deli ja Hugo.

Alkuun oli Delin vuoro ja lähdettiin vahvistamaan kontaktia häiriöharjoituksilla. Vaikka kenttätreeni on vasta vähitellen aloitettu Delin kanssa, kontaktia ollaan treenattu paljon kotonakin. Häiriötäkin olen jo itse siihen lisännyt, joten Deli kesti aika hyvin jo tässä vaiheessa. Kontakti pysyi kouluttajan maan potkimisesta ja pussin rapistelemisesta huolimatta.
Samalla otin muutamia perusasento treenejä. Istuminen tapahtuu noin sekunnissa, maahanmenossa yrittää pikkasen välillä fuskata jättämällä kyynäriä hiukan ilmaan. En tiedä olisinko palkannut vähän huolimattomasti joskus fuskuista vai oliko vaan niin innoissaan ettei malttanut. Samoin tehtiin myös maahanmeno treeniä niin, että kontakti pysyisi myös maassa ollessa. Tässä ei ollut ongelmia, Deli pitää aika luontaisesti kontaktin ylhäällä. Lisäksi aloitin luoksetulon (tokoliikkeen) harjoittelun muutamalla metrillä. Hyvin jää käskystä paikalleen siihen asentoon mihin sen jättää ja tulee vasta kutsusta. Käskyt tarvitsevat kuitenkin varsinkin lopussa vahvistusta että siellä todella ollaan vaikka minä tekisin vieressä tai muualla mitä. Mutta tämä nyt on tietysti selviö, kun neiti on niin pieni - tai siis nuori - vielä.

Hugon kanssa aloitettiin luoksetulon pysäytyksen treenaaminen. Ensin törppökujan läpijuoksuilla iskostettiin ettei törpöistä välitetä ja sen jälkeen pysäytys takapalkalla. Käskyksi otin suullisen, koska luulen sen olevan merkkiä vahvempi Hugolle. Palkkasin ihan ruoalla. Pallo olisi varmasti toiminut myös takapalkkana, mutta sitten kierrokset olisi noussut luultavasti sen verran korkealle, että seuraavien treenien keskittyminen olisi ollut huonoa. Ensimmäisessä pysäytyksessä Hugo veti lukkojarrutuksen. Loistavaa! Käytin kouluttajalta kokonaisia lihapullia, koska ne näkee paremmin heitettäessä. Hugon ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se sai ensimmäisen lihapullan: tunki sen suuhunsa ja katsoi minua ja kouluttajaa sellanen "Täh? kokonainen lihapulla? Minulle? Ihanko totta?? YIPPII!!" -ilmeellä ;D Otin vielä pysäytyksen kaksi kertaa, molemmilla Hugolta hyvät reaktiot. Tosin se on niin nopea poimimaan näitä toimintoja, että viimeisellä kerralla se selvästi jo odotti pysäytyskäskyä vaikkei himmannutkaan. Lopetettiin vauhdikkaaseen läpijuoksuun. Pitää vaan itse olla tarkkana, että antaa käskyn ensin ja palkkaa lentää vasta sitten, että saadaan vahvistettua oikeaa asiaa.

Hugo sai samalla kertaa toisenkin uuden treenin. Otettiin paikkamakuuta piilossa. Alkuun kolme tuttua koiraa ja parin minuutin paikkamakuu. Mie tulin palkkaamaan Hugon jo päälle minuutin kohdalla, kun tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta kun menin oikeasti piiloon. Apuohjaajan mukaan Hugo kuitenkin makasi kuin sfinksi, eikä edes maata haistellut. Otettiin vielä toinen, jossa mukaan tuli kaksi vierasta koiraa. Tällä kertaa uskaltauduin olemaan jo heti koko ajan piilossa ensimmäisen mennessä niin hyvin. Yhtä hyvä oli tämäkin. Vähän oli kankeutta alussa itse maahanmenossa, en tiedä olisiko viileä maa tehnyt taas tepposensa sen suhteen. Jokatapauksessa hyvä treeni oli kaikin puolin ja hyviä vinkkejä tuli jatkoon Hugon kanssa.

Näimme kentällä myös Vickyä, joka oli samassa alkeisryhmässä missä treenasin Delin kanssa. Tyttö muistaa kyllä meidät ja varsinkin Delin. Pientä ininää havaittavissa molemmin puolin, kun huomasivat toisensa. Äkkiä se kuitenkin muu unohtuu, kun aletaan hommiin. Autolla Vicky kävi myös isäpappaa moikkaamassa häntä vimmatusti heiluen. Pitäisi lähteä taas joku kerta lenkille yhdessä, niin pääsisi kaverukset riehumaan keskenään.

Treeniä ja lenkkejä

2011-03-29T15:11:00.006+03:00

Niin se vain kevät lähenee vaikkakin kiduttavan hitaasti. Eilen täällä satoi kolmen tunnin aikana yli 20 cm lunta lisää! Kolasin pihan, lähdin Joensuuhun kokoustamaan ja kun alle kolmen tunnin päästä tulin takaisin oli piha hautautunut lumeen uudelleen. Äh. Ensin oli kolattava paikka mihin parkkeerata auto ja sen jälkeen kaivettava toinen auto auton muotoja hämärästi muistuttavan lumikasan alta esiin. Tai no, siihen kohti olin toisen automme jättänyt, joten oletin sen siellä lumen alla olevan 8) Vielä yhdet hiet päälle, että sai tehtyä kävelyreitin ovelle. Vihdoin viimein kotona, hiestä märkänä. Harmi ettei tullut kuvaa otettua..

No koiriahan tämä lumen määrä ei haittaa ei sitten pätkääkään. Päinvastoin. Pihalla on niin iso kasa lunta, että se peittää taakseen siellä olevan sauna/varastorakennuksen. Tämä kukkula toimii koirien 'intervalliharjoitusten' apuna. Tänäänkin meidän porukan ja naapurin noutajien voimin poppoo juoksi (tai siis kiipeili) kukkulaa ylös alas. Se on niin jyrkkä, että Delikin muistutti lähinnä hämähäkkimiestä kiipeämässä roikkuessaan kukkulan kylessä kiinni kaikki jalat eri suuntiin osoittaen kynnet esillä. Sitten tietysti välillä kaivetaan koloja kukkulan kupeeseen ja yritetään juosta kilpaa metrisessä hangessa. Eipä siinä sitten reilun tunnin möyrimisen jälkeen tarvinnut lenkille enää lähteäkään muuten kuin käydä hihnassa vartin loppuverryttelyllä hengitys tasaamassa :D Aika rauhallisen oloista porukkaa makoilee nyt eteisessä..

Treenaamassa ollaan käyty Delin ja Hugon voimin. Doris on toistaiseksi saanut puuhailla omiaan lähinnä Kallen mukana olemalla milloin missäkin. Tosin suunnitelmahan oli, että Hugon ollessa avoimessa alkaa Doriksen valmistautuminen alokkaaseen. Tokon osalta siis. Niinpä se pitäisi nyt alkaa lunastamaan lupaustaan, ja hioa liikkeet kuntoon neidin kanssa. Tuntuu siltä, että nyt se voisi hyvin onnistuakin. Iso D taisi kokea kaamosmasennusta, kun oli niin hissukseen, mutta tänään näytti itsestään taas uusia ulottuvuuksia kiljumalla(!) heitettyjen lumipallojen perään. Kovin on särmänä ollut muutenkin, joten taitaa olla kevättä rinnassa ;)

Delin kanssa ollaan vähitellen alettua tokon alkeita tekemään ja tarkoitus olisi saada hallittavuus kuntoon niin, että aletaan lumien sulettua treenata vepeä. Mikäli neiti osoittaa uimahalukkuutta. En usko tämän muodostuvan ongelmaksi, Deli nimittäin istuu myös suihkussa B) Kalle oli tässä yksi päivä suihkuun mennessään jättänyt kylppärin oven auki. Deli päätti lähteä tutustumaan kylpyhuoneen ihmeelliseen ja yleensä suljettujen ovien takana olevaan maailmaan. Lopputuloksena minun tullessa kylppäriin Deli istuu Kallen jalkojen juuressa ihailevasti sitä kovasti kehuvaa Kallea tuijottaen. Vettä tulee naamalle ja silmiin minkä kerkeää, mutta se ei neitiä tuntunut haittaavan. Sitten vaan ylpeänä keittiöön ravistelemaan läpimärkä turkki lattialle! 8D

Hugon kanssa pitäisi sitä noutoa treenata ja treenata. Erityisesti palautusta. Samoin kapulalle meno on liiankin innokas tyyliin täysiä sinne ja sitten ei ehdi jarruttaa kunnolla. Mammaa vaa nyt vähän laiskottaa... Pitäis ite olla aina niin skarppina sen kanssa, kun se kuumuu nollasta sataan hetkessä minkä tahansa noutamisessa. Tosin se koe, johon alunperin tähdättiin avo-aloitus ei tule meidän kohalla onnistumaan. Olen tuolloin muualla koulutuksessa, joten pitää jokatapauksessa katsoa joku muu koe. Ohjaajan kootut selitykset kisaamisen siirtämiseksi...B) Tokokokeissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niitä on paljon ja niihin on kohtalaisen helppo päästäkin. Ainakin jos vertaa vaikka mejä-kokeisiin...

Kerettiin käydä hierontakurssillakin iso D:n kanssa. Opeteltiin eläinfysioterapeutti Heli Kapanen-Lappalaisen johdolla tekemään koiran koko kropan läpikäyvä perushieronta. Hyödyllistä tietoa oli, ja aina hyvä jos pystyy itse tekemään perus ylläpitohierontaa. Tosin kyllä minä laskeskelin, että jos koko kolmen koplan illassa aikoo kunnolla hieroa niin siinä menee koko ilta. Mutta eipä se tarkoitus olekaan joka päivä tehdä. Mietin että jos kerran-kaksi kuussa tekisi kaikille ylläpitohieronnan, pysyisi lihakset vetreämpinä. Tottakai mahdollisissa kiputiloissa tms. suunnataan edelleen fysioterapeutin luokse. Toivotaan kuitenkin, että tämä ylläpito hieronta vähentäisi mahdollisten venähdysten tai lihasjumien määrää.

Lupasin viimeksi niitä kuviakin, jotka ovat edelleen (kääääk) kamerassa. Voi että miten sitä ei olevinaan saa välillä mitään aikaiseksi... *menee kiroilemaan peilikuvalleen ja palaa parempana ihmisenä koneen ääreen*. Tässä nyt ensi hätään yksi kamerakännyllä näpätty:

Sissi-Hugo maastoutuu parhaan taitonsa mukaan

Uusia rutiineja

2011-03-10T19:54:00.004+02:00

Onpa taas päiviä päässyt vierähtämään viimeisimmästä päivityksestä. Monesti sitä ajattelee sen päivityksen tekevänsä, mutta käytännössä aika vain tuntuu aina loppuvan kesken. Niin, seli seli sanoo joku tätä lukiessaan. Ja onko mikään ärsyttävämpää kuin nettisivut, joita ei päivitetä?? 8D

Mutta asiaan (vihdoin). Kun pakkaset hellitti päästiin Nugen kanssa taas tokoakin reenailemaan. Tosin tiistaina emäntä nukahti töiden jälkeen sohvalle istualteen, joten treenit jäi väliin B) Muutama päivä aikaisemmin alettiin avo-liikkeitä käymään vähitellen läpi. Kyllä se on se nouto, josta kaikki on kiinni. Herrahan ei meinaa housuissaan pysyä, kun kapula lentää. Enkä tarkoita etteikö se pysyisi paikallaan vaikkei sekään varmaa ole. Mutta ääntä lähtee kuin pienestä kylästä. O ou, TÖITÄ tiedossa.

Pieni riiviö se vain kasvaa, eikä ole enää niin pieni. Delin säkä hipoo kohta Doriksen lukemia. Aivot paketista puuttuu kuitenkin edelleen. Olen vakuuttunut, että ne jäivät Zürichin lentokentälle lähtö hässäkässä. Okei, annettakoon kunniaa ipanalle sen verran että se on alkanut näyttää barbetmaisia merkkejä, ja osaa rauhoittua esimerkiksi vieraiden tullessa. Itseasiassa kun tarkemmin ajattelee, se käyttäytyy kaikista siivommin kun on vieraita. Vieraskorea riiviö. Kun ovi sitten sulkeuuu vieraiden perässä voi käytöstavat vetää vessasta alas. Niinpä Delin huomiointi onkin viime aikoina ollut kovin rajallista. Neiti on silmin nähden ihmeissään, jos kukaan ei kiinnitä hölmöilyyn mitään huomiota. Sitten voikin rauhassa mennä luita syömään. Tätä rataa siis jatkunee vielä jonnin aikaa..

Deli on myös osoittanut mieltään yksin ollessaan. Saa Hugon ja Doriksen näyttämään suorastaan enkeleiltä kun muistelee niiden pentuaikaa. Doriskin varmaan helpoin pentu ikinä. Mitään pahaa tehnyt. No joo, kerran söi niitä kenkiä (huomaa: todellakin kenkiä ei kengät, kaikki kahdeksan paria), mutta siinä se. Delille saa rajata koko ajan jonkun alueen jostain jne., eikä silti ole hyvä. Tänään Deli vietti päivän eteisessä. Siis isossa eteisessä, ei missään tuulikaapissa. Hugo ja Doris oli portin takana olohuoneessa, mutta niillä oli näköyhteys Deliin. Karsin eteisestä kaiken mahdollisesti rikottavan pois ja vuorasin lattian luilla. Kotia tullessa odotti iloinen yllätys, mitään pahoja ei oltu tehty, eikä ollut tarpeitakaan sisälle tullut. Hyvä Deli. Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee :D

Tämän Delin yksinolon levottomuuden vuoksi ollaan opeteltu uusi rutiini mm. aamulenkille. Ensin mennään metsän kautta, jolloin saa juosta vapaana ja käydä tarpeillaan. Tämän jälkeen jatketaan matkaa hihnassa kylällä. Matkalla pysähdellään niin paljon kuin talutettavat haluavat; luetaan aamun "lehti" siis. Ihan muutamien kortteleiden ympäri vain. Kuitenkin niin, että puolen tunnin lenkki, josta osa on haistelua. Virikkeitä. Tämä tuntuu rauhoittavan aika hyvin myös pikku ipanaa.
Muutenkin on tullut lenkkeiltyä hihnassa nyt vähän enemmän. Pitihän se vihdoin opettaa Delille hihnakävelyä B) Tosin Doris ei oikein hihnassa tee muuta kuin marssi vakaasti eteenpäin, joten se saa itseoikeutetusti kävellä kylilläkin ilman hihnaa. Jostain syystä tuolloin voi haistella ja merkkailla. Hihnassa sitä ei voi tehdä.

Doris oli myös ainoa, joka osasi juosta Kallen hyvän hihnajuoksun kriteerit täyttävästi. Alkuun hihnan päässä oli Hugo, kunnes Kalle joutui toteamaan sen lähinnä hyppivän hänen juostessa. Vaihdettiin Deliin, joka taas heittäytyi niin mamman tytöksi, että siitä tuli perässä raahattava malli. Vielä yksi vaihto ja Doris hihnan päähän. Doris osasi homman, niinpä Doris pääsee ainoana myös Kallen juoksulenkeille mukaan. Täytynee alkaa opettaa muitakin juoksemaan hihnassa. Kokeilin kyllä itsekin Hugon ja Delin kanssa (yhtäaikaa!), eikä se minusta mitenkään vaikeaa ollut... Miehet ovat vaikea laji ymmärtää.

Olisi joitain tuoreita kuviakin, mutta pidetään vielä hulluja jännityksessä ja latailen ne tässä joku päivä. Nyt sitten porukalla miettimään, että kenestähän se oikein puhuu? ;D

Viikonlopun tokoilut

2011-02-21T19:14:00.002+02:00

Lauantaina starttasimme Hugon kanssa Pieksämäellä tokokokeissa. Vähän alkoi edellisinä päivinä mietityttämään koko osallistuminen, kun mittari näytti -35 lukemia. Vaikka koe hallissa olikin eli lunta ei ollut, niin kylmä halli kuitenkin. Koeaamuna lukemat olivat kuitenkin laskeneet -28 ja startti oli vasta päivällä, joten matkaan lähdettiin.

Kisaamaan mukaan lähti myös treenikaveri Eija lapinkoira Vipin kera. Vielä käytiin matkalla noukkimassa turistiksi mukaan Vicky, ja kotoa lähti Hugon lisäksi Deli. Niin käännettiin keula kohti Pieksämäkeä auto koiria täynnä :) Doris pääsi päiväksi Kallen mukaan nauttimaan yksin kaikesta huomiosta ;)

Deli lähti mukaan opettelemaan malttamista ja siedättymään autossa odotteluun. Kisapaikoilla kun joutuu aina jonnin verran odottelemaan, ja niitä olisi Delille tulevaisuudessa luvassa... Toivottavasti. Vicky lähti mukaan, kun kotimatkalla oli tarkoitus tavata kasvattaja, joten pääsisi hän pitkästä aikaa tyttöä näkemään. Hugo ja Vippi oli tietysti kisakehiin menossa.

Ihan mukavasti laski pakkanen matkalla, ja perillä oli enää -23, kun saavuttiin. Autollekin löytyi paikka auringosta, ja vielä lisälämmitin päälle tuhisemaan, niin hyvin tarkeni karvaiset ystävämme siellä. Pakkanen oli verottanut jonkun verran osanottajia, ja päästiin aika nopeasti suorituksiin.

Kaikista ylpein olen Hugon paikkamakuusta. Ei Hugon viereinen, mutta seuraava koira nimittäin lähti kesken paikkamakuun ja paineli Hugon luokse sitä nuuskimaan. Hugo katsoi vierasta koiraa kerran ja sen jälkeen makasi kuin sfinksi konsanaan siinä mihin sen olin jättänyt. Kun ohjaaja kytki kyseisen koiran, lähti kohta se Hugon viereinen koira taaplailemaan. Se ei sentään luokse mennyt, mutta vieressä himmasi koko loppu ajan. Tähänkään Hugo ei kiinnittänyt huomiota. Aivan loistava suoritus Hugolta! Ei todellakaan noin kovassa häiriössä olla paikkamakuuta treenattu, ja kyllä tuollaisessa tilanteessa treenistä huolimatta monella on mennyt pieleen. Kyllä oli hyvä mieli, kun liikkuri käski palata koirien luo :)

Vähän meillä oli liikaa virtaa, ja Hugo innostui kehään menosta niin kovin, että seuraamisissa se pikkasen edisti. Juoksuosuudella tuli jokunen hypähdys myös. 8 ja 8,5 oli arvosanat. Liikkeestä maahanmenosta 9. Pinna putosi jälleen siitä edistämisestä seuraamisessa. Luoksetulossa tapahtui jotain mystistä; Hugo on opetettu tulemaan suoraan sivulle ja nyt se tuli pienen mutkan kautta eteen. Liikkuri tietysti käskytti siinä vaiheessa vielä "käsky" ja otin sen siitä sivulle. 9 tuli, kun oli vinossa edessä. Liikkeestä seisomisessa annoin käsimerkin suullisen lisäksi ja kaksoiskäskystä kaksi pinnaa pois, arvosanaksi siis 8. Estehyppy meni nappiin, siitä kymppi ja kokonaisvaikutuksesta 8. Päivän tulos ALO1 pistein 178 ja luokan toinen. Tämä tiesi plakkariin myös TK1 koulutustunnuksen.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen meiän tekemiseen. Pystyin jopa psyykkaamaan itseni sellaiseen tilaan etten juurikaan jännittänyt, ja tämä näkyi suorituksessa. Niin kun kykenisi tekemään joka ikinen kerta! On vaan opeteltava kisaamaan myös henkisesti. Lisäksi kaveri sanoi Hugon hännän heiluneen hullun lailla koko suorituksen ajan. Mikä sen hienompaa kuin tietää, että koira oikeasti tykkää siitä tekemisestä, eikä se ole väkisin vääntämistä. Tokosta sitä tuntuu joskus helposti tulevan...

Päivän plussat siis Hugon paikkamakuu, oma kisa mielentila ja sitä myötä Hugon iloinen tekeminen. Lisäksi myös Eija ja Vippi teki hienon ykköstuloksen, joten reissu meni putkeen :)) Nyt odotellaan pakkasia lauhtuviksi inhimillisempiin lukemiin, niin päästään treenaamaan kunnolla avoimen liikeitä. Tässä voisi ottaakin tämän vuoden tavoitteeksi TK2:sen.

Päivän pulinat

2011-01-26T20:42:00.009+02:00

Ei ole vieläkään mitään vuodatettavaa. Olo alkaa vähitellen parantua, mutta saikku jatkuu vielä tämän viikon, kun jälkitautien riski on sen verran suuri. Ei siis vieläkään lenkkejä, treeniä tai mitään. Ei siis mitään kerrottavaa.

Paitsi että Deli on ahne kuin sika. Syö kaiken mikä eteen tipahtaa. Aamulla tippui käsistä vahingossa yksi D-vitamiini tabletti lattialle, ja ennen kuin kerkesin kissaa sanoa pienempi neiti D rouskutteli tyytyväisen näköisenä tabletin poskeensa. Joskus se myös nielee kokonaisia broilerin siipiä. Sitten kakoo ne ulos, ja pureskelee hiukan paremmin. Muistaa noin viikon, että niitä pitää vähän pureskella alas menon helpottamiseksi. Hyvin nopeasti ahneus saa vallan, Deli unohtaa, ja kokeilee taas josko kurkku olisi suurentunut tai broikut pienentynyt...=P No, tuskin tulee treenikentällä motivointi ongelmia...

Karkumatkalle meinasi koko kolmikko tänään lähteä, kun laskin kaikki pihalle ja tulin tietokoneella hommia tekemään. Tovin siinä istuttuani naapuri soittaa ja kysyy, että onko meillä pihan portti tarkoituksella auki? Portti oli auennut, ja kun menin ovelle katsomaan, niin koko kolmikko hiipi hiljaa peräkanaa jo metsän puolella ympärilleen pälyillen. Kyllä oli niin syyllisiä ilmeitä ettei ihan tosikaan. Arvelivat ilmeisesti lähteä lenkille keskenään, kun minusta ei mukaan ole. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun koko konkkaronkka juoksi sisälle ja vihelteli mennessään ettei tässä mitään oltu tekemässäkään...B)

Muutama kuva vielä. Tytöt olivat ulkona, joten kameraa testaillessa Hugo joutui koekaniiniksi. Kuvat kertovat kyllä kaiken.

"Jaahas, mitäs nyt tapahtuu? Valot päälle, valot pois, toiset valot päälle...*räps*..."

"Ei sitten voi edes luuta antaa rauhassa syödä. Huoh."

"Siis nyt riittää. Booooooring..."

Tältä näyttää pieni barbet kauneusunilla ;)

Delitystä kuvien kera

2011-01-22T12:49:00.008+02:00

Kun sitä nyt joutuu täällä neljän seinän sisässä sairaspäiviä viettämään - ilmeisemmin vielä jonkun aikaa - niin kokosin voimia sen verran, että jaksan istua hetken tietokoneella. Kolmen kopla on kovin ihmeissään tästä asettelusta; mamma makaa sängyssä koko päivän, mitään ei tapahdu, ja eteisen makuupaikoilta kuuluukin säännöllisiä syviä huokauksia. Hugo käy myös tuijottelemassa makuuhuoneen portin takaa välillä, että eikö sieltä todellakaan olla tulossa mitään tekemään?? Ei olla =(

Positiivista on se, että juuri kun aloin ajatella ettei Delistä sisäsiistiä tulekaan, ei sisälle ole tullut minkäänlaisia tarpeita noin viikkoon. Joo, tiedetään. Normaalia ettei pentu välttämättä kuuden kuukauden ikäisenä ole sisäsiisti, mutta kun edellinen pentu (Doris) oli sisäsiisti suurinpiirtein heti kolmen kuukauden ikäisenä. Eli sitä tavallaan takaraivossa odotti niillä paikkeilla jotain tapahtuvaksi. Kun mitään ei alkanut tapahtua ja kakkaa ja pissiä vaan löytyi lattialta tuon tuostakin, alkoi tulla epätoivo... Eikö tämä lopu koskaan? Tuleeko tästä nyt sellanen vuoden ikäiseksi lattialle pissivä? Apuva.
No mutta, yhtäkkiä se sitten loppui lähes kuin seinään. Ja nyt on vietetty seesteisiä sisäsiistejä päiviä =) Pitäisikö tässä koputtaa puuta ennen kuin julkisesti mitään julistaa? Odottaa vielä minun säkällä pissit tuolla nurkan takana, kun tässä leveilen...

Ei tässä nyt paljoa viime päivistä sitten muuta kerrottavaa olekaan, kun olen vain sängyssä sairaana maannut ja koirat tehneet saman eteisessä. Lenkille pääsee aamulla ja illalla miehen lähtiessä ja tullessa töistä, sekä ihana ystävä naapurissa on ottanut omat koiransa ulkoiluttaessaan koko meidän laumankin mukaan. Siinäpä se sitten tämän viikon aktiviteetit on ollutkin. Paranemista odotellessa...

Jokatapauksessa viime aikoina on Hugon tokoilut ja Doriksen misseilyt olleet otsikoissa, joten tässä tulee kuvapläjäys Delistä.

P.S. Jos koirat tietäisi, että hommat jatkuu heti kunhan paranen, ne varmasti kantaisi teetä ja lääkettä minulle sänkyyn asti. Sellaiset on katseet portin takana, jota olen päivät pitkät tuijotellut.

Täältä tulee Deli!!

"Katsokaa kaikki miten suloinen pieni nalle olen"

Deli rakastaa halimista ;D

Ja lumessa pyörimistä!...

...ennen kaikkea lumessa pyörimistä!!

Ja on aina valmis tulemaan syliin huomioitavaksi =))

Doriksesta muotovalio

2011-01-19T13:07:00.002+02:00

Pitihän se vielä ottaa "valioitumiskuva" Doriksesta, kun ei tullu näyttelyssä paikan päällä sitä otettua. Joten tässä siis uusi muotovalio Tooris ;)

Näyttelyitä ja laumajärjestystä

2011-01-16T12:03:00.008+02:00

Pitkästä aikaa... Niin monesti olisi ollut asiaa kirjoittaa, mutta aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt =( Mutta nyt päivitetään sitten kuulumisia kotoa ja reissusta.

Sitten loppiaisen on käyty Kajaanin KV:ssä sekä eilen Ilomantsin ryhmänäyttelyssä.
Kajaanissa oli myös tänä vuonna mukavaa. Halli on hyvä, kun pysyy kohtuu lämpimänä, kulkukäytävät ovat tehty leveiksi ja tilat muutenkin hyvin toteutettu. Lämpimän ruoan mahdollisuus lämmittää myös kovasti pitkämatkalaisen kehoa ja mieltä ;) Ei tarvitse huoltsikalle pysähtyä syömään.
Doris esiintyi kehässä tavanomaiseen tapaansa hyvin, ja sai arvosteluksi erinomaisen. Mukava reissu oli, varsinkin kun oli hyvää matkaseuraa! Kiitos siis apuhandlerille Sonjalle ;) Barbetteja oli kehissäkin ilahduttavat kuusi kappaletta!

Eilen Ilomantsin näyttelyssä oli sitten Doriksen lisäksi kehissä Hugon tyttö Vicky, joka oli ensimmäistä kertaa kehissä. Hienosti Vicky jaksoi näyttelyn hälinässä ja kehässäkin esiintyi varsin mallikelpoisesti. Toki pientä puntuilua oli, mutta sehän kuuluu junnulla asiaan :) Sitäpaitsi kun mamma ei ollut kehässä, vaan minä handlasin, niin pitihän sitä nyt vähän kurkkia ettei vaan mamma ole kehän laidalta kadonnut! Vickyn tulos oli siis mahtava JUN-ERI, JUK1, SA, PN2 ja VASERT. Varsin loistavasti ipanan ekasta missikisasta, tytössä on selvästi ainesta ;)
Doris loisti myös ollen ROP ja saaden SERTin, jota on marraskuun 2-vuotis synttäreiden jälkeen odoteltu :D Neiti D siis valioitui reissulla! Nyt voi pakkasten hellittäessä vetää taas turkin alas, yippii :D

Ryhmäkehissä ei Doris sijoittunut, mikä nyt ei ollut minkäänlainen yllätys. Ko. tuomari kun ei ole aiemminkaan niissä ryhmäkehissä, joita olen hänen tuomaroiminaan nähnyt vesikoiria sijoittanut. Ja niin se meni tälläkin kertaa. Vaikka vesikoirat ja -spanielit oli hyvin edustettuina: barbet, portugeesi, perro, lagotto, irlanninvesispanieli, amerikanvesispanieli, olikohan siinä kaikki..., niin kaikki laitettiin suoraan RYP-kehästä ulos edes sen enempiä niitä katsomatta.
Tokihan se voisi olla ettei yksikään vesikoirista olisi rotunsa niin hyvä edustaja, että voisi sijoittaa ryhmäkehässä, mutta jos sama tuomari laittaa ne lähes aina pihalle, niin tuskin siitä on enää kyse. Mutta sellaista se näyttelymaailma on, kyllähän siellä tuomareiden henk.koht. mieltymykset näkyy. Tosin ei tässä yhtään pettynyt olo ole, kun tyttö valioitui reissulla! Enemmän harmitti vain se, että joutui venttailemaan ryhmäkehiä (ja 8-ryhmä tietysti viimeisenä) tietäen ettei siellä sijoitu kuitenkaan. Mutta kuten Päivi näyttelyssä totesi, parempi ottaa se vain rodun edustustehtävänä ;D
Kaiken kaikkiaan oli tosi hyvä päivä, ja mukava oli nähdä paljon tuttuja paikalla! Ja kiitokset vielä Tuijalle, kun lähti mukaan! Yksin olisikin ollu haastetta kahden koiran kanssa kehien ollessa lähes peräjälkeen...

Viime viikonloppuna käytiin myös vesikoiralenkillä, johon ilmaantui hienosti peräti kymmenisen vesikoiraa. Tällä kertaa oli myös rotuja enemmän edustettuna, kun paikalla oli perrojen lisäksi lagotto, portugeesi ja pari barbettia. Kyllä vauhtia taas riitti ryhmärämällä!

Kotona on sitten riehuttu omalla pihalla ja metsässä. Sään käydessä nollassa alkuviikosta koirat viihtyivät pihalla tuntitolkulla, eikä meinanneet sisälle tulla ollenkaan. Doris mm. kaivoi pihalla olleeseen jättimäiseen lumikasaan samanmoisen luolan, jonka teki kesällä raksalla hiekkaan. Siellä se sitten omassa lumiluolassaan tyytyväisenä söi luutansa ;D Doris on myös pitänyt huolta pihan vahdin hommista kovin äänekkäästi. Piha rajoittuu kyllä metsään, mutta mikäli siellä joku sattuu kulkemaan niin sen kyllä tietää paitsi myö, myös naapurit 8D

Delillä senkun vauhti kiihtyy, kun kokoa ja ikää tulee lisää. Neitillä alkaa otteet olla sen mukaisia, että hetkittäin olen jo miettinyt onko laumajärjestys muuttumassa kovapäisen pienen barbetin vuoksi... Yhtenä päivänä annoin kolme isoa luuta porukalle, kun pihalla olivat. Eli jokaiselle omansa. Pitkän tovin ne kovin keskittyneinä niitä söikin, kunnes jossain vaiheessa huomasin Hugon seisoskelevan oven takana sisään pääsyä odotellen. Päästin Hugon sisään ja tytöt jäivät pihalle. Jatkoin omia hommiani ja jossain vaiheessa keittiöön mennessäni katsoin ulos ohimennen, ja mitä siellä tapahtuikaan! Deli oli raahannut kaikki kolme isoa luuta (miten liene yhden Dorikselta saanut pois...) yhteen kasaan ja siinä se seisoi kasan vieressä, järsi yhtä, eikä päästänyt Dorista lähellekään! Doris istuskeli pihan nurkalla yksikseen ilman luuta, kun neiti kovanaama piti kolmen kasaa hallussaan! Hetken sai ihmetellä miten homma noin meni...

Meillä on yksi iso metallihäkki olkkarissa, joka on kolmikon pesähäkkinä. Siellä nukkuu milloin kukakin. Kerran häkin suulla oli luu, ja kun Doris meni luuta kohti hyökkäsi Deli sen päälle kuin yleinen syyttäjä konsanaan. Doris painui häkin perälle, eikä uskaltanut tulla sieltä pois, kun Deli piti vahtia luun luona! Uskomaton ipana...

Pentujen ollessa ihan pieniä toiveeni kuului: narttu, jolta löytyy temperamenttia, vauhtia ja kovuutta. Nyt kun Deliä seuraa, taisin saada kaiken minkä pyysin 8D Eikä sillä sinänsä ole väliä minulle mikä lauman järjestys on, kunhan sellainen on. Toisaalta mietin voisiko Delin pomotus mennä sen piikkiin, että se on vasta puolivuotinen, eikä Doris sen vuoksi antaisi täysillä takaisin... Toisaalta käsittääkseni isommat tekee yleensä heti alusta alkaen pennuillekin selväksi kuka on kuka. Mene ja tiedä. Kiehtova maailma koirien käytöksen takana kuitenkin piilee. Ja jo kolmen lauman puuhiakin jää seuraamaan kyllä mielenkiinnolla joskus vähän liiankin pitkiksi ajoiksi. Aika näyttää miten lauma järjestäytyy, kun Deli kasvaa isoksi. Luultavammin minä en siihen kuitenkaan puutu, uskon vakaasti että koirat selvittävät kyllä välinsä keskenään paremmin, kuin väliin sekaantuvan ihmisen kera.

Loppiaisen tokoilut

2011-01-06T16:51:00.002+02:00

Uusi vuosi, uudet kujeet. Meillä aloitettiin koevuosi tänään tokokokeella, kun aamulla seitsemän aikaan otettiin suunta Pieksämäelle. Tämä reissu se ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään...

Meitä oli pakattu kolme naista ja kolme koiraa kaverin autoon, ja matka taittui rattoisasti Varkauteen asti. Siellä sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta auto sammui ajosta. Yritettiin mitä siinä voitiin, mutta matka päättyi siltä osin auton tien reunaan työntämiseen. Koirat kontissa, kaikkien kamat kyydissä seisoskeltiin pakkasessa ja mietittiin mitä tehdään. Kisoihin oli kuitenkin päästävä, joten tilattiin taksi, johon voi ottaa koiria ja loput 50 kilometriä taittui sillä. Harvemmin varmaan kisaajat saapuvat taksilla hallin pihaan :D

Koepaikalle kerettiin juuri ja juuri, eikä siinä muuta kerennyt kuin kisakirjan viedä, napata kilpailunumeronsa ja suunnata suurinpiirtein samantien paikkamakuuseen. Luoksepäästävyys ja paikkamakuu ok, kympit tuli. Minä olin listalla toisena, joten pääsin yksilösuoritukseenkin aika ripeästi. Seuraamiset muuten ok, mutta pientä nuuhimista oli molemmissa. Liikkeestä maahanmeno ok, ja luoksetulo kympin arvoinen. Sitten kosahti. Hugon kanssa on viime aikoina liikkeestä seisomisen kanssa ollut päänvaivaa, syytä en osaa sanoa.. Treenissä se on kuitenkin tarvinnut taas käsiavun. Liikkeen aloittaessa mietin annanko suosiolla avun siinäkin, mutta jostain syystä päätin olla antamatta (idiootti). No eihän se mitään seisomaan jäänyt, enkä minä nähnyt ettei ekalla jäänyt, joten en antanut enää toista käskyä. Kun vihdoin oli seisahtanut, kävi istumaan ja liike nollille. Hypystä taisi ysi tulla ja kokonaisvaikutuksesta kasi. Seuraamisen numeroiden jäädessä seiskoihin, vei liikkeestä seisomisen nollaus melkein mahdollisuudet ykköseen. Lopputulos olikin harmittavat 156 pistettä ja II-tulos. Tuli muutenkin sellanen II-kierros, kun kaikki kolme otettiin II-tulokset luokistamme.

No, täytyy olla siinä mielessä tyytyväinen, että Hugo teki kuitenkin hyvin hommia. Treeneissä se ei nimittäin lumen vuoksi ole ottanut maa-käskyjä kuuleviin korviinsa karjumatta, joten lähdin paikkamakuuseen aikamoisella jännitysmomentilla... Siellä se toimi kuitenkin aivan normaalisti. Hallissa on kylmä muttei lunta. Toki vitutti silti kuin pientä oravaa, kun tavoite oli tietenkin ykkösessä. Mitä tässä nyt voi sanoa, reissu tuli kalliiksi ja huono tulos. Argh.

Kisoissa oli tuttuja täältä Pohjois-Karjalasta, joten kun tulomatkan auto joutui jokatapauksessa hinaukseen poispäin, niin hyppäsin toiseen kyytiin kotiapäin mentäessä. Hugo otti kaiken irti kun pääsi takapenkille mamman syliin nukkumaan ja rapsuteltavaksi koko matkan ajaksi. Varmaan mietti, että tätä ei kyllä tapahdu enää ikinä joten parempi nauttia nyt. Matka kotia taittui rattoisasti kisasuorituksia ynnä muuta analysoiden. Suuret kiitokset vielä Minnalle, että päästiin herra H:n kanssa kyytiin!

Kotona odotti miehen lisäksi kaksi kovin väsyneen oloista barbet tyttöä, joten Doris ja Deli lienee riehuneet raksalla koko päivän, jonne mies oli ne mukaansa ottanut. Illan projektina olisikin sitten Doriksen pesu ja siistiminen lauantain missikisoihin. Lähdetään vuorostaan Doriksen kanssa reissuun, ja suunnataan Kajaanin KV-näyttelyyn. Toivotaan, että siellä menee vähän tämänpäiväisiä tokokisoja paremmin...

Joulun taikaa, pakkasten aikaa

2010-12-23T09:44:00.002+02:00

Niin se vain aika rientää eteenpäin, ja välillä tuntuu että joku saisi lisätä tunteja vuorokauteen kaiken tarpeellisen ehtiäkseen... Täälläpäin Suomea pakkasmittari näyttää vaihtelevasti -25 ja -30 asteen välisiä lukemia. Treenailu on jokseenkin tauolla parin viikon ajan, mitä nyt sisällä pieniä tokoiluja.

Hugon kanssa oli tarkoitus käydä 18. päivä tokokokeessa, mutta se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Käytiin edellisenä iltana syömässä ulkona, ja siitä huolimatta ettei oltu myöhään teki muutama viinilasillinen tehtävänsä. Aamulla viiden aikaan, kun olisi pitänyt nousta ja laittautua lähtökuntoon, tuli sellanen hedari ettei valoja voinut päälle laittaa 8( Eipä siitä sitten mihinkään kisaamaan lähdetty. Mutta tammikuussa uusi yritys. Toivottavasti pakkaset hellittäisi siiheksi jonkun verran, aika ikävä tehdä paikkamakuuta -25 asteessa...

Doriksen kanssa käytiin pari viikkoa sitten agia treenaamassa, ja sen jälkeen ei muuta ole tehtykään. Normaalin ulkona riehumisen lisäksi siis. Ratapätkä oli tuolloin suunniteltu vekkauksen harjoitteluun, ja olikin erinomainen aihe, kun ei sitä ole tullut treenattua. Yllättävän helposti sisäistin itse homman, ja kun itse toimi oikein niin Dorishan toimi kuin unelma =) Hienoa oli huomata miten helposti saa ohjattua "ansojenkin" ohi vekkaamalla. Onhan siinä vielä tekemistä, että muistaa itse ajatella kaikkea mahdollista samaan aikaan, mutta tällaiset yksittäiset oivallukset on niin ihania, kun näin alussa ollaan.
Doriksellakin on nyt agitaukoa ollut jonkin verran, ja se oli aivan tulessa kun pääsi tekemään!

Yhtenä aamuna tokoilun jälkeen päätin kokeilla Nugen kanssa vähän agi hauskuutusta. Nuge ei ole agia sillä tavalla tehnyt, joten otin ensin ihan putkea huvi mielessä, ja ei kääääk... Se menee NIIN täysiä, että mie oon vielä putken alkupäässä, kun Nuge jo kurvaa korvat hulmuten ulos putkesta! Saatika sitten, että herra kuumui noin kolmessa minuutissa lajiin, ja alkoi järetön äänen käyttö 8D Siinä vielä keppejä, puomia ja minihyppyjä otettiin pari kertaa, ja vauhti oli ihan järkyttävä. En tiedä kumpi ajatus oli vahvempana päässä; harmitus ettei Hugon kanssa voi agia kunnolla harrastaa, vai ajatus, että jos voisi niin en ikinä ois kestäny sen perässä :D Siinä ois haastetta ollu kerrakseen... Mutta ainahan myö voidaan sillon tällön hullutella selän sallimissa rajoissa ;D

Deli kasvaa edelleen kokoa, aivojen kehityksestä en ole ihan varma... Se on kyllä niin järetön kakara välillä ettei voi muuta kun suu auki menoa seurata. Vauhtia sata lasissa koko ajan, jarruista ei tietoakaan. Ahne kun mikä, yrittää edelleen syödä myös muitten ruokia, mutta oppii kyllä ruoalla nopeasti. Innolla odotan tammikuuta ja reenien kunnollista aloitusta Delin kanssa. Saa nähdä mennäänkö helpolla vai kantapään kautta. Malttamisen suhteen on kyllä töitä tiedossa...

Mutta nyt odotellaan huomista ja joulupukkia saapuvaksi. Karvaisille ystävillekin on kontissa paketit ;D Ei muuta kun kinkun kimppuun, ja sulatellaan sitten ensi viikolla. Kaikille joulun taikaa ja onnen hetkiä uudelle vuodelle toivottaen!

Tapahtuipa viime päivinä

2010-12-01T17:04:00.010+02:00

Viime viikon torstai oli historiallinen päivä, ei ollut mitään tekemistä. Olin jo useamman päivän ajan arponut trimmatako Hugo vai ei, ja tuo päivä ratkaisi asian. Ei ollut mitään muuta tekemistä, joten trimmasin Hugon :D

Nuge on aina ollut helppo trimmattava; nosta pöydälle, aloita trimmaus, odota samalla että nukahtaa, jonka jälkeen voit käännellä miten haluat. Vaikka ei se erityisen iloiselta näytä trimmauspöydän nähdessään. Niin myös tällä kertaa. Joku oli kuitenkin toisin. Normaalisti Nuge seisoo ensin ja siitä vähitellen istuu ja vaipuu uneen ja kellahtaa kyljelleen. Tällä kertaa nostin sen pöydälle, laitoin seisomaan hyvään asentoon, ja siinä se pysyi kuin patsas koko trimmauksen ajan(!). Trimmaus oli jopa vielä helpompaa kuin ennen, kun ei tarvinnut käännellä asentoa tai mitään. Senkun trimmasi, ja Hugo leikki vain patsasta. Outoa. Se oli niin hienosti, niin paikallaan, että piti ihan välillä päästää alas pöydältä huilaamaan. Rankkaa pienen vauhdikkaan otuksen seisoa paikallaan hievahtamatta pitkän aikaa, joten olihan se välillä palkittava ;)

Kun päästiin päähän ja kaulaan, Hugo pääsi vielä yllättämään. Otin trimmerin ja aloitin kuonon alta alaspäin rintaan trimmaten. Mitä tekee Hugo? No nostaa pään ylös itse tietenkin ja sulkee silmät ja oikein painaa trimmeriä vasten. Sama juttu pään ja varsinkin korvien ympäryksen kanssa. Jätkä kääntää pään itse kovin otolliseen asentoon ja silmät kiinni (ilmeisesti suuresti nauttien) painaa päätä trimmeriä vasten, kun alan ajella. Voisiko pienen vesiäisen trimmaus enää yhtään helpompaa olla?? Vaikka karva puhdasta olikin, niin ilmeisesti paksu turkki jo hiukan kutitti, kun ei varmaan ilma niin enää päässyt läpi. Tai näin ounastelen tästä hassun hauskasta käytöksestä.

Tassuihin päästessäni kellautin jätkän kuitenkin kyljelleen, niin oli tassut helpompi siistiä. Tässä kohtaa Nuge vähän katsoi, että onko ihan pakko? Mutta pian kyljellään olleessaan tajusi miten ihanaa, kun joku näplää koko ajan, eikä mennyt kauaa kun silmät oli jo kiinni. Kyllä hymyilytti kun välillä vilkasin "potilasta" ja mietin tilannetta. Tässä sitä vaan trimmaillaan toisen tassuja, ja se vetelee sikeitä äänekkäästi tuhisten.

Trimmin jälkeen tytöt oli ihan tohkeissaan "mikäs tämä komea sorja nuorukainen oikein on...", eikä Nuge raukka saanut hetkeäkään hengähtää. Koko ajan oli kaksi karvaista naamaa kiinni etu- tai takapuolessa. Joskin pienenmmän karvanaaman on huomattavsti vaikeampi enää roikkua Nugen olemattomassa parrassa.

Pienempi pörriäinen eli Deli pääsi myös ensimmäistä kertaa tekemään tuttavuutta pentudamin kanssa. Tehtiin metsässä kaverin flätille hakuruutu, ja kun repusta sattui löytymään myös pentudami, niin hain lopuksi Delin pihalle. Tyttö ei montaa näyttöä/maata vasten leikitystä tarvinnut kun heitettäessä sinkosi suoraan perään ja nappasi heti tukevalla otteella damin suuhunsa. Tähän on tähdätykin, kun olen haukan lailla valvonut ettei kukaan vaan mene ottamaan Deliltä mitään sen kantamaa suusta. Anoppikin sai luennon, että omapahan on mokasi, jos jätät jotain lattialle sen otettavaksi, mutta siltä et enää pois sitä suusta ota. Kyllä kannatti.
Tällä kertaa Deliltä ei vielä damia suusta otettu ollenkaan, vaan kutsuttiin vaan luokse ja kehuttiin kun se joka kerta tuli dami suussaan, eikä sitä pudottanut. Taisi itseasiassa rallata se suussaan yhteen soittoon melkein viisi minuuttia. Vaikka välissä kutsuttiin luo, siliteltiin ja kehuttiin, niin dami pysyi suussa. Olipa ilo katsoa miten loppujen lopuksi pienellä työllä on saatu niin paljon paremmat pohjat ja lähtökohdat noudon opettamiselle. Kyllä, matka on vielä pitkä. Mutta alku on lupaava.

Delin ahneudella ei kyllä ole mieltä eikä määrää. Pitää miettiä tarkasti kuinka paljon lähtee makupaloja koulutuksessa käyttämään ettei se jää niihin liialti kiinni. Tuntuu että menisi vaikka puolikas sika, jos annettaisi. Ruoka-aikaan olen viime päivinä joutunut kytistelemään vieressä lauman syödessä, kun muuten Deli syö ensin omansa ja menee sitten Hugon kupille! Doriksella on jotain auktoriteettia sentään, mutta Hugo... Pari viikkoa sitten Deli sai vielä lähdöt sen kupilta, mutta entäs nyt? Todistin omin silmin, kun Deli omat syötyään kylmän rauhallisesti käveli Hugon kupille, jossa se söi vielä, työnsi kuononsa kuppiin ja alkoi auttaa Hugoa kupin tyhjentämisessä. Ja mitä tekee Hugo? Ei mitään. Ei yhtään mitään. Nössö =P Noh, nyt sitten ruokaillaan mamman valvovan silmän alla.

Muuten voisi kokeilla taktiikkaa 'pidä puoliasi tai ole nälässä', mutta tuon ikäsen kasvavan pennun ruoan olisi kuitenkin niin tärkeää olla sisällöltään ja määrältään oikeaa etten halua alkaa leikkimään. Lopputuloksena olisi kuitenkin huonolla säkällä vain vähän laihtunut Hugo ja ylipainoinen pentu. Hugo saa opetella pitämään puoliaan ruokailussa myöhemmin, nyt minä varmistan oikean ruoan oikeaan osoitteeseen menemisen ja sillä sipuli.

Doris on päässyt taas nauttimaan erioikeuksista, kun Kalle on toistuvasti kelpuuttanut vain sen mukaansa rakennustyömaalle. Ja tyttö ottaa kuulemma kaiken ilon irti mm. makoilemalla rapsutettavana uunin edessä pihamökkiä lämmitettäessä. Nyt Doris on jälleen alkanut myös hoivata Deliä uudestaan. Jossain vaiheessa tätä ei näkynyt oikein ollenkaan, mutta yhtenä iltana sohvalla istuessa huomasin, että tyttö pesi ipanaa oikein urakalla sen maatessa rentona Doriksen etutassujen välissä. Ehkä Doris katsoi ettei riehuva idiootti-ipana osaa pitää itseään puhtaana :D Deli on säännöllisin väliajoin koetellut kaikkien hermoja kokeilemalla komentaa kaikkia niitä - ikään tai lajiin katsomatta - ketkä eivät tajua sen kanssa leikkiä. Tätä sivusta seuranneena voin vain miettiä mitä on tulossa murkkuiässä.......

Siinä sitä jo viime päivien kuulumisia tulikin. Loppuun vielä kuvareportaasi trimmihetkestä.

"O ou, mitäs sillä mammalla nyt on mielessä??"

Poika leijonamieli

"Yes, se oli siinä! Eikö ollukin? Ai ei vai??"

"Voi jeesus miten hidasta toimintaa, tännehän nukahtaaaaa......"

"Ja kun yhdestä rääkistä pääsee, niin joutuu näitten hullujen joukkoon!"

Doris MH-luonnekuvauksessa

2010-11-21T17:45:00.004+02:00

Tänään otettiin aamulla suunta Maaningan Haukkumajalle, jossa Tanskandoggiyhdistys järjesti MH-luonnekuvauksen. Doriksen kanssa roikuttiin toukokuusta lähtien varasijalla, ja pienellä onnen kantamoisella saatiin sitten paikka.

Paikka itsessään oli hyvä, ja puitteet hienot tapahtumien järjestämiselle. Se mikä hiukan harmitti paikalle saapuessa oli, että kutsukirjeessä - jonka mukaan paikalle suunnistimme navin jäädessä matkasta - mainittiin, että parkkipaikalla on ihminen ohjeistamassa miten paikalla liikutaan jne. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään, vain muutama auto. Luonnollisesti sitä ei varsinkaan vajaan kymmenen asteen pakkasella jää odottelemaan paikoilleen, että tulisiko sieltä jostain ehkä joku vai ei. Lähdimme siis hyvin hissukseen kävelemään tietä, jonka oletimme johtavan oikeaan paikkaan. Johtihan se, mutta puolessa välissä jostain kaukaa ihmiset viittoivat meidät takaisin sinne mistä tultiin. No, myö palattiin ja jäätiin odottelemaan paikoillemme. Kun näimme väkijoukon tulevan kohti, menimme takaisin. Tällä kerralla saimme kovin äkäisen vastaanoton "mihin olette menossa" "menkää nyt jompaan kumpaan suuntaan siitä ja äkkiä"!

Mistä ihmeestä olisi voinut tietää milloin saa mennä ja mihin, kun ei kukaan paperin maininnasta huolimatta ollut sitä kertomassa?? Sitten ollaan maailman huonoimpia, kun saavutaan väärään paikkaan väärään aikaan. Vaan saipa tästä kokemuksen, että kun joskus itse on tapahtumia järjestämässä, niin muistaa miettiä tällaiset asiat loppuun. Ehkä ko. tapahtuman järjestämiseen ideaali paikka olisi sellainen, jossa itse kuvauspaikka olisi ns. taaimmaisena kaikesta muusta, jolloin sitä tilannetta ei missään vaiheessa tulisi, että "kuvausradan" työrauha voisi rikkoutua. Toki paikat on varmasti kiven alla, mutta noin teoriassa.

Kauaa ei tarvinnut odotella, papereiden ja rokotusten tarkastamisen jälkeen kerkesimme nauttia kupilliset teetä lämmikkeeksi, ja sitten olikin jo vuorossa meitä edellä oleva koirakko. Lähdimme seuraamaan sen kuvausta koetoimitsijoiden kehotuksesta, että on omalla vuorolla helpompi toimia, kun tietää mitä kuvauksessa tapahtuu.
Oli itseasiassa myös tosi mielenkiintosta nähdä yksi kuvaus myös ns. ulkopuolisena henkilönä, koska oman koiran kohdallahan ei sellaista perspektiiviä saa. Muuta kuin jälkeenpäin videotallenteesta. Kiersimme siis radan yleisönä läpi, seurasimme kuvauksen ja sitten olikin jo aika hakea Doris autosta.

Deli pääsi myös mukaan Doriksen seuraksi odotteluhetkiin, ja siedättymään autoiluun ja malttamiseen kisa- tms. paikoilla. Pissitin Delin ja laitoin sen takaisin autoon, johon se jäikin hyvin rauhallisesti askartelemaan mukana olleiden luiden parissa. Otin Doriksen ja suuntasin kuvauspaikalle. Sonja oli miun uskottu kuvausryhmä, ja hän meni jo ensimmäiselle pisteelle videokamera valmiina.

Kuvaus alkoi kontakti- ja leikkikohdilla, jatkui siitä takaa-ajoon/tarttumiseen ja aktiviteettitasoon. Ensimmäinen yllätys tuli aktiviteettitasoa kuvattaessa, kun minä seisoin passiivisena ja pidin ainoastaan hihnan päästä kiinni. Mitään ei siis tapahtunut, ja kuvaajat seurasivat koiran toimia. Tässä kohtaa Doris oli ensin tarjonnut minuunpäin kaikenlaista (en siis itse nähnyt, kun olin passiivinen ja katsoin ainoastaan taivaalle), kunnes alkoi hissukseen edestakaisin liikkumisen ohella piipata hiljaa(!). Meiän Tooris..... Ei se ole piipannut koskaan. Mutta niin sieltä vain kaivautui tällanen toiminto esiin. Toinen kuvaajista sanoi loppupalautteessa, että se oli kyllä hyvin hillittyä ja hiljaista, mutta ääntelyä ilmeni lähes koko ajan.

Siitä jatkettiin etäleikkiin, yllätykseen ja ääniherkkyyteen. Näissä ei tullut ihmeempiä yllätyksiä, Doris reagoi aika pitkälti niin kuin arvelinkin sen tekevän. Sekä yllätyksessä että ääniherkkyydessä se nollasi tilanteen tosi hyvin, ja eteen pomppaavasta haalarista ja yhtäkkiä kohdalla ääntä pitäneesta räminälaitteesta huolimatta se käveli tilanteen jälkeen niiden ohi kiinnittämättä mitään huomiota niihin.

Lopuksi oli vielä aaveet, leikki ja ampuminen. Näissäkään ei mitään sen isompia yllätyksiä itselle tullut. Suhtautuminen ampumiseen leikin aikana ehkä yllätti vähän. Doris säpsähti ja lopetti leikin. Kesällä hakumetsässä kun se ei reagoinut laukaukseen millään tavalla. Tosin säpsähdys oli aika pieni, ja seuraavat paikallaan ollessa ammutut laukaukset se otti jo rennommin ja katsoi vain laukauksen kuullessaan sen äänen tulosuuntaanpäin. Kuvauksen loputtua toinen kuvaajista antoi suullisen palautteen, jonka jälkeen lähdimmekin ajamaan suoraan kotia kohti.

Kaikki osiot loppupalautetta myöten ovat taltioitu videolle, ja kunhan saan tiedostot kuvausryhmältäni, niin julkaisen sen liene nettisivuilla. Ajatus oli ensin kirjata kaikki tulokset tänne, mutta päädyin nyt kuitenkin siihen, että jätän sen tekemättä. Samaiset tulokset ilmestyvät jalostustietojärjestelmään jossain vaiheessa, joten sieltähän ne näkee. Laiska ei kehtaa tehdä turhaa työtä 8D

Nyt on koko poppoo taas onnellisesti ja väsyneenä kotona. Kiitokset vielä Sonjalle matkaseurasta ja kuvausryhmänä toimimisesta! ;D Hienoa, että kuvaus saatiin tallennettua!

Tämän illan agitreenit jäävät nyt väliin, sillä vajaan 350 kilometrin ajon jälkeen ei yhtään kiinnosta enää lähteä ajamaan tänään mihinkään. Treenipaikka kun ei meillä sijaitse ihan naapurissa... Nyt rentoudutaan loppu ilta ja ensi viikolla uudet kujeet!

Lunta tupaan

2010-11-18T15:19:00.003+02:00

Nytkö se sitten tuli, oikea talvi. Pakkasta on jo muutamana päivänä ollut 7 astetta, ja tänään vihdoin alkoi tulla 'lunta tupaan'. Koko päivän on satanut lunta, eikä loppua näy... Karvanaamat ovat tietysti aivan innoissaan. Ja niin olen minäkin; takapiha näytti jo aivan valko-keltaiselta tilkkutäkiltä, kun pikku neiti Delitys käy vielä säännöllisen usein siellä pissillä. Nyt on lumivaippa peittänyt pihan.

Koko porukka oli tänään aamupäivästä pienen pissalenkin jälkeen vielä tunnin pihalla riehumassa. Voi sitä lumen (ja myöhemmin veden) määrää sisällä, kun kolme lumikoiraa vihdoin suostui sisälle saapumaan =P

Pitänyt Hugon kanssa taas treenata tokoa, mutta säät ovat asettaneet haasteita. Tiistaina koulutuskentällä normaali kävely oli lähes mahdotonta liukkauden takia. Kyllä olisi treenihalli poikaa näin talvella.
Otin Delin mukaan kentälle, ja tehtiin ihan perus mukana kulkemisen ja kontaktin harjoituksia. Sosiaalisuudestaan ja siitä faktasta etten ole paljon mitään Delin kanssa tehnyt huolimatta tyttö jaksoi kyllä keskittyä tosi hyvin ja unohti ympärillä olevan hälinän. Olin kovin yllättynyt, sillä odotin älytöntä "jes koiria toisia äkkiä niiden luokse jee leikkimään" -kohtauksia. Mukana kulkeminen on kyllä sellasta ilosta "kumipallona luokses pompin" -meininkiä. Tosin en siihen nytkään enempiä puuttunut, kun olen tarkoituksella Delin antanut vähän sikailla ja riehua. Pidetään tämä energiataso mieluummin yllä, ja yritetään täsmäkohdentaa se treenikentälle. Toisekseen, kun olen kieltänyt vasten hyppimisen, niin ipana on tajunnut alkaa hyppimään ilmassa :D Anti mennä vaan, sanon minä! Eikä tässä nyt vielä voi alkaa suuria vaatimaan, kun ei ole tirppanalle mitään opettanutkaan. Deli saa edelleen keskittyä olemaan vain pentu, pieniä tottelevaisuuden perusharjoituksia lukuunottamatta. Treeni alotetaan vasta ensi vuonna. Niin, paitsi agiliito! Siellä Deli on ollut muutamaan otteeseen mukana, ja harjoitellaan ihan vaan ohjausta vielä toistaiseksi.

Hugen treeni on siis jäänyt... Vaikea kävellä ja olla kroppa rentona, kun jalkojen alla on pelkkää jäätä. Ehkäpä huomenna kun tätä lunta nyt tulee tällein reilusti. Sillä aikaa kuumeisesti mietin keriäkö Nuudelin villatalja vai ei. Siinäpä vasta pulma. Helpottaisi toisaalta talven ulkoilua, kun karvaan ei kertyisi ihan tennispallon kokoisia lumipaakkuja. Toisaalta pakkanen kiristyy, ja ollaan menossa tokokokeeseen vielä ennen joulua. Käykö siinä sitten niin, että jos ei ole turkkia, ei voi mennä maahan kun pallit paleltuu??

Kaiken hässäkän keskellä olen vihdoin viimein saanut myös uudet nettisivut verkkoon. Ei sitä olekaan tässä suunniteltu kun kolmisen viikkoa :D Vähän on vielä sisältöpuutoksia, mutta yritän lisäillä ne mahdollisimman pikaiseen. Uudet sivut pääsee siis kurkkaamaan blogitekstin oikealla puolella alimmaisena olevasta "takaisin Carelnovan uusituille kotisivuille" -linkistä.

Näyttely tournee

2010-11-15T13:57:00.008+02:00

Käväistiinpä sitten viikonlopun aikana Kouvolassa ja Jyväskylässä näyttelykehissä. Kierros alkoi kun ajoin perjantaina Joensuusta Imatralle, josta poimin Hannan ja Totskin mukaan ja jatkoimme matkaa lauantai aamuna Kouvolaan.

Kouvolan ryhmänäyttelyssä tuomarina sekä barbeteille että perroille toimi Tuula Savolainen. Doris oli ensin kehissä tuloksenaan EH. Olihan se hienoinen pettymys, mutta sellaista se näyttelymaailma on. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Myöhemmin kehiin kiipesi perrot, Hugolle myös EH, samoin Totorolle.
Näyttelyn järjestelyille on kyllä pakko antaa vähän risuja; rokotustarkastuksen yhteydessä kaikille jaettiin kakkapusseja (plussaa tästä!), mutta roskiksia niille alueelta ei löytynyt kuin yksi minun laskujen ja näköhavaintojen mukaan. Kehät taas olivat nii-in pienet, että juoksuaskeleita oli lähes mahdoton ottaa. Perrojen jälkeen samaiseen kehään oli tulossa flatit, joten jos jo meillä oli vaikeuksia saada kunnon vauhti, niin entäs niillä sitten??

Kouvolasta jatkettiin matkaa Mikkeliin, jossa yövyttiin mutsin muonituksessa. Kyllä oli äiti haltioissaan, kun kolme nallekarhua oli rapsuteltavana ;D
Doris koetteli meikeläisen pinnaa kierimällä iltalenkillä siinä itsessään. Neiti kirmaa metsästä täysin paskaisena ja kymmenen metrin päähän haisevana. Ei naurattanu ei yhtään. Vaan vaihtoehdot oli kovin vähissä, ja lenkin jälkeen neiti joutui uudestaan täyspesulle vaikka vasta paria päivää sitten sellainen jo suoritettiinkin.

Sunnuntai aamuna jatkettiin matkaa Jyväskylään, jossa kehiin ensin nousi perrot. Hugolle täältäkin EH. Totoro sen sijaan saavutti mainetta ja kunniaa olemalla (muistaakseni) 15:sta uroksesta PU4 ja sai VARASERTin. Hienoa Tötterström! Totskin seuraava näyttely saa kuitenkin odottaa, sillä emäntä Hanna päätyi herran trimmaukseen, ja illalla karvat saikin kyytiä.
Doris esiintyi vuorollaan taas erittäin hienosti ollen PN2 sekä saaden VARASERTin ja VARACACIBin. Pakkohan se on tässäkin kohtaa myöntää, että pettymyshän se silti oli. Neidillä kun tuli se kahden vuoden rajapyykki tiistaina täyteen, niin tottahan sitä sertiä lähdettiin hakemaan. Ensi kerralla uusi yritys.

Vieläpä ajettiin poistulomatkallakin Mikkelin kautta - kiitos minun - kun unohdin vaatetta sinne. Vaan äiti huolehti taas, että masut oli täynnä ennen kuin matka jatkui. Seuraava stoppi oli Imatralla, jossa siis Totski pääsi trimmiin, ja mie hain hoidossa olleen Delin kyytiin. Ajoinpa vielä yöhämärissä takaisin Joensuuhun ja illalla 23 aikaan koko yli tuhannen kilometrin reissu oli takana. Niin kuski kuin kyydissä olleet karvanaamatkin olivat aivan poikki.

Kotona koirat nukahti eteisen lattialle jo ennen kuin ite kerkesin edes sänkyyn. Ei tarvinnut unta paljon hakea. Hieno reissu oli, kiitos vielä Hanna siitä! Otetaan taas uusiksi! Kuvareportaasi jää näkemättä, sillä kamera vietti koko viikonlopun autossa, ja sekin vain huonon muistini vuoksi B)

Doris diiva 2 vuotta!

2010-11-09T21:03:00.004+02:00

Heih, tänään on juhlapäivä; Doris täytti kokonaiset kaksi vuotta! Ja mamma oli niin huono ettei edes pörrölle kerennyt nakkikakkua leipomaan. Ihan hävettää. Hugokin sai aikanaan. Onneksi Doris ei ota itseensä, vaan on jälleen mielipuuhassaan makoilemassa :D Tyttö ei kotona turhaan stressiä ota. Annoin sentään oman lampaan taljan sille, johon se lattialta siirtyi hyvin tyytyväisen näköisenä. Nyt ei ole edes Deliä huolinut viereen, vaan hiiteen muut hänen taljaltaan!

Doris on kai nyt sitten kypsä ja hyvin käyttäytyvä aikuinen. No joo, ei nyt sentään liiotella. Paitsi että osaahan se käyttäytyä kyllä. Kallen mielestä ilmeisesti jopa paremmin kuin minä. Nimim. en minä mitenkään katkera ole, kun Doris pääsi eilen mukaan ja minä en...

Suuret onnittelut siis myös Doriksen sisaruksille; Gaialle, Kertulle, Rosalle, Donille ja Papulle!! ;)

Nyt se on kyllä otettava päivänsankari sohvalle viekkuun löhöämään, että saa jotain extraa oman päivänsä kunniaksi.

Edit: Lisätty pärstäkuvat koko kolmikosta, kun mamma päätti kaivaa vihdoin viimein taas kameran esiin ennen kuin siinä alkaa sammal kasvamaan päällä...

Ensimmäisenä Nuudeli kiharoineen

Seuraavana päivänsankari

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Thö Kremlins eli Deli

Kaikilla tukka yhtälailla silmillä, eikä kukaan tasapuolisesti näe mitään ;D

Pesua, puunausta ja pentupulinaa

2010-11-08T18:28:00.008+02:00

Eilen heitettiin tämän vuoden viimeinen vesikoiralenkki. Paikalle saapui tällä kertaa kovin vähän väkeä, mutta sehän ei koirien menoa haitannut pätkääkään. Tyyni ja kirkas aamu, hiljaista lumisadetta ja kauniit vaaramaisemat, aivan ihana paikka lenkkeillä! Se saattoikin olla Hugon viimeinen revityslenkki viikkoon...

Lenkin jälkeen Hugo nimittäin joutui pesulle, sillä ollaanhan menossa viikonloppuna kaksiin missikisoihin. Tätä ennen luuttusin kämpän lattiat. Hetken jo luulin, että meidän lattioista lähti musta vesi... ...kunnes pesin Hugon B) Ei siinä matikan tohtorin tutkintoa tarvita tietääkseen lopputuloksen, jos koira möyrii päivittäin joko metsässä, rakennustyömaalla tai pellolla, eikä sitä luonnollisesti päivittäin kuitenkaan pestä. Päinvastoin, olen yrittänyt välttää pesua niin paljon kuin mahdollista. Ei se vaan ihmisten keksimät shampoot hyvää tee turkille, joka ei moiseen ole suunniteltu. Vesipesua kyllä joskus, mutta... Toki nämä hetkittäiset lumet ja niissä pyöriminen saa aina kummasti pojan vaalentumaan. Joka tapauksessa nyt tuli pakko eteen pesunkin suhteen, eihän sinne kaunistelemaan kehtaa ihan sontasena lähteä. Vai kehtaako? Njääh, ei sentään, pesu on jo tehty.

Hetken kyllä mietin liekö saan herran kaikkia paikkoja edes puhtaaksi, ja kun pesi yhden kohdan, sain kauhistella rajaa mikä puhtaan ja vielä likaisen välille syntyi. Pesusta kuoriutui niin vaalea perropörrö ettei meinannut omakseen tuntea. Sitä sitten ihasteltiin ja hypisteltiin koko ilta. Hugo tietysti otti kaiken irti tilanteesta, ja esitti minkä kerkesi :D Vielä kun jaksaisi selvittää takut, jotka Deli on ystävällisesti aikaansaanut Nuudelin korvien taakse siellä säännöllisesti joka päivä hampaillaan roikkuen. Ja nyt tietysti toivotaan pikku pakkasen ja lumen pysyvän, ettei Nuudeli joudu pelkkään hihnalenkitykseen. Jos kurakeli tulee, se niin ei pääse mettään revittelemään tai voin noin nanosekunnissa unohtaa koskaan sitä edes pesseeni...

Doris ei vielä joutunut puunaukseen, sillä eilen illalla käytiin agiliitämässä maneesilla. Sen kanssa ei muutenkaan ole niin kiire, kun se turkki ei sillä tavalla pehmene ja mene luonnottoman tuntuiseksi pesusta. Itseasiassa Doris pääsi juuri pitkän päivän Nuudelin kanssa kahdestaan oltuaan Kallen mukaan raksalle. Huom. vain Doris pääsi. Se on kuulemma ainoa joka osaa siellä tarvittaessa käyttäytyä. Hei... ...hetkinen, siis minähän olisin mennyt myös, jos... Jaahas. Tästä muuten keskustellaan vielä!

Hugo ja Doris olivat siis tänään päivän kahdestaan kotona, Deli oli miun mukana. Pissaliisaa ei vielä kehtaa täyspitkäksi työpäiväksi kotia jättää (kun ei ole mikään pakko), ihan ei nimittäin tuota pidätys kapasiteettia vielä kahdeksalle tunnille riitä (se muuten ottaa ajottain vähän pattiin, kun Doris oli tässä vaiheessa jo melkeinpä täysin sisäsiisti). Niinpä Delitys lähti mukaan päiväksi. Välillä se otti unta palloon autossa, välillä tuli safkaa ja käytiinpä metsässäkin pariin otteeseen. Oma yksiö autossa oli täytetty lelulla, parilla luulla, vesikupilla ja omalla karvataljalla, ja siellä tuntui neiti viihtyvän. Joskin Delistä on aina yber-hienoa palata kotiin, ja mitäs sitä muuta ensimmäiseksi tekisi kuin ottaisi kunnon otteen Hugon korvasta!

Delin ja Hugon keskinäisistä räsynukke -leikeistä huolimatta niistä on tainnut tulla bestikset. Doris katsoo ilmeisesti tytön kasvaneen siihen ikään ettei sitä tartte enää koko ajan vahtia, saatika pestä tai huoltaa. Niinpä Doruska viettää sisällä aikaa itselleen uskollisella tyylillä, ottaen rennosti koko ajan (paitsi jos sattuu haiskahtamaan yhtään ruoalle) mielipaikallaan maaten. Sisätilojen sirkuksesta vastaa siis Hugo ja Deli. Eivätkä muuten huonosti vastaakaan. Kyllä lattia kolisee, patterit rämisee ja lelut saa kyytiä, kun kaksikko painattaa menemään! Ja jos ei Deli ole heti aamusta Nuudelin nuttuutusta aloittanut, menee Nuudla itse Deliä tassuilla tökkimään. Hullu. Välillä leikitään kuti kuti massuun -leikkiä, jolloin Deli makaa selällään lattialla ja Nuudla kirputtaa sen mahaa onnessaan. Tämän hetken favorit on ehkä kuitenkin se, että Hugo makaa lattialla ja Deli menee makaamaan sen päälle. Yleensä niin, että koko pää peittyy, eikä henki varmasti kulje. Tässä asennossa on sitten kiva jäystää Hugon päätä, korvia tai mitä ikinä ja pitää mitä omituisempia ääniä. Hugosta tämä on ilmeisen hauskaa myös (!?), sillä se vähät välittää vaan osallistuu leikkiin parhaansa mukaan. Kunnon aivot narikkaan -meininki.

Hanki "kolmosten" viihdepaketti ja huomaat televisiosi olevan turhuuden tyyssija. Ok, joskus ajoittain saattaa kyllä tuntua, että paketista jäi aivot puuttumaan. Siitä huolimatta miulla on repliikit valmiina, jos tv-lupatarkastaja sattuu oven taakse (anteeksi kielenkäyttöni): "Vittuako me televisiolla tehtäs, täällä asuu kolme vesikoiraa" ;DD

Yhden pisteen pettymys

2010-11-06T13:39:00.002+02:00

Tänään se sitten tuli; surullisen kuuluisa pisteen pettymys. Starttasimme Hugon kanssa tokokokeessa toiveena viimeinen ykkönen alokkaasta ja koulutustunnuksen myötä siirtyminen seuraavaan luokkaan. Toisin kävi.

Koe oli hallissa, jossa treenataan normaalisti agilityä. Koiria siis tulee ja menee läjäpäin, ja hajuja löytyy. Tämä osottautui meidän kohtaloksi tänään. Tai no, toisaalta se haistelu saattoi yhtä hyvin olla taas sijaistoiminto paineistumisesta... Mutta tottahan ne ihanat hajut Hugoa vetää entisestään. Muuten suoritus oli ihan ok, ysiä ja kymppiä, mutta kun seuraamiset meni ihan persiilleen, oiskohan seiska ja kutonen tullut plus seisomaan jäämisessä tuli himmausta, niin lopputulos oli II-tulos pisteillä 159. Kyllä KETUTTI. Eli 160 olisi siihen ykköseen tarvittu =P

Siitäkös se sitten alkoi, että "jos se vaan olisi sitä ja tätä..." "...niin olisi tullut se yksi piste lisää" Minkäs teet. Sama se mitä olisi pitänyt, nyt sitä ei tehty, ja tulosta ei tullut. Taitaa vaan itsessä asua sen verran kilpailuhenkeä, että tällaisissa tilanteissa tekis oikeesti mieli hakata päätä seinään =I Pettymystä on vaikea niellä pureskelematta.

Nyt jää sitten mietittäväksi, että vieläkö starttaamme tämän vuoden puolella, vai jätämmekö kisaamisen ensi vuoteen. Heti suorituksen jälkeen olin tietysti suutuspäissäni sitä mieltä, että Hugo jää tekemättömyys -tauolle vähäksi aikaa. Mutta saa nyt nähdä. Vaikea on urokselta saada tuota haistelua kokonaan pois. Suurimmalla osalla nartuista se ei tunnu vaikuttavan. Moni uroksista haisteli tänään samoissa paikoissa kentällä, joten kyllä ne vaan hajut taitaa poikia vetää puoleensa vähän toisella tapaa...

Ensi viikonloppuna lähdetäänkin sitten missikisoihin, jonka johdosta Hugo joutuu huomenna vesikoiralenkin jälkeen "lempipuuhaansa" eli pesulle. Pysyisipä tämä pikku pakkanen, niin pojalla olisi edes teoreettinen mahdollisuus selvitä oikeasti beigenä kehiin :D

Doris MH-luonnekuvaukseen

2010-11-02T10:42:00.005+02:00

Jei! Eilen sain tiedon, että Doris sai paikan MH-luonnekuvaukseen kolmen viikon päähän. Olimme siis varasijalla nro x, ja sen verran oli peruutuksia tullut, että meitä lykästi. Loistavaa! Lyhyehkö varoaika, mutta olin varautunut tähän, kun kesästä asti olen yrittänyt paikkaa kuvaukseen saada. Sunnuntaina 21.11. aloitan siis aamun tokokoulutusohjaajakurssilla, ja puolen päivän jälkeen otamme suunnan Siilinjärvelle MH-luonnekuvaukseen.

Hugon luonnetestin kanssa ei käynyt ihan yhtä hyvä säkä, olimme siis myös sinne varasijalla. Viime lauantaina tuli sitten aamupäivästä soitto, että pääsenkö paikalle tunnin sisällä. Meillä olisi siis ollut tuossa tapauksessa paikka, mutta Joensuusta kun ei Varkauteen tunnissa ajele millään opilla. Laillisella ainakaan. Se paikka meni siis sivusuun =( Mutta ei vaivuta synkkyyteen, yritetään ensi vuonna uudestaan!

Nyt vietellään kirpakoita syyspäiviä, ja odotellaan jännityksellä ensi viikonloppua...

Treeniä, treeniä

2010-10-30T19:56:00.003+03:00

Tänään otettiin osaa Hugon kanssa möllitokoon. Vähän treeniä ensi viikon kisaa ajatellen. Mölleistä irtosi ykkönen, muttta karu totuus kuitenkin on ettei kisasta samaisella suorituksella olisi ykköstä saanut =( Hugolla oli taas pikkasen liikaa virtaa, ja meno oli sen mukaista. Pitäis osata niin tarkasti lukea sen vireystilaa, ja vielä kyetä säätämään sitä oikeaan suuntaan. Ollaan sellanen on/off -koirakko. Joko menee tosi hyvin, tai sitten ihan perseelleen. Tasaisesti hyviin suorituksiin on vielä piiitkä matka.

Vielähän tuota kerkee ensi viikolla parit paniikkitreenit ottaa, ja sitten vaan vedetään syvään henkeä, rentoudutaan ja yritetään lauantaina venyä viimeiseen alokkaan ykköseen.

Tänään olisi Doriksen kanssa ollu mahdollisuus aloittelijoiden ohjattuun agitreeniin osaavissa käsissä, mutta selkä pirulainen sanoi sopimuksen eilen illalla irti. Aamuyöllä piti ensiavusta apua hakea, ja kyllä sinne piikit laitettiinkin, mutta agiradalle ei ollut mitään menemistä juoksemaan ja kroppaa kääntelemään. Niinpä seurasin koulutusta haikeana katsomon puolelta =( Joku toinen kerta sitten.

Delitys se vaan kasvaa ja voimistuu. Koko ajan jaksaa riekkua vähän pidempään, ja vähän pidempään :D Muutama päivä sitten oli painoa 10,2kg, mikä on kilo enemmän mitä Doris painoi saman ikäisenä. Tytöstä tosin ennustetaankin vähän Dorista korkeampaa ja näin isokokoisempaa. Sisäsiisteys alkaa olla joten kuten hanskassa, mitä nyt yksinolojen aikana vahinkoja sattuu. Ne tulee onneksi paperille mikäli sitä on laitettu tarpeeksi. Eihän sitä nyt hieno tyttö voi jo kerran käytetylle likaiselle lehdelle uudestaan tehdä 8)

Lenkillä tapahtunutta

2010-10-21T10:24:00.003+03:00

Viikkoakaan ei ensimmäiset lumet kestäneet, nyt maa on taas aivan paljas. Ikävää, minä kun olisin niin mielelläni jättänyt rapakelit kokonaan väliin ja siirtynyt suoraan talveen ;) Lumen vielä maassa ollessa pihalle oltiin menossa koko porukan voimin koko ajan. Nyt hieno helma Doriskin näyttää suorastaan pettyneeltä, kun takapihan oven avatessa vastassa on vain vesisade. Neiti kääntyykin vain kannoillaan ulos edes menemättä, ja huokailee äänekkäästi paikaltaan.

Metsässä ollaan kyllä ahkerasti käyty, vaikka sitä seuraakin aina inhottava pesuruljanssi. Deli on vielä toistaiseksi joutunut jäämään vaihtopenkille näiden lenkkien ajaksi. Mutta toki takapihalta päästään metsään, ja myös siellä ollaan käyty pieni pisulenkki heittämässä, niin että pikku tirppanakin pääsee metsän tuoksuja nuuskuttelemaan. Kovasti se yrittää myös pysyä isompien vauhdissa mukana, mikä tuottaa välillä vähän vaarallisia tilanteita...

Kun tänään aikaisin aamulla lähdettiin metsään, oli kolmikolla tietysti virtaa yöunien jälkeen. Pieni matka mentiin, ja käännyttiin takaisinpäin. Hugo ja Doris olivat elementissään loikkiessaan jäniksien lailla metsässä. Vauhtia ei siis puuttunut. Takaisinpäin kävellessä Deli sai tuntue sen nahoissaan. Se oli mennyt porukan edelle muiden jäädessä haistelemaan jotain mätästä. Huomatessaan tämän Hugo ja Doris tietysti kiihdytti täyteen vauhtiin ja ei kun eteenpäin. Kukapa muukaan se siellä jalkoihin sitten jäi kuin Deli. Tyttö mätkähti maahan ja alkoi huutaa niin korvia särkevästi, että sydän hyppäsi kurkkuun. Deli ryömi polulta metsän puolelle ja uikutti edelleen tosi kovalla äänellä, se mitä sitten tapahtui oli minulle pieni yllätys. Hugo ja Doris menivät maassa ryömivän ja huutavan Delin luokse, ja alkoivat molemmat nuolla sitä! Olisiko ollut kyse jonkinlaisesta hoivaamisesta tai rauhoittelusta... Dorikselta tällaista olisi voinut vielä odottaa, mutta yllätti että myös Hugo yhtyi tähän.

Delin luo kerettyäni (olin siis itse vähän matkan päässä tämän tapahduttua) nostin sen ylös ja painelin ja kokeilin läpi. Enää ei huutoa kuulunut tai aristusta näkynyt. Hetken silittelyiden ja rohkaisuiden jälkeen tyttö lähti taapertamaan itse eteenpäin, eikä näyttänyt mitään merkkejä sattuneesta. Taisi säikähtää enemmän kuin mitään muuta. Loppu matkan se jo leikki ja telmi yhtä iloisesti kuin aiemmin. Selvisimme siis onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Itselle jäi päällimmäiseksi mieleen Hugon ja Doriksen hiukan yllättävä reaktio. Mutta voihan se olla ihan normaalia laumakäytöstä, en ole niin tarkasti tähän ko. asiaan paneutunut. Tai ehkä Hugo ja Doris ovat adoptoineet Delin, nyt huolehtivat siitä kuin omastaan konsanaan 8D

Aikaista talven riemua

2010-10-18T15:31:00.007+03:00

Melkein tasan viikko sitten Vicky lähti meiltä takaisin kotiin. Vaikka omatkin karvanaamat riehuvat keskenään, niin oudosti silti tuntui että talo hiljeni.
Hyvin Vicky kerkesi sopeutua meidän talon sääntöihin, vaikka ne olivat vähän erilaiset kuin kotona. Ei sillä että olisi ollu vaihtoehtojakaan. Huomasin nyt käytännössä sen minkä jo teoriassa tiesin, että laumassa on lähes mahdoton antaa yhden käyttäytyä poikkeavasti. Ainakin kun puhutaan pahnan pohjimmaisesta, sitähän Vicky oli uuteen laumaan tullessaan. Doris teki sen sille selväksi ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Eniten viikon aikana keskenään telmivät vielä kovin samalla tasolla olevat Deli ja Vicky. Vaikka olen kyllä aika vakuuttunut, että Doriksella on toinen persoona, joka kuuluu tuohon samaan joukkoon. Välillä se sitten esittää aikuista.
Vickyssä on nähtävissä paljon isänsä piirteitä, yhtä vilkas ja viekkaasti dominoiva. Tyttö kyllä osasi isänsä tavoin ottaa sen "minä olen pieni hellyyttävä nalle, huomioithan vain minut etkä muita" -vaihteen päälle. Mutta kuten isänsä, sai Vickykin huomata ettei moinen peli tässä talossa tepsi. Sitten sitä huomiota lähdettiin hakemaan muilta nelijalkaisilta.

Oli kovin hellyyttävä näky, kun isä ja tytär nukkuivat välillä vierekkäin haliotteessa. Harmittaa ihan pirusti ettei ollut kamera likellä. Aina kun oli ihania yhteishetkiä, kamera oli väärässä huoneessa. Ja tietysti hetki loppui siihen, jos minä yritin liikkua sitä hakemaan =(

Sai Hugo välillä tyttärestään tarpeeksikin, kun Vicky repi onnellisena iskää toisesta korvasta, ja Deli toisesta. Välillä Hugo murahti yrittäen saada tämän muista niin hauskan leikin loppumaan, mutta sen uskottavuus taisi olla hännän samalla yltiöpäisesti heiluessa nollassa, kun mihinkään nämä murahtelut eivät johtaneet. Edelleen oli kaksi ruskeaa palloa korvissa roikkumassa.

Pari päivää Vickyn lähdön jälkeen oli tyttö kasvanut naiseksi, kun ensimmäiset juoksut alkoivat.

Perjantaina tuli sitten se jymy-ylläri, kun ensilumi satoi maahan! Noh, kyllähän ne siitä säätiedotuksessa kertoi, mutta silti. Viime vuonna lumi oli kuitenkin ilmestynyt joulukuun puolessa välissä meidän ollessa reissussa. Olihan tämä lokakuun puoliväli vähän eri asia. En kerennyt edes haravoimaan piruvie. Pois sulamista odotellessa...

Deli näki siis lunta ensimmäistä kertaa, ja voi pojat... Sillä pissireissulla jäi pissit tekemättä. Neiti käveli kovin hämillään ensin takapihalle, ja yhtäkkiä lamppu syttyi, ja siitä se sitten lähti. Deli juoksi varmaan satasta (ainakin) ympäri pihaa, kieri lumessa ja tunki kuonoaan lumen alle. Tätä riehumista jatkui niin kauan kunnes miusta kuulosti ettei ipanalla enää henki kulje kunnolla. Yritin kuvata ko. tapahtumaa, mutta kaikki varmaan arvaa miten siinä kävi. Yhtälailla innoissaan talven alusta oli myös Hugo ja Doris. Saatiin sisälle tuntia myöhemmin ensimmäiset lumikoirat, ja kahdeksan litraa vettä lattioille. Koirat oli onnesta soikeena, minä muuten vaan, ja aviomieheltä meinasi huumori loppua kesken. Kyllä noilla miehillä on sitten huonot hermot B)

Kiva on ollut metsässäkin käydä, kun tuo lumessa pyöriminen puhdistaa koirat ihan itsestään. Puhumattakaan siitä ettei hiekkaa enää kantaudu sisälle. Tosin tänään metsälenkillä alkoi jo maa näkyä, joten taidan sittenkin saada sen toivomani haravointi tilaisuuden.

Tässä kuvat lumiukoista perjantailta.

Delistä alkaa tulla jo iso tyttö, tässä ikää reilut 14 viikkoa, ja painoa 8,6 kg

Näettekö ajatuskuplan kaksikon pään päällä: "Ah, ihana talvi"

Ei mennyt kisat putkeen ei

2010-10-09T14:28:00.004+03:00

Hugo oli tänään tokokisoissa. Kaikkien suureksi harmiksi mukana samassa paikassa olin myös minä.

Aamu alkoi normaalisti ja seiskan aikoihin otettiin suunta Parikkalaan. Fiilis kisapaikalla oli hyvä, vaikka jännittikin. Hugo vaikutti minusta oudon vaisulta, ja minä tein siitä omat johtopäätökseni. Siitä se alamäki sitten alkoi.

Ensin oli tietysti luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Näissä ei ihmeitä ollut, mitä nyt paikkamakuu putosi kympistä kasiin Hugon levottomuuden vuoksi. Haisteli maata molemmilta puoliltaan.
Noh, tuosta se kisa jatkui ja lähdettiin odottamaan omaa yksilö suoritusvuoroa. Viidentenä startattiin, joten ei tarvinnut pitkään odotella. Liian pitkään kuitenkin, kun kerkesin tehdä kohtalokkaan virheen; hetsasin Hugoa oikein kunnolla, että se ottaisi sen virtaa suonissain -vaihteen päälle. Arvatkaa vaan pari kertaa kannattiko? Ei tod. Herra H kuumui niin yli ettei mielellä määrää. Blaaaah =P

Seuraamisissa se kulki tyyliin oman mittansa miun edellä, ja näykkäsi jopa reidestä! Liikkeestä jätöissä maahanmeno oli ainoa liike, joka onnistui kympin arvoisesti. Seisominen nollaantui. Minä turhauduin Hugon riehumiseen (jonka itse aiheutin B), ja murjaisin liian terävästi "ODOTA" ja Hugo istui. Luoksetulossa jäi lopun perusasento tekemättä ja hypyssä Hugo haisteli maata, ja ennakoi perusasennon. Hohhoijaa. Pelkkiä seiskoja heilui tuomarin taulussa yhden nollan ja kympin lisäksi. Tuloksena III-tulos. Eli aivan sama vaikka ei ois saanu tulosta ollenkaan >(

Mitä HEL****** mie oikein ajattelin?? Hetsata koiraa, joka käy kuumana jo muutenkin! Idiootti.

Kyllä kiukutti taas niin maan pirusti oma idiotismi, että olis tehny mieli hakata päätä seinään, ja nostaa kytkintä samantien! Silmissäni näin jo miten Volvon perävalot vilkkui kilpakentän risteyksessä ja kivet lenteli ruovituksesta. Kokosin kuitenkin itseni (vaivoin), ja jäin seuraamaan muiden suorituksia.

Se siitä, ja seuraavalla kerralla lissää...

Vicky vierailulla

2010-10-07T18:30:00.009+03:00

Hugon ipanan Vickyn perhe lähti karistamaan syksyn sateet harteiltaan etelän lämpöön, joten Vicky tuli eilen meille lauman jatkoksi. Vicky hyväksyttiin laumaan heti kun Doris oli saanut oman aikansa pullistella, ja kertoa olevansa pomo talossa. Heti ihmisten jälkeen. Vauhtia tällä neljän koiran seurueella onkin riittänyt päätä huimaavan paljon siitä lähtien.

Hetken jo mietin korjaanko viimeisetkin esineet olohuoneesta pois, kun kaikki neljä rallatti eilen koko aamupäivän ympäri kämppää. Pian kuitenkin joukon pienimmäinen, eli Deli väsyi, ja kun Deli nukahti, rauhottui muukin porukka hetkeksi. Paitsi Vicky. Neidillä taisi uusi paikka nostattaa vähän kierroksia, ja tietysti kotonaan ainoana koirana talossa olleena oli lauman säännöt uusi asia Vickylle. Tuntui olevan vähän hukassa. Vaan mikäpä siihen paremmin auttaisi kuin laumassa eläminen. Hyvin nopeasti varsinkin Doris ojentaa, jos neiti yrittää tehdä omia ratkaisujaan esimerkiksi ruokakuppien tai petipaikkojen suhteen.

Illalla lähdettiin sitten vesikoiralenkille koko kööri. Paikalle saapui myös perrot Rudi ja Torsti, lagotto Kalle, portugeesi Rodi sekä barbet Linus. Meidän kööri mukaan laskettuna siis yhteensä kahdeksan vesiäistä. Ja mukavasti neljä eri rotua edustettuna. Delin lisäksi Linus on niin pieni, että tämä kaksikko sai alkuun tutustua muihin ja kävellä pienen pätkän, kunnes pääsivät autoihin lepäilemään, ja isompien kanssa jatkettiin metsään.
Mukava lenkki oli vaikka pimeä pääsikin jo yllättämään. Nyt on aika siirtää lenkit viikonlopulle, jotta päästään valoisaan aikaan liikkeelle. Seuraavan kerran marraskuussa siis.

Tänään aloitin aamun ottamalla Nuudelin kanssa paniikkitreenit taas ennen lauantain kisaa. Toivottavasti menee hyvin! Ja meneehän se, niin kauan kuin muistan ajatella mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Minusta se on kiinni, koira osaa kyllä. On varsinainen haaste treenata Nuudelia, joka reagoi omiin pieniinkin kropan liikkeisiin tai äänenpainon muutoksiin. Mutta hyvä kouluhan se on pohjalle muita koiria varten, sitä ei käy kiistäminen.
Samalla reissulla oli mukana myös Vicky, jonka kanssa treenattiin vähän näyttelykäytöstä. Tarkoituksena olisi kenties startata Vickyn kanssa näyttelyyn vielä tämän vuoden puolella, joten tässä minulla on loistava mahdollisuus rakentaa meiän yhteistyötä.

Treenien jälkeen lähdettiin metsälenkille kolmen isomman kanssa. Deli sai tyytyä ulkoiluun ja leikkiin takapihalla. Vielä ei tirppanaa rasiteta turhan paljon. Lenkillä puidun pellon yli kävellessämme ja auringon paistaessa harmittelin kun ei sattunut kameraa mukaan. Niinpä palasin vielä läheiselle pellolle, myös Deli ja kamera mukanani, ja nappasin pari kuvaa leikkisästä nelikosta. Tässä tuoreet kuvat.

Vieraileva tähti Vicky tarkkana

Vauhdin huumassa Vicky ja Doris

sekä Deli ja Hugo

Välillä kaikki keskittyivät yhdessä koossa etsimään pellosta myyriä tai mitä lie

Ja tietenkin Delin piti tehdä perinteiset Hugon korvassa roikkumiset

Loppuun vielä perinteiset poseeraukset isommista

Doris - thö uljas

Hugo - aina valmis poseeraamaan

Ja tyttärensä Vicky

Mahtava treeni

2010-10-05T20:53:00.003+03:00

Tänään tokoiltiin taasen Nuudelin kanssa. Kävin ensin kouluttamassa alkeisryhmää tunnin verran, jonka jälkeen otin Nuudelin kentälle, ja mentiin nouto -oppiin. Sari vetikin aivan mahtavan treenin! Niin kuin aina.

Aloteltiin lämppäämällä koiria erilaisin pienin seuraamis/luoksetulo -treenein, joiden oli tarkoitus paitsi lämmitellä koirat tekemisen moodiin, palvella noutoa. Hugo oli aivan sikasärmänä. Se piti seuraamisissa sellaista kontaktia, että olin suorastaan hämilläni. Aivan loistavaa! Huomasi, että vieläkin vaikutti tuo reilun viikon tekemättömyys -tauko. Hugo sinkoili ja näytti paikallaan ollessaankin liikkuvalta! 8D Se on niin maailman naurettavin näky, kun sillä menee hermo, jos ei tapahdu tarpeeksi: polkee kirjaimellisesti etutasssuilla maata vuorotellen sikanopeasti kuin suuttunut pikku tyttö, ja inisee samalla. Mitä siinä voi muuta kun nauraa?? Toki yritämme erilaisia rauhoittumis harjotteita tällaisissa tilanteissa, mutta noin ensireaktiona...

Lämmittelyiden jälkeen alotettiin noutoa ihan kantamisharjoituksella. Eli seuratessa vauhdissa kapula suuhun, ja siitä pysähdys ja luovutus. Meillä ei vielä paikallaan kapula pysy suussa, joten tein helpotetusti niin, että myös otin kapulan liikkeessä Hugon kantaessa sitä. Ilahdutti nähdä, että se kantoi sitä selvästi mielellään.
Sitten katsottiin noudon tasoa jättämällä koira perusasennosta paikalleen, vein kapulan kävellen pienen matkan päähän, palasin Nugen luo, ja annoin hae -käskyn. Nuge lähtee vauhdikkaasti, nostaa kapulan hyvin, mutta lukitsi sitten rivistä tutun koirakon ja singahti siihen suuntaan. Miun välittömästi luoksetulo -käskystä se kuitenkin tuli luokse ja kapula pysyi suussa kokok ajan. Yes! Vielä tehtiin niin, että edelleen koira jätettiin, mutta tällä kertaa ohjaaja käveli koirasta pois päin, ja matkalla jätti kapulan maahan. Sitten kutsu 20 metrin päästä. Otin Hugolle yksinkertaisesti hae -käskyn, koska luoksetulo -käskyllä se olisi luultavasti sujuvasti tullut luokse ja kapula jäänyt maahan. Hae -käskyllä tuli taas nopeasti ja hyvin nosti kapulan matkalla.

Luovutus, tai lähinnä kapulan suussa pito paikalla on meille se vaikein tässä. Mutta muuten se meni todella hyvin. Olin jotenkin varautunut suurempiin ongelmiin, koska noudon suhteen olen Hugon kanssa tehnyt sen pentuaikana emämokan, ja se näkyi ihan konkreettisesti siinä, että kaikki noutoon liittyvä oli aivan päin peetä. Tämän vuoden olen sitten korjaillut omaa mokaani. Toisin sanoen tuli opeteltua noudon opetus kantapään kautta B)
Nyt oli kuitenkin huippua huomata miten paljon ollaan tultu eteenpäin. Paljon on vielä hiomista, mutta niin on aikaakin!

Kotona jatkuu sama rumba: Deli roikkuu systemaattisesti Hugon korvissa, ja Hugo vähät välittää. Doriskin saa maistaa omaa lääkettään, kun Deli harjoittaa tätä mieli puuhaansa myös sen korvissa roikkuen. Dorishan tekee sitä aina Hugolle pihalla riehuessaan. Kolmikko on kuin paita, perse ja vyö ;D

Delin kanssa ollaan alotettu kontaktiharjoitukset, joita yritän muistaa tehä joka päivä. Tietysti luoksetulosta saa myös aina palkkaa. Nämä kuitenkin pysynee vielä pitkän aikaa ainoina juttuina mitä Deli harjoittelee toden teolla. Muun ajan se saa keskittyä olemaan pikku riiviö :D

Tokoa, agia ja aurinkoisia syyspäiviä

2010-10-04T12:48:00.002+03:00

Vihdoin viimein ne ovat täällä, ihanat aurinkoiset syyspäivät! Kuvittelin viettäväni näitä päiviä raksalla, kun on tullut sateiden vuoksi jonkun verran taukoa, mutta toisin kävi. Auton haku -reissun jälkeinen lukko jäi päälle, ja niska/selkä ovat siinä kunnossa, että rakennustöistä voi vain haaveilla. Niinpä nautin aurinkoisista syyspäivistä koirien kanssa treenaillen. Nakkia koirille, kipulääkkeitä minulle 8)

Hugo pääsi vihdoin portin toiselle puolelle muiden joukkoon. Pallissa on vielä kunnon rupi, mutta en enää raaski pitää sitä eristettynä. Se syö muuten seinät. Laitan vain yöksi Hugon omaan huoneeseensa ja kaulurin päähän. Muuten meno alkaa olla aika normaalia.

Perjantaina lähdettiin aamulla tokoilemaan Hugen kanssa. Voi veljet. Vituiksi meni. Hugo on verrattavissa jousella varustettuun ikiliikkujaan, ja kierroksia oli tosi vaikea saada alas. Kaikki muu tuntui vetävän puoleensa vetovoiman lailla. Seuraaminen saatiin kuosiin lyhyillä yhden askeleen lämmittelyillä ja paljoilla kääntymisillä. Mitä enemmän teki, sen paremmin meni. Ongelmana on kuitenkin edelleen Hugon herkkyys häiriötekijöille. Liikkeestäjätöissä menee hyvin niin kauan kuin seuraaminen on hyvää käsky -kohdassa. Kisoissa siitä voi muodostua ongelma, jos sen keskittymiinen herpaantuu ja seuraa käskyn kohdalla tyyliin nenä maassa. Tätä tuntuu olevan todella vaikea kitkeä pois.

Toisaalta mietin, että onko haistelu sijaistoiminto, joka seuraa liiasta paineistumisesta? Kokeeko Hugo, että minulta tulee liikaa painetta? Vai onko vieraat ympäristöt kuitenkin vielä liikaa? Toisaalta sitten taas, jossain vaiheessa niihinkin on lähdettävä treenaamaan ja siedättämään. Tuntuu niin typerältä treenata vain omalla parkkiksella, kun siellä homma toimii. En tiedä.

No, jotain sentään opittiin. Liikkeestä seisominen tuli kokeiltua lelupalkalla, ja se toimii paaljon paremmin kuin namipalkka. Namilla se ei malta pysähtyä kerrasta, kun jää hamuamaan miun kättä. Taakse lentävä lelu sai aikaan toivotun äkkipysähdyksen. Mutta perusasentoja se on kahden kisan jälkeen alkanut taas ennakoida. Pitää vaan taas pysyä siinä ettei tee yhtään niitä treeneissä.

Sunnuntaina oli sitten Doriksen vuoro, ja suunnattiin agikentälle. Deli pääsi mukaan tutustumaan, ja tekipä se ensimmäiset "agitreeninsäkin".
Doriksen kanssa tehtiin paria lyhyttä ratapätkää, jossa tarkoituksena oli treenata valssia ja persjättöjä. Doris oli aivan intopiukeena, ja siitä tuli esille ihan uusi piirre. Toisella pätkällä oli hyppy, putki, ja kuusi hyppyä. Sillä tavalla "siksakilla", että jokaisen jälkeen tuli valssi tai persjättö. Kumpaa siinä nyt sitten otti. Noh, Dorishan toimi kyllä, mutta kun minä... Niin hidas, niin hidas. Toiseksi viimeisellä esteellä yksinkertasesti loppui oma fysiikka, kun Doris on niin nopea. Siinä vaiheessa meni aina jalat solmuun ja vauhti hidastui. Tässä tuli sitten esiin Doriksesta uusia ulottuvuuksia: se alkoi komentaa ja äyskiä miulle, kun en osannu ohjata! Meiän Doris! Alkoi ihan konkreettisesti räksyttää minuun päin siinä vaiheessa, kun ohjaus meni päin prinkkalaa. Tiiän kyllä monen koiran näin tekevän, mutta Doriksesta en oo tällasta aikaisemmin nähnyt. Olin ihan silmät pyöreenä, et mitä hittoa?! Eli juoksu/kääntymistreeniä Niinalle. Ilman koiraa.

Otettiin myös keppejä ja rengasta ihan yksittäisinä esteinä. Doris on tauolla hiffannut keppien tarkoituksen, mutta tarttee vielä sen miun vartaloavun siihen. Eli taas ollaan pisteessä, koira osaa ja menee, jos ohjaaja osaisi ja menisi. No, onneksi tätä olen harjotellut, joten se sujuu jo. Vaikka täytyy sanoa, että agikentällä tunnen vielä olevani kuin kala kuivalla maalla. Sitä ei yksinkertasesti ole tullut niin paljoa treenattua, joten välillä meinaa turhautua omaan osaamattomuuteensa. Mutta kaikkihan tietää, että hosumalla tulee vain *piip* lapsia. Eli aikaa ja lisää treeniä. Kyllä se siitä! Jollain vuosikymmenellä...:D

Deli pääsi seuraamaan muiden treenaamista, ja menemään putken itse. Ensin se oli kentälle tultaessa jopa vähän säpsähtelevän oloinen. Ylläyin tästä, mutta aikansa kentän laidalla katseltuaan se rentoutui ja oli jo lähdössä häntä heiluen mukaan. Niinpä laitettiin putki suoraksi ja lyhyeksi, ja Deli teki ekan "treeninsä". Ensin ei millään meinannut hiffata mistä pitää mennä, mutta sitten kun sen hokasi, tuli juoksujalkaa putken läpi. Päässä odotti tietysti mamma nakkeineeen ja kehuineen. Tyttöhän vallan riehaantui, ja pidennettiin putkea jonkun verran, ja Deli tuli putken läpi innoissaan joka kerralla. Myös muutama keppi pujoteltiin nakin avulla. Siitä se lähtee.

Treeniporukassa sattuu olemaan myös pari muuta pentua, joten lopuksi pennut pääsi painimaan keskenään vähän kauemmaksi treenikentästä. Deli taitaa olla niin tottunut kurmuuttamaan isompiaan ettei se ensin oikein lähteny muiden leikkiin mukaan. Katseli vain sivusta puuhaten omiaan, ja sitten sinkosi aikuisen (haukkuvan!) kultsun luo. Olisi pitänyt sen kanssa päästä leikkimään. Lopulta leikki alkoi kuitenkin sujua myös omanikäisten ja -kokoisten kanssa. Tässä olikin tirppanalle toimintaa kerrakseen yhdelle päivälle.

Agitreeneistä suunnistimme tutun luokse luita hakemaan. Hirvijahti on parhaimmillaan, ja saimmekin pussillisen vasan luita kotiin viemisiksi. Tänään koko poppoo viettikin pari tuntia takapihalla tuoreisiin luihinsa keskittyen. Joskin Hugo on joutunut olemaan vähän liian kauan tekemättä mitään, eikä se oikein malttanut edes luihin keskittyä. Doris ja Deli sen sijaan järsivät antaumuksella kaikesta ympärillä tapahtuvasta tuon taivaallista piittaamatta. Pikku tirppana on ihanan kiinnostunut luista, eikä ole vielä maistanut tähän mennessä mitään kiellettyjä aineita, kuten tuolin jalkaa tai muuta vastaavaa. Ainoa huono puoli on, että itse meinaa kompastua tuon tuosta luihin, joita lojuu kämpässä ihan joka puolella. On se silti pieni hinta siitä, että kämpän seiniä ei korista hampaanjäljet ;D

Pikaista paranemista ja pentu pulinaa

2010-09-27T18:36:00.008+03:00

Viikonloppu vierähti rauhallisissa merkeissä. Tai no, niin rauhallisissa kun täällä nyt voi. Hugo viettää edelleen päivänsä muista portilla eristettynä, ja hihnassa lenkkeillen. Tytöt riehuvat ja nukkuvat kahdestaan.

Lauantaina tuli nopea lähtö pitemmälle ajomatkalle uutta autoa elokuussa kolaroidun tilalle hakemaan. Reissu tiesi yli neljän tunnin ajomatkaa molempiin suuntiin. Hetken mietin jääkö koirat kotia, mutta keskenään oloa olisi tullut lähes kellon ympäri, joten otin kaikki mukaan. Alle tunnin varoitusajalla kun on vähän heikoilla kantimilla hoitopaikan löytyminen. Niinpä pakattiin koirat ja kaikki tarpeellinen mukaan, ja lähdettiin matkaan.

Deli käyttäytyy jo aivan kuin olisi matkustanut autossa aina. Sille varattiin vain sekä päivän että illan ateriat mukaan. Reilusti vettä ja tietysti hihnat kaikille. Yhteen suuntaan pysähdyttiin pari kertaa, Deli sai syödä ja käytiin kävelemässä, samoin Hugo ja Doris pääsi jaloittelemaan.
Deli olisi jossain vaiheessa intoutunut leikkimään autossa, mutta tiukka Doris täti on sitä mieltä, että autossa ei riehuta. Se komensi Delin tiukasti rauhoittumaan, ja pentu teki työtä käskettyä. Hiukan loukkaantuneen näköisenä, kun täti aina aiemmin on lähtenyt leikkiin mukaan. Loppumatkasta alkoikin kyllä jo hiukan kuulua huokailua auton takaa...

Perillä meni hetkinen, ja minä käytin isommat muutaman korttelin ympäri kävelemässä, ja Deli sai taas syödäkseen. Takaisin matka jatkui kahdella autolla. Hugo pääsi itsekseen uuden auton tilavaan konttiin kaulureineen, ja kun levitin täkin sille sinne se kävikin autuaan näköisenä pitkäkseen. Ottaa kai vähän pattiin, kun ei pysty muiden leikkeihin osallistumaan kaulurin takia. Doris ja Deli jäivät omaan isoon yksiöönsä pakettiauto farkkuun, ja matka suuntautui takaisin kotiapäin. Taas tehtiin muutama pysähdys, ja tuntuu että minä tarvitsin niitä enemmän kuin yksikään koirista. Kellon ympäri autossa istuminen sai aika väsyneeksi. Puhumattakaan siitä, että niska sanoi sopimuksen irti reissun vuoksi, ja pamahti täyteen lukkoon =P Kotia päästiin kuitenkin kunnialla, ja Deli sai oikein aimo annoksen auto-siedätystä. Vaikka ei se tunnu sitä erityisesti tarvitsevan. Yrittää jo itse kiivetä autoonkin, ei vaan ihan vielä ponnistusvoima riitä.
Nyt on sitten toivomani tilava auto koirien kuskailuun. Mitä kaikkea sitä koiriensa vuoksi tekeekään...8D

Sitten palli-uutisia. Hugon palli on parantunut oikein hyvää tahtia. On sitä pesty ja salvalla hölvättykin! Mutta Hugo on löytänyt asiasta jotain positiivista. Ennen se ei millään meinannut tulla kylppäriin pyydettäessä, ei halua suihkuun katsokaas. Nyt kun suihkussa on käyty joka päivä ainoastaan huuhtomassa pallit, ei koko koiraa, niin ei tarvitse edes kahdesti pyytää. Hugo tulee heti. Liekö syynä se ettei joudu suihkuun vai tuntuuko viileä vesi vain hyvältä kipeässä pallissa?? Jokatapauksessa hoitotoimenpiteet on helppo tehdä.
Nyt haava näyttää jo niin hyvältä, että uskoisin Hugon pääsevän parin päivän päästä eroon kaulurista ja karanteenista. Toivottavasti ainakin! On se sen verran surkeana, kun yksikseen joutuu olemaan.

Eilen Doriksen ja Delin ollessa pihalla, otin Hugon kanssa sisällä pikkasen kaukoja. Sai ukko edes jotain tekemistä. Olikin Hugo kuin kauko-ohjattava pingispallo! Ei tarttenu kahta kertaa käskeä, kun toiminnot tuli heti eikä melkein. Liikkumistakaan ei tullu kuin puolen koiran mittaa, enkä käynyt siinä enempää hinkkaamaan. Hugo oli ihanan tyytyväisen näkönen, kun pääsi edes vähän mamman kanssa tekemään =) Nyt vain sitten paranemista odotellessa, että pääse enempi treenaamaan.

Tänään kävimme aamulla metsälenkillä naapurin koirien kanssa, ja ensimmäistä kertaa moneen päivään mukaan pääsi myös Hugo. Hihnassa tosin. Kuitenkin kun saavuttiin lyhyeksi puidulle peltoaukealle en voinut olla päästämättä myös Nugea kirmailemaan vapaana. Ja sitä juoksun määrää... Kamera olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana! Mutta seuraavalla kerralla sitten.

Loppuun vielä tuoreet kuvat tältä päivältä koko porukasta.

Hugo parka sisällä kaulureineen. Mieheni sanoin: vastaanottamassa signaaleita ulkoavaruudesta...

Doris luonnonlapsi

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä pikku viikari Deli...

...joka on löytynyt myös kukkapenkeille parempaa käyttöä

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

2010-09-24T14:32:00.005+03:00

Deli on viime päivinä pitänyt huolen ettei vauhtia ja vaarallisia tilanteita tästä huushollista puutu! Hyvä että on hengitys kerennyt Hugon palli -onnettomuuden takia tasaantua, niin uutta katastrofin poikasta pukkaa... Eilen Deli pääsi yksin mukaan auto ajelulle kaupunkiin. Hienosti se taas käyttäytyi, niin autossa odottaessa kuin kaupungissakin. Kotia päästyämme avasin auton oven, ja tyttö putosi suoraan maahan autosta! Ei tullut mieleenkään, että se siihen oveen nojailisi, ja kaverin autossa (jolla oltiin liikenteessä) on tummat takalasit, joten en sitä tietenkään nähnytkään. Alkoi korvia viiltävä huuto, ja Deli käveli kolmella jalalla!

Pulssi oli tässä vaiheessa noin 150. Otin Delin syliin, ja aloin kokeilla tassua. Venytin varovasti eteen, taakse, kokeilin niveliä, painelin tassua, ei huutoa. Pulssi tasaantui hieman. Laitoin tytön maahan, ja huuto alkoi taas! Siinä vaiheessa soitin lääkärille, että ollaan jo tulossa sinnepäin.
Ilmeisesti Deli kuitenkin ainoastaan säikähti yhtä paljon kuin minäkin, ja tassu on vain saanut kolhun. Mustelma siinä kai olisi, jos karvoilta näkisi. Luojan kiitos selvittiin vain säikähdyksellä! Otin sitten samalla Delille rokotuksen, kun aika olisi ollut ensi viikolla kuitenkin. Kotona tyttö käveli jo normaalisti, ja illalla riehui Doriksen kanssa siihen malliin, ettei jalka todellakaan voi olla kipeä. Huh.

Tänä aamuna olisin saanut nukkua pitempään, mutta heräsin siihen samaiseen huutoon, jonka vasta eilen kuulin. Nousin sängystä varmaan nanosekunnissa, ja riensin huudon suuntaan. Kukapa muukaan kuin Deli! Hugo on pallinsa vuoksi portin takana toisessa tilassa. Deli oli yrittänyt niin kovasti päästä Hugon luokse, että oli tunkenut päänsä kahden portin pinnan välistä, eikä saanut sitä pois! Hätääntynyt huuto oli seurausta siitä, kun aviosiippa yritti varovasti irrottaa neidin pään pinnojen välistä. En tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut... Pää saatiin kuitenkin irti, ja se ei paljoa vauhtia hidastanut.
En saanut enää edes unta, kun kuulin koko ajan leikin ääniä ja mietin mitähän seuraavaksi?

Deli on kyllä kauhukakara isolla K:lla. Uskomaton vauhti ja ihan yhtä tyhmän rohkea kuin Doriskin :D Kyllä varmasti kerkeää vielä sattua ja tapahtua ennen kuin iän karttuminen tuo edes vähän järkeä päähän, mutta toisaalta näen kyllä hirveästi potentiaalia harrastuksiin, jos vain löydän oikeat konstit valjastaa ne.

Sillä aikaa kun Doris ja Deli riehuu portin toisella puolen, Hugo ottaa rennosti omalla puolellaan. Lähinnä makoilee suurimman osan ajasta. Mitäpä muuta se voisikaan. Tosiasia kuitenkin on, että kun koira treenaa enemmän tai vähemmän joka päivä, ja pääsee metsälenkille, niin useampi päivä tekemättä mitään... Noh, jokainen varmasti osaa laskea tuloksen =P
Toki Hugo käy lenkillä edelleen joka päivä, mutta hihnalenkki ei ole metsälenkki. Ei sillä hyväkuntoista koiraa väsytä kukaan, vaikka se miten saisi haistella ja maistella. Hugo onkin ihan kuin pingispallo! Ei tartte kuin kuiskata sen nimi, ja se on kärppänä jaloissa "Mitä tehdään?" "Mitä tehdään?? "Tehdään jotain!" "Ihan mitä vain!!" En kuitenkaan ole juuri mitään sen kanssa tehnyt, kun ei siltä saa tuossa tilassa kierroksia alas (ainakaan tekemällä jotain kivaa :D), ja noilla kierroksilla se riski haavan aueta on vähän liian iso. Lepäilemme siis vielä muutaman päivän. Vaikka se niin sydäntä särkevää onkin pitää toista erillään. Puhumattakaan siitä pikku uikutuksesta, joka vähitellen alkaa parin päivän jälkeen kuulua =I

Josko ensi viikolla päästäisi jatkamaan normaalia elämää. Sillä välin pitäisi varmaan sulkea Doris johonkin turvaan, kun se on porukan ainoa jolle ei ole vielä mitään sattunut. Tällä flaksilla (ja kokoonpanolla) jotain on varmasti tulossa... B)

Balls on fire

2010-09-21T15:18:00.002+03:00

Hurjastelu jatkuu blogin otsikon muuttumisesta huolimatta. Tällä kertaa tulilinjalla Hugon pallit! Nimittäin eilen raksalla Hugon ja Delin yhteinen leikki päättyi vinkaisuun, jonka johdosta aloin tarkastella hieman oudosti liikkuvaa Hugoa. Sieltä se syy äkkiä selvisi; Delin hampaat olivat osuneet suoraan Hugon palleihin! Raukalla repsotti toisesta pallista kunnon palkeen kieli. Soitin tietysti heti päivystävälle eläinlääkärille, mutta hän ei nähnyt tarvetta tulla heti näytille, koska huolimatta reiästä pallissa se ei vuotanut erityisen paljon. Niinpä kiikutin Nugen kotia, ja suihkutin vedellä sekä putsasin haavan, ja laitoin kaulurin kaulaan. Hugo nukkui yön yli muista turrikoista erillään työhuoneessa, ja aamulla suunnistimme eläinlääkärille.

Lekuri määräsi pojalle antibioottikuurin, ja saatiin myös salvaa palleihin. Myös kauluria täytyy Hugon harmiksi pitää niin kauan kunnes iho on mennyt umpeen. Hugo oli taas urhea ja antoi lääkärin tutkia kiltisti, vaikka tärräsi pöydällä minkä kerkesi. Lekuri sanoikin, että tällaiset haavat noin herkällä alueella voivat olla todella kipeitä. Monet urokset eivät kuulemma välttämättä suostu edes kävelemään. Luojan kiitos Hugo liikkuu kyllä hyvin, eikä haava sinänsä näytä sitä haittaavan. Ainoa mikä selvästi ärsyttää on kauluri =P Tosin onneksi sitäkään Hugo ei yritä pois saada. Kipulääkettä en erikseen ole antanut, joskin myös sitä varuilta on. Häntä kuitenkin heiluu ja ruoka ja herkut maistuu sekä liikkuminen on täysin normaalia (kaulurin seiniin törmäilyä lukuunottamatta), joten kipuja Hugolla tuskin on. Nyt vain huuhtelua, salvaa ja antibioottia kunnes palli paranee.

Lokakuun tokokoettakaan ei tarvitse käydä perumaan, jos haava normaalisti paranee, sillä lääkekuurin varoaika on vain seitsemän päivää. Treeni täytyy nyt kyllä ainakin viikoksi jättää ettei se vaan aukea uudestaan. Nugella kuitenkin vauhtia on, ja pysähdyksisssä ynnä muissa voisi hyvin kuvitella haavan helposti avautuvan, jos kontaktia maahan sattuisi. Niinpä Nuge-nalle saa vapaata ja hali-hoitoa ;D

Voi vesileikki!

2010-09-20T14:22:00.006+03:00

Täällä vietetään pennun täyteisiä päiviä. Tirppana kerkeää joka paikkaan, ja on oikea riiviö! Yes! Omistaja kenties vähän sekaisin... Deli leikkii, kiinnosti muita tai ei. Deli juoksee, kiinnosti muita tai ei. Ja ennen kaikkea Deliä ei kiinnosta kiinnostaako muita vai ei, se sisällyttää ne leikkiinsä jokatapauksessa! Sen touhuja seuratessa huomaa asioita paitsi siitä, myös Hugosta ja Doriksesta.

Hugo leikkii Delin kanssa mielellään, silloin kun Doris ei leiki. Muussa tapauksessa se jättäytyy vähän taka-alalle. Ja vaikka niin tiedän jo, että herra H:lla on pääkoppa kunnossa, se on silti aina yhtä hienoa huomata uudestaan. Eilen Deli ja Hugo leikki, kunnes Hugoa ei enää huvittanut. Se yritti mennä sivummalle ja kävi istumaan sohvan viereen. Mitä tekee Deli? Ottaa vauhtia, ja yrittää hypätä Hugon päälle, kiipeää kirjaimellisesti sen selkään, puree korvaa ja vetää siitä, ottaa parrasta kiinni ja kiskoo siitä ja ärisee huvittavalla pentumurinallaan. No mitä Hugo sitten tekee? Ei yhtään mitään. Välillä vähän yrittää nykästä takaisin, mutta muutoin istuu, antaa tirppanan riehua ja katsoo minua vähän kuin kysyen "tällanen oli sitten pakko tänne saada??". Silti se ei ole lapanen, aamulla Hugon vielä nukkuessa Deli yritti samaa, ja silloin tuli jämäkkä murahdus, ja Deli keksi muuta tekemistä. Nukkuminen on se, jonka Hugokin pyhittää itselleen kaikessa rauhassa. En tiedä olisiko meille koskaan toista perro urosta tulossakaan, mutta jotenkin tuntuu siltä etten koskaan tulisi mitään samanlaista saamaankaan kuin Hugo... Se on vain niin... ...Hugo.

Nyt Deli keksi sen, minkä kaikki vesikoirat joskus keksivät. No ok, ei kaikki. Mutta melkein. Että vesikupissa voi uida, tai ainakin yrittää! Etutassut kuppiin vaan, ja *loisk* *loisk*. Ihana nähdä että vesi on kivaa, mutta kyllä oli murahdettava ei siinä vaiheessa kun kuppi oli tyhjennetty lattialle noin kuudetta kertaa peräjälkeen =P Enää ei tarvitse ihmetellä mistä ne kaikki märät tassunjäljet lattialle ilmestyivät vaikka ulkona oli ihan kuivaa.
Deli huomasi myös, että asuntomme ainoan viherkasvin juurella on kivoja pieniä kiviä mitä voi pureskella. Niin riisuttu kuin asuntomme jo onkin, niin myös kukka pääsi turvaan työhuoneeseen portin taakse. Jotain positiivista kuitenkin, sillä ainakin toistaiseksi systemaattisesti joka paikkaan jättämäni luut ovat pitäneet mielenkiinnon loitolla huonekaluista ja listoista.

Kaiken häslingin keskellä Doris on ilolla leikittänyt ja hoitanut Deliä, mutta juuri muuta se ei ole tokotreenien lisäksi päässytkään tekemään. Tänään suuntasimme agikentälle kokeilemaan onko mitään vielä muistissa. Doris oli aivan haltioissaan! Kentän muut hajut veivät kyllä mennessään, ja istumaan sai käskeä yleensä useampaan otteeseen, mutta kun mentiin esteitä, ei neidille ollut epäselvää mitä tehdään. Hyppy, okseri, putki, puomi ja kepit kuuluivat tänään rataan. Tosin puomi ja kepit mentiin erillään. Kepit tulee jo aika hyvin ja nopeammin kuin muistelen sen tulleen viimeksi treenatessa (josta on aikaa reilusti). Varmaan tulisi vielä nopeammin, jos olisin itse nopeampi. Hypyt haki radalla tosi hyvin, vaikka minä idiootti taas annoin käskyt liian myöhään, ja suhasin muutenkin. Mitään sen enempiä ei tehty, mutta kyllä kannattaisi varmasti vähän useammin neiti radalla käyttää... Meno on "piskuisen" toisennäköistä, kun tokokentällä ja häntä ei juurikaan paikallaan pysy =)

Lisätäänpä vielä pari kuvaa. Kameran kanssa on kyllä heiluttu enemmänkin, mutta riehuvasta kolmen koplasta on varsin haastavaa saada hyviä kuvia. Ja yrityksen tasolle se todella on tähän asti jäänyt. Tässä kuitenkin pari vähemmän onnistunutta.

Toinen ykkönen

2010-09-18T11:40:00.003+03:00

Tänään otimme Hugon kanssa toisen startin viikon aikana tokon alokasluokassa. Tulos oli toivottu, eli toinen ykköstulos tuli ja itseasiassa täysin samoilla pisteillä 171/200 kuin sunnuntaina.

Tällä kertaa työskentely oli tasaisempaa, mitään ei nollattu, ja tuomarin taulussa vilahti pääasiassa kaseja sekä muutama kymppi. Perusasennot oli jostain syystä Hugolla hakusessa. Mm. irti seuraamisessa se jätti kaksi viimeistä perusasentoa tekemättä. Katsoi vaan minuun, että mitäs nyt? Sama luoksetulossa. Vauhdikas luoksetulo, ja oikean paikan haki, mutta perse ei mennyt maahan! Wtf?! Hugo, joka yleensä istuu vaikka sille sanoisi orava. En tiedä. Ehkä miun jännitys sai taas yliotteen, ja tein ohjaustyperyyksiä, joita ei siinä tilassa itse huomaa. Onneksi tuttu oli saanut koko suorituksen videolle, joten siihen palataan vielä 8D

Noh, tulos oli kuitenkin se mitä lähdettiin hakemaan, joten en minä tämän enempää itke. Lokakuun kokeesta lähdetään siis metsästämään kolmatta ykköstä ja koularia. Vielä kerkee vähän suorituksia hiomaan siiheksi. Toivottavasti.

Myös Deli oli matkassa mukana. Käytiin tutustumassa ihmisiin, ja uuteen paikkaan. Tosin olen ehkä paskapäisin pennun omistaja ikinä, jos monilta kysytään. En nimittäin anna Deliä vielä paljoa rapsutella, jos ollenkaan. Se käy nyt vaan uusissa paikoissa minun kanssa, ja vain miulta saa huomiota siellä. Tähtäämme siihen, että kisapaikoilla ja treenikentillä ei tulevaisuudessa Delin mielestä olisi mitään muuta mielenkiintoista kuin ohjaaja, eli minä. Vain luvalla saa mennä muita moikkaamaan. Noh, ymmärrän että tämä saattaa "kotikoiran" omistajasta kuulostaa hiukan utopistiselta... Mutta minulla on jo kaksi kappaletta höyryturpia (joiden sosiaalistamisen taisin hoitaa vähän liiankin tehokkaasti =P), jotka pitää erikseen laittaa käskyn alle, jos meinaa ettei kaikki vieraat ihmiset vedä puoleensa. En halua enää yhtään enempää moisia, joten näin se menee.
Eihän se nyt sinällään huono ominaisuus ole, varsinkaan perrolla, mutta itse en vaan näe syytä miksi oman koiran pitäisi kiinnostua täysin vieraista ihmisistä. Siitä on oikeasti esim. kisapaikalla vain haittaa. Toki vieraita täytyy sietää, ja luokse päästää, mutta ei ole pakko olla yber-innoissaan. Ei meillä.

Deli otti kisapaikalla tosi rauhallisesti, käveli ja katseli kaikessa rauhassa kaikkea. Hetken päästä alkoi jo riehumiskohtaustakin pukata, vaan ilkeä mamma oli kytkenyt mokomaan narun pätkään, joten matka loppui lyhyeen.
Autossakin tyttö odotteli ihan rauhassa, kun käytiin Nugen kanssa oma suoritus tekemässä. Nyt voi sitten hyvin mielin alkaa viettämään syntymäpäivää, joka allekirjoittaneella tänään on =)

Kolmen kopla

2010-09-15T13:14:00.006+03:00

Viikonlopun saldona pennun hakureissu Sveitsiin ja tokostartti Hugon kanssa.

Aloitetaan reissusta. Matkat meni oikein hyvin molempiin suuntiin, unohdin jopa jännittää koneessa yksin ensi kertaa lentäessäni. Oli kai pentu niin vahvasti ajatuksissa ;) Perillä vastaanotto oli erittäin sydämellinen! Oli hienoa huomata, että aikaa siinä viettäessämme tulimme loistavasti toimeen kasvattajan kanssa ja ajatusmaailmamme ovat kovin samankaltaiset. Varsinkin koirien suhteen.
Vietin aikaa siellä yhdeksän pennun ja neljän aikuisen seassa eli hulinaa riitti! Siinä sai seurata vähän pidemmän aikaa myös muiden sisarusten edesottamuksia ja luonteita. Se mitä pennulta toivoin on liene pikku ipanasta ollut hyvin huomattavissa, sillä narttuja seuratessani luulen, että oma valintani olisi osunut samaan pentuun. Toki sitä on vähän jäävi tässä vaiheessa sanomaan, kun on siihen niin rakastunut ;D mutta kyllä se sieltä joukosta omaan silmään pisti heti alkumetreillä.

Lauantaina aamulla koitti sitten lähdön aika. Kasvattaja jäi kyynel silmässään vilkuttamaan, kun kurvasimme Delin kanssa pihasta pois. - Niin, esitelläänpä ipana tässä välissä, eli Darcy de l'ile Romande, kotoisammin Deli - otti varsin hienosti uudet haasteet vastaan, eikä lentokoneessa inahtanutkaan. Automatka Helsingistä kotia meni myös rauhallisesti. Lauantaina oltiin myöhään illalla kotona, ja Deli astui ensimmäistä kertaa uuteen kotiinsa.

Hugo ja Doris olisi tottakai tehnyt lähempää tuttavuutta heti samantien, vaan Deli oli toista mieltä. Se kävi kurkkimassa kämpän läpi, ja istahti keskellä olohuoneen lattiaa, jolloin Hugo ja Doris tuli sen luokse ja alkoivat tunkea kuonojaan lähemmäs. Deli haukahti tosi napakasti, melkeinpä ärähti, ja Doris hyppäsi puolisen metriä taaksepäin. Ei tainnut odottaa moista temperamenttia pikku möykyltä :D Sitten katsoi kysyvästi minuun "mamma, mikä toi on?!?". Kuitenkin jo puolen tunnin päästä kaikki olivat kavereita keskenään, ja leikit saattoivat alkaa.

Nukkumaan mennessä Deli alkoi komentaa napakalla haukulla, kun huomasi ettei pääse makuuhuoneeseen, johon me menimme. Yllättävän kauan se jaksoi pitää ääntä. Jossain vaiheessa tietysti väsähti, mutta aamuyöstä huuto alkoi uudestaan. Tätä kesti kuitenkin onneksi vain kaksi yötä, ja nyt käydään jo illalla kiltisti nukkumaan portin taakse Hugon ja Doriksen kanssa. Ovat huvittava näky aamulla; kaikki kolme samassa kasassa sikeitä vetämässä.

Leikit ovat todella rajuja jo, varsinkin Delillä ja Doriksella! Hugo leikkii välillä Delin kanssa, ja Delillä on myös aivan oma leikkinsä, jossa se ottaa vauhtia ja yrittää hypätä Hugon selkään :D Hugo antaa herrasmiesmäiseen tyyliinsä ipanan pitää hauskaa kaikessa rauhassa. Ainoastaan jos se on nukkumassa, ja Deli menee härnäämään kuuluu murinaa, joka saa Delin jättämään Hugon rauhaan.
Doriksen kanssa leikitäänkin sitten koko ajan, välillä Hugo näyttää kovin ulkopuoliselta makoillessaan kaikessa rauhassa itsekseen ja seuraillessaan naisien leikkejä. Tosin eilisen rallin aikaan Hugo näytti lähinnä siltä, että sen mielestä naiset ovat sekopäisintä porukkaa maan päällä :D Doris ja Deli juoksevat kämppää ympäri reikä päässä, ja kolinaa kuuluu! Tulinkin siihen tulokseen, että Doris taitaa olla edelleen ihan samalla tasolla Delin kanssa vaikka olevinaan aikuinen jo onkin... Se myös pesee ja kirputtaa Deliä aina silloin tällöin, taisi adoptoida sen itselleen.

Kaiken kaikkiaan alkutaival on sujunut todella hyvin. Deli on niin rohkea pentu, että otin sen jo eilen ja toissapäivänä myös autoon mukaan. Tyttö suhtautui autokyytiin aivan kuten isommatkin matkalaiset, eli kävi kaikessa rauhassa nukkumaan. Suuressa takakontissa on Delille vielä oma pieni kevythäkki, johon se voi halutessaan mennä. Ja siellä tyttö nukkuikin. Kävimme myös naapurin kultsua ja flättiä tapaamassa. Deli kävi rohkeasti moikkaamassa molemmat, ja kävi sitten keskelle keittiön lattiaa nukkumaan. Ipanalla ei siis ainakaan hermoissa ole vikaa :D

Reissun jälkeen sunnuntaina starttasimme Hugon kanssa tokokisoissa ALO-luokassa. Kisat meni oikein nappiin! Olin itse vastaavana koetoimitsijana, joten unohdin siinä tekemisen tohinassa kai jänniittää, kun mokailut jäivät suuremmilta osin kehänauhojen ulkopuolelle. Hugo teki loistavasti hommia, ja suoritti useamman liikkeen kympin arvoisesti. Liikkeestä maahanmeno nollautui ikävästi, minun omasta mokastani tietenkin. Mutta onneksi kokonaissuoritus oli sen verran priimaa, että 1-tulos saatiin plakkariin pisteillä 171/200.
Varmaan yritetään tämän vuoden puolella lähteä koularia hakemaan alokkaasta, koska vaikka nyt on oikeus siirtyä avoimeen, ei sen liikkeitä olla juurikaan hiottu. Eli ensimmäinen avo-luokan startti jäänee ensi vuodelle johonkin.

Viikonloppu meni siis aivan nappiin tällä kertaa, ja viikkokin on alkanut leppoisissa merkeissä. Eilen käytiin treenikentällä, ja molemmat isommat apinat oli mukana. Doris teki tokoa ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen, tai jotain... Olin ihan varma, että lähtöruudussa ollaan, mutta tyttö yllätti minut positiivisesti! Otettiin paikkamakuuta, liikkeestä jättöjä ja luoksetuloa vähän, ja yllättävän hyvin meni. Doris on ehkä jopa tietyllä tapaa kuuliaisempi kuin Hugo, kun sen jättää johkin, se pysyy siinä vaikka maailman tappiin. Mutta siinä on myös pientä epävarmuutta, sillä välillä käskyn saadessaankin se tuntuu miettivän saako tästä aivan varmasti lähteä, ja toiminta on tietyin osin siksi hidasta. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen sen tekemiseen, sillä palkkalelulla repimällä sain sen siihen moodin, että häntä heilui tokokentällä! Ja sitä ei Doriksesta ole kovin helppo ulos saada. Toko ei missään nimessä ole Dorikselle se ykkönen, eikä edes kakkonen. Sen vuoksi en Doriksen kanssa tokoa teekkään kuin aniharvoin. Ei kaikista tarvitse tulla tokokoiria, Doris rakastaa aivan muita töitä ;)

Hugo itseasiassa yllätti myös, sillä meiän hieanohelema jätkä ei paljoa märällä maalla istumisesta perusta. Vettä tuli, kun Huge pääsi kentälle, ja siitä huolimatta takapuoli meni maahan. Njoo, ei se ehkä ihan niin sikanopeaa ollut kuin normaalisti mutta teki kuitenkin! En viittinyt sitten kiusata lasta enempää, vaan muutamien hyvin menneiden seuraamisien ja perusasento -harjoitusten jälkeen vein jätkän autoon. Rajansa kaikella (lue: ohjaajaa vitutti seisoa reenikentällä kledjut märkinä).

Enemmän kuvia uudesta tulokkaasta tulossa piakkoin! Tässä kuitenkin näin alkuun: Deli ja Doris

Odottavan aika on pitkä...

2010-09-08T19:59:00.003+03:00

Jännitys tiivistyy, ja mitä lähemmäksi pennun haku tulee - vannon - että sitä hitaammin kello kulkee. Kaikki on valmista, ja enää ihanainen napero puuttuu ;) Tosi hienoa nähdä samalla reissulla emää sekä mummua myös! Ja ehkä vähän maistella ah, niin ihania Sveitsiläisiä juustoja ;D

Tänään käytiin vielä vesikoiralenkillä. Viimeiset riehumiset ilman naperoa. Kohta se meno varmaan päätä huimaavaa vasta onkin... Tällä kertaa oltiin pienemmällä porukalla liikenteessä; viisi vesiäistä. kaikki muut poikia paitsi Doris. Doris saikin muista uroista vankan ihailijajoukon itselleen! Kovin säyseästi neiti kuitenkin homman handlasi, vaikka vieraat pojat kuolasi selän ihan märäksi. Juoksivat siis vierellä ja yrittivät selkää nuolemalla liehitellä neitoa :D Välillä jos meno äityi liian kovaksi, ja Doris ärähti hiukan, niin Hugo riensi apuun, ja yritti ajaa pojat kauemmas.
Hugo poika se vaan on niin kiltti ja säyseä ettei kukaan sitä tosissaan ota. Uusi tuttavuus, 10 kuinen lagotto poika suorastaan roikkui Hugon korvissa, ja yritti muutenkin kaikin keinoin pomottaa, niin Hugo vain antoi pikku iikan temmeltää. Välillä vähän pientä alistusyritystä, mutta kyllä se taisi tajuta kyseessä olevan "pentu", kun niin rennosti antoi toisen korvissa hampaillaan roikkua... Hugolla on pääkoppa paikallaan, ei se turhista ärise ;D

Nyt täällä sitten vaan aletaan laskea tunteja, ja nukutaan huonot yöunet ja pakkaillaan tavaroita. Reilun vuorokauden päästä käännän auton keulan kohti Helsinkiä, ja perjantai aamuna kahdeksalta ollaan jo ilmassa. Seuraavan kerran kirjotetaankin sitten kolmen koplan kuulumisia!

Sadepäivien hiljaiseloa

2010-09-05T11:05:00.009+03:00

Syksy ja sateet ovat todella saapuneet. Jos laskee pari viikkoa taaksepäin, ei sateettomia päiviä löydy edes yhden käden sormille. Mitään ei oikein tapahdu... Onneksi viime päivinä sade on kuitenkin ollut normaalia kaatosateisiin verrattuna, ja metsään ollaan suunnistettu säästä huolimatta. Jopa hieno-helma-Doris rakastaa metsässä samoilua sateesta huolimatta ;D

Viikko sitten aloitin kokeilun siirtää karvanaamat yhdelle aterialle päivässä. Tähän asti ovat syöneet kaksi kertaa päivässä. Etunsa molemmissa. Yhtä ateriaa lähdin kokeilemaan, koska se helpottaa kummasti päivinä, jolloin on iltamenoja/treenejä, ja tietysti matkoilla. Toisaalta Hugo on myös alkanut "valikoida" ruokaansa, eli kasvislihamössö ei uppoa ihan niin helpolla kuin vaikka broilerin siivet. Kyllä se syö, mutta silloin tällöin kokeilee, että tulisiko jotain muuta. Ja yleensä mössöstä jää pieni osa kuppiin.
Yksi ruokailu päivässä sopiikin mm. nirsoille koirille kahta paremmin (jos on kyse perusterveestä koirasta). Silloin nälkä on kovempi, ja tarjottu ruoka uppoaa luultavasti tehokkaammin. Oli koira nirso tai ei, niin toisena etuna ruoan parempi sulavuus. Vatsa on täysin tyhjä vuorokauden jälkeen, joten se on saanut rauhoittua, ja koiran syödessä yhden ateriansa ruoan ravinteet sulaa ja tulee käytetyksi vielä tehokkaammin.
En kuitenkaan usko, että kahta ja yhtä ruokailua päivässä vertaillessa jompi kumpi olisi yleisesti se parempi vaihtoehto. Kummassakin on etunsa. Suurempi merkitys lienee yksilöillä, toisille koirille sopii toinen, toisille toinen. Meillä ei toistaiseksi ole ollut minkäänlaisia haittavaikutuksia nähtävissä. Mahat ovat pysyneet normaali kunnossa, ja Hugo ja Doris ovat olleet ehkä jopa hiukan energisempiä (kyllä, se on mahdollista :D) päivän mittaan, kun koko annos on tullut aamulla. Ihan odotetusti on mennyt. Pienestä pitäen barfia syöneenä H:n ja D:n vatsat eivät ole herkkiä, enkä uskonutkaan tämän aiheuttavan mitään ongelmia.

Aika on vierähtänyt nopeasti, ja enää viikko perheemme uuden tulokkaan saapumiseen. Pantoja, petejä ynnä muita kyllä kämpästä löytyy jo ennestään, mutta pitihän se muutama uusi lelu käydä ipanalle ostamassa =) Eihän meillä ole mitään ehjiä leluja, tai sitten ne on jättikokoisia. Harvemmin tulee enää vanhemmille rämäpäille ostettua, kun kaikki hajoaa päivässä. Pikkuisen lelut ovatkin pysyneet visusti piilossa Hugolta ja Dorikselta.
Houkutus oli kuitenkin kaupassa suuri, ja lähtihän sieltä yksi iso Kong Wubba mukaan Hugolle ja Doriksellekin. Se onkin ollut kovassa huudossa siitä lähtien! Toissapäivänä imuroin, ja sen vuoksi keräsin kaikki lelut ja luut lelukoriin tieltä. Kun olin lopettanut, ja istuin illalla sohvalla Hugo meni lelukorille. Huvittuneena seurasin miten se kärsivällisesti nosteli ja siirteli leluja ja luita yksi kerrallaan vähän sivumpaan, kunnes projektin tarkoitus selvisi: Uusi Kongi oli joutunut korin pohjimmaiseksi, ja sitähän se sieltä kaivoi. Sen saatuaan työnsi lelukoria päällään sivumpaan, ja alkoi riehua yksikseen Konginsa kanssa! Niin Hugomaista, niin Hugomaista...:DD

Dorista ei ole viime aikoina sisällä suuremmin huomioitu, johtuen siitä murkkuiän kukkoilusta. Ei mitään jääkautta tietenkään, mutta ei suurempaa huomiotakaan. Saanut kukkoilla ihan itsekseen. Tämä on tuottanut tulosta, sillä neiti on selvästi ihmeissään siitä ettei kukaan katso sitä "irvistelyä". Hyvin nopeasti on alkanut tavat muistua mieleen, ja käytös on jopa mielistelevää. Ja kyllä se on nyt kehuja ja rapsutuksia saanutkin, kun on totellut ja käyttäytynyt.
Eilen otin sen jopa sohvalle viereen nukkumaan (meillä ei siis koirat sohvalle pääse kuin aniharvoin), kun siinä itse olin. Ja Doris osasi kyllä ottaa kaiken irti hetkestä! Punki itsensä sohvan selkänojan ja miun väliin, kävi sinne selälleen ja örisi tyytyväisenä :D Vaikka Kalle tuli jossain vaiheessa kotia, ei neiti edes päätään nostanut, kun ovi kävi, ja vahtihaukutkin unohtui tyystin. Doriksella oli parempaa tekemistä ;)

Nyt odotetaan sitten ensi viikkoa, ja varsinkin perjantaita, jolloin otan suunnan kohti Zürichiä ja pääsen näkemään uuden tulokkaamme =)

Hugo huomaa harjan, jolla aioin harjata Dorikselta vähät pitkät karvat, jotka sillä tällä hetkellä on...

...ja oli toista mieltä harjan käytöstä :D

Pose nalle tekee näin, kun näkee kameran

Karvakorva Doris aamuisella metsälenkillä

Ja molemmat valmiina vaikka uudelle lenkille heti perään ;D

Ja tässä ensimmäistä kertaa esittelyssä tuleva vahvistuksemme Darcy de l'ile Romande kotipihallaan Sveitsissä 8 viikon ikäisenä

Ääripäästä toiseen

2010-08-26T16:50:00.002+03:00

Nyt kun ne hullut helteet vihdoin loppuivat, niin mitäpä muutakaan tuli tilalle kuin kaatosade! Tuntuu, että lenkkeily jää ihan nollan tietämiin koko ajan =( Pitkään aikaan ei lenkkeilty, kun oli niin kuuma. Tai koirat olivat raksalla koko päivän.. Ja nyt ei lenkkeillä, kun sataa koko ajan. Blaah. Ei sillä että itsekään välttämättä riemusta kiljuen olisin tonne sateeseen lähdössä, mutta voisi sinne mennä kuitenkin. Kuten mettä-treeneissä aina viljellään; ei ole huonoa säätä, vain huonoja varusteita ;D Vaan eipä paljoa yksin huvita! Hugo nyt vielä saattaa sateeseen vähän lähteä himmaamaan, mutta Doris... Mikä diiva! Se ei todellakaan jalallaan ulos astu, kun avaa takapihan oven, ja antaa luvan mennä, jos vettä sataa. Kattoo vaan "et kai sä todella kuvittele et tonne menisin" -ilmeellä, ja kääntyy kannoillaan :D Mutta jos kuivalla säällä mettälenkillä ollaan, niin tokihan kuraojassa voi vaikka sukeltaa! Jotkut sanoo etteivät ymmärrä naisten logiikkaa, minä en ymmärrä koirien logiikkaa... ...enkä miesten ettei sen puoleen.

Doriksella on muutenkin iskenyt nyt ilmeisesti korkeamman tason murkkuikä. Se on ihan jäärä koko ajan. Aina kun jotain käskee, niin oikein näkee miten se tapittaa suoraan "entäs jos en teekkään", eikä mitään tapahdu. Kokeilee ihan ihme juttuja; sellaisia mitä ei koskaan ennen ole tarvinnut kieltää tms.
Ja Hugo sitten... Oikein naurattaa, ihan kun se mukamas tilanteesta jotain tajuaisi. Aina kun Doris näyttää keskisormea, Hugo liimaantuu jalkojen juuree sellanen "mutta minä olen hyvä, enkö olekin!" -ilme naamalla. Sitten esitetään kaikki mahdolliset temput, ja odotetaan että "mamma pyydä multa jotain, kun mää olen niin hyvä ja kiltti ja osaan ja ihana!" :DD Oikein mamman poika.
Nykyään kun Kalle simerkiksi kutsuu Hugoa luokse, ja sen pitäisi lähteä sinne minusta poispäin, se pysähtyy pari kertaa matkalla ja katsoo vielä taakse. Vähän kuin "entäs mamma??". Hugo on sellanen meiän perheen viihdyttäjä-poika. Jos sen puuhia seuratessa tulee tylsää, niin katsojassa on jotain vikaa :D

Paljoa ei ole nyt tullut treenattua, vähän tottista kotona. Doriksen kanssa vepeä, mutta siinäkin luovuttiin meiän vepekoepaikasta. Ennen varsin mallikkaasti toiminut koira, näyttää nyt sielläkin keskisormea.. Kaksissa viimeisimmissä treeneissä sitä on kiinnostanut rannan hajut enemmän kuin treeni(!). Koskaan ennen ei ole laiskasti lähtenyt veteen, mutta nyt kyllä. En tiedä onko jokin mennyt treenissä pieleen, vai onko tämä nyt tätä murkkuilua? Jokatapauksessa, koska kyse oli sovesta, en missään nimessä lähde kokeilemaan koiran ollessa epävarma toimimaan. Sehän on sovessa kaksi yritystä, ja jos ei läpi mene niin ko. koiran kisaura päättyy siihen. Sinne ei siis leikkimään mennä.
Nyt alkaa jo tämän kesän kokeetkin olla ohi, joten se sove jäänee meidän osalta kuitenkin tuonne ensi kesään. Vaan eipä tässä mihinkään kiire ole.

Menneeltä viikolta...

2010-08-24T13:56:00.004+03:00

Kyllä on ollut kiireinen kesä. Viimeisen parin viikon aikana on kuitenkin päästy vähän muuallekin kuin rakennushommiin.

Mennyttä näyttelyviikonloppua seurasi viikonloppu hakuleirillä Maaningalla. Doris pääsi tositoimiin, ja Hugo turisteili mukana. Hakukoulutuksessa paneuduttiin lähinnä noutoon ja vesityöskentelyyn, mutta myös muuhun sai halutessaan vinkkejä. Kyse oli siis metsästyksessä käytettävien spanieleiden hausta. Eli koiria, jotka paitsi ovat metsästyksessä mukana, kilpailevat spanieleiden vesilintukokeissa.
Kouluttajat olivat erinomaisia, ja sainkin varsin kattavan kuvan lajista joka miulle itselle on hyvin uusi. Samalla pääsin myös siedättämään Dorista taippareista saadun riistapukki-kammon suhteen, ja loppu tulema olikin, että Doris haki jo vedestä varsin sujuvasti damia siivillä varustettuna! Yes!

Vesistö oli paikalla ihanteellista, vaikeampaa vesikasvustoa runsaasti omaavaa. Harvoin pääsee sellaisessa treenaamaan. Oli hienoa huomata, että Dorikselta löytyy työmoottoria siinä määrin, että työskentely oli varsin määrätietoista aivan uudenlaisesta ja vaikeasta vesistöstä huolimatta. Toki on paljon treenattavaa, mutta Doris on koira, joka ei luovuta heti vaikeuksien tullen tai tule apuja kyselemään.
Noudonkin suhteen sain taas vinkkejä, ja opin kanssatreenaajilta tavan, jolla Doriksen palautus alkoi sujumaan huomattavasti mallikkaammin. Olikin hienoa paitsi treenata koiran kanssa, tavata uusia samanhenkisiä ihmisiä! Terveisiä vaan, jos joku sattuu eksymään blogia lukemaan!

Viikolla sitten tuli mutsi kylään rakennuksella auttamaan, ja oi voi Hugon riemua... Joku jota jallittaa päivät pitkät! Hugo vei taas mutsia niin 6-0... Se kyllä osaa kaikki maholliset temput millä kiltit uudet ihmiset saadaan taipumaan Hugon tahtoon asiassa kuin asiassa. Hugo nauttikin koko viikon ruhtinaallisen paljosta huomiosta. Doris kävi kyllä myös omansa hakemassa, mutta pääsääntöisesti pitäytyi katselemassa sivusta pitkin nenänvartta "itseriittoisen Hugon jatkuvaa syliin punkemista". Kaksikon touhut olivat varsin mielenkiintoisia seurata...

Nyt kun ilmatkin ovat viilentyneet, on menokin taas sen mukaista! Rakennuksella on hiekka ja pelto pöllynnyt, kun Hugo ja Doris ottaa mittaa toisistaan. Vauhti on varsin vesikoiramaista. Ei ole tarvinnut kuntouinneilla käydä... Viimeisillä helteillä vaihdettiin nimittäin läkähdyttävät lenkit lihaskuntotreeniin uiden. Uin itse noin 200 metrin matkaa aina muutaman kerran päivässä edestakaisin, niin että Hugo ja Doris ui rinnalla. Molemmille kertyi uintimatkaa päivittäin siis reilu kilometri. Ehkä yksi parhaista kuntoilumuodoista, paitsi ihmiselle, myös koiralle. Suorastaan harmi ettei talvella pääse tällä tavoin treenaamaan. Täälläpäin kun ei koirien kylpylää ole.

Jännitys alkaa tiivistyä, kun uuden tulokkaan kotiin saapuminen lähestyy. Perheemme barbet -vahvistus saapuu jo vajaan kolmen viikon päästä kotiin. Alkaa vähitellen matkakuume nousta...

Tokoa ja vepeä

2010-08-11T15:42:00.003+03:00

Viikonlopun jälkeen on palattu normiin päivärytmiin. Täällä Pohjois-Karjalassa on vihdoin ollut myös jokunen hiukan viileämpi päivä, ja ollaan päästy treenaamaankin pitkästä aikaa.

Eilen aamulla käytiin Hugon kanssa tokoa treenailemassa parin viikon tauon jälkeen. Hugo otti jonkun verran häiriötä täysin uudesta paikasta, mutta loppua kohden paransi suorittamista huomattavasti.
Mm. liikkeestä jättöjä otettiin. Uskomatonta miten se lakoaa maahan samointein, jos käsken liikkeestä maahan, ja katson koko ajan ihan suoraan eteenpäin itse. Sitten jos vahingossa yhtään käännän päätä käskyn sanoessani Hugoa päin, ei varmaan mene maahan. Pientä paineistusta? Ei sillä, suoraanhan miun on tarkoituskin kisassa katsoa, mutta on vaan niin ihmeellistä...8)
Paikkamakuuseen tuli erittäin hyvää reeniä, sillä kentän vierestä menee tie, jossa meni jos jonkin näköstä rekkaa ynnä muuta... Tällä kertaa saatiin kaksi minuuttinen täyteen ilman piippausta. Se on ehkä vähän ongelma meillä tällä hetkellä, kun mamman poika alkaa jostain syystä välillä piipata. Mutta reeniä, reeniä...

Illalla sain tarpeekseni, kun katsoin Doriksen jatkuvaa läähätystä. Ilma olikin iltaa kohden vain kuumennut, vaikka aamulla näyttikin kohtuu viileältä ja hyvältä sää. Oikein sääliksi kävi, kun Doris etsii koko ajan sitä viileintä kohtaa, ja läähättää... Niinpä otin trimmerin, ja sai Doriksen turkki kyytiä. Loppu vuodesta oltiin näyttelyyn menossa, mutta nyt sitten katsotaan miten turkki kerkeää kasvaa. Eipä huvittaisi itteäkään musta paksu turkis päällä olla, joten anti mennä vaan! Ja siihen loppui jatkuva läähätys ;) Neiti näyttää nyt lähinnä ransulta pitkine korva- ja partakarvoineen, muuten niin rottamaisessa lookissa. Mutta pääasia, että on hyvä olla!

Tänään aamusta suunnistimme rantaan, ja oli Doriksen vuoro näyttää kyntensä vepe-treeneissä. Meni oikeestaan erittäin hyvin treenit, otettiin veneestä hyppy, veneen nouto ja vienti. Vienti on se, joka vähän takkuaa, tai sanotaanko, jossa sitä hiomista todella tarvitaan. Tänään se kuitenkin meni paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin, ja lähetin jo Doriksen ihan kuivalta maalta, enkä lähtenyt "saattamaan" veteen.

Taasen sitä on suunnitelmat kääntynyt näiden harrastusten kanssa vähän päälaelleen. Tarkoitushan oli alunperin treenailla vepeä Hugon kanssa. Sillä vaan on vähän liiankin paljon viettiä veteen, eikä mikään ole oikein tuottanut pientäkään tulosta. Ei ole kivaa (tai edes järkevää?) lyödä päätään seinään, joten Hugon vepe-treenailut on jääneet vähemmälle... Sen sijaan Doris, joka osoitti luontaista lahjakkuutta lajissa, on ollut treeneissä nyt Hugon sijaan. Miksipä ei, kun neiti nauttii siitä silmin nähden!
Agility taas on jäänyt Doriksenkin kanssa. Kun ei sillä tavalla ole kisatavotteita, eikä aikomusta treenata kovin useasti, on ne vähätkin kerrat jääneet. Aika on ollut niin kortilla, niin se on käytetty sitten toisiin lajeihin.

Eipä sillä että niin väliä olisi mitä tehdään, kunhan jotain tehdään. Pääasia, että koirat nauttii, ja ehkä vähän ohjaajakin ;) Mutta niin ne vaan suunnitelmat muuttuu. Saa nähdä mihin sitä suunnataan aikanaan uuden tulokkaan kanssa...

Näyttelyviikonloppu

2010-08-11T13:50:00.007+03:00

Viikonloppu vierähti Kuopiossa Sawo Shown merkeissä. Matkaan lähdettiin perjantai aamuna kahden naisen ja kolmen koiran voimin. Autoon sullottiin rinkkaa, reppua, näyttelyhäkkiä ja häkin kuljetuskärryä, retkituolia ynnä muuta. Vielä koirat konttiin, ja mitään muuta ei enää olisi mahtunutkaan :D

Matka sujui rupetellessa nopeasti, ja ennen kuin huomattiinkaan oltiin jo näyttelyalueella. Perjantaina kehässä olivat Hugo ja Totoro. Portugalilainen tuomari, ja molemmille luokistaan EH. Hetken vielä kehiä katsottiin, ja päivää paistateltiin kunnes pakattiin leiri kasaan, ja suunnitettiin majapaikkaamme Tahkovuoren lähistöön. Siellä sitten koirat pääsi vilvoittelemaan uimalla, ja hirsimökki piti meidät viileänä muutenkin jokseenkin tukalan päivän jälkeen.

Lauantaina lähdettiin taas aamulla liikenteeseen, ja tällä kertaa poikien lisäksi kehiin pääsi myös Doris. Tyttö aloittikin päivän loistavasti tuloksella NUO-ERI, NUK1, PN2, SERT, VARA-CACIB. Doris onkin kyllä varsinainen esiintyjä kehässä ;)
Tällä kerralla ei tarvinnut edes leiriä lähteä muuttamaan, kun perrot olivat samassa kehässä melkein heti barbettien jälkeen. Tällä kertaa pojatkin petrasivat; molemmille luokistaan ERI ja Hugo yllätti mamman ollen vielä PU4 ja sai ensimmäisen SERTinsä. Tänään jäätiin jo alueelle palloilemaan vähän pidemmäksi aikaa, syötiin, haettiin hianot pokaalit 8) ja kierreltiin kojuja. Näin jälkeenpäin ajateltuna, mihinhän oltaisi ostokset meinattua tunkea, jos jotain suurempaa olisi löytynyt...:D

Illalla Totoro pääsi taas uimaan, Hugon jäädessä mökille, kun herra kävi tarpeillaan ryteikössä ja palasi takaisin noin miljoona siementä turkissaan! Ei muuten paljoa naurattanu. Kyllä kävi mielessä monesti etten sitä sunnuntaina enää kehään vie, kun en jaksa uudestaan sitä nyppimis-ruljanssia. Hanna ja tätinsä taisivat lukea tämän miun naamasta, sillä kaikessa hiljaisuudessa miun murjottaessa auton kontissa, naiset alkoivat nyppiä Hugon turkkia säästä jutellen :D Noh, kyllä siitä meikeläisenkin kiukku laantui, ja illalla jo istuin mökin lattialla Hugon turkkia nyppien itsekin. Lopulta saatiin se siihen kuosiin, että kehään mennään myös sunnuntaina.

Sunnuntaina jälleen Doris aloitti, ja tällä kertaa kotiin tuli PN4 sijoituksella VARA-CACIB. Mainiota menoa Dorikselta! Hugo ja leikkikaveri Totoro saivat jälleen molemmat luokistaan arvosteluksi EH. Hyvä pojat!

Oikein tyytyväisin mielin lähdin näyttelystä. Varsinkin Hugon osalta serti oli enemmän kuin osattiin odottaa. Vaikka ainahan mie oon tienny, että Hugo on kaikista paras! Sille ei vaan mahda mitään, jos tuomarit ei sitä ymmärrä ;DDD
Hienoa oli myös nähdä ystäviä ja tuttavia paikan päällä! Mm. Doriksen isä Pave omistajineen, sekä Hugon sisko Myy oli kehissä myös.

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut viikonloppu. Ehkä kolme päivää on loppujen lopuksi melkein liikaa, ainakin näyttelyissä. Ravirata paikkana - ainakin +30 säällä - tuo omat haasteensa, mutta hyvin kaikki sujui. Majapaikka veden äärellä oli aivan mahtava, kiitokset siitä vielä Arjalle! Ja ainahan hyvässä seurassa viihtyy paikassa kuin paikassa, kiitokset Hannalle reissusta! Ja loppu vuodesta uudestaan, vai miten se oli...

Hugo kehässä perjantaina

Leikkikamu Totoro poseeraa

Doris arvosteltavana lauantaina

Doriksen iskä Pave, ja tytär itse

Hugo ja siskonsa Myy

Lenkkeilyä ja puunausta

2010-08-05T09:02:00.002+03:00

Meidän lenkkeily on viime aikoina käsittänyt lähinnä raksalla/pellolla vapaana juoksemista, ja varsinaiset metsälenkit ovat jääneet vähemmälle. Tiistaina Hugo pääsi vielä kunnon metsälenkille ennen puunausta viikonlopun näyttelyyn, ja oi sitä riemua... Pitihän se heti ensimmäiseen mutaojaan mennä kierimään. Harmittaa ettei ollut kamera mukana, olisi nähty myös musta Hugo :D Oja oli todellakin kuin mustaa pullataikinaa, ei suinkaan mikään pikku rapakko. Matkan jatkuttua huomattiin, että "sopivasti" kaikki pienemmät ojat olivat kuivuneet eli ei paljon kuria saanut missään huuhdeltua...
Matkan varrella Hugo nautti elämästä, ja piehtaroi sammaleella, ruohossa, pellossa....... Ja juoksi sydämensä kyllyydestä. Lopulta löytyi pikku lätäkkö, joskaan ei ihan puhdasta vettä, mutta kuitenkin. Siellä sitten uitiin ja metsästettiin lehtiä ynnä muuta veden pinnalta. Kotia tultaessa haju oli sanoinkuvaamaton, ja Hugo joutui suihkuun. Onko mitään surkeamman näköistä kuin suihkuun joutunut vesikoira? Kaikki kivat mutapaakut huuhtoutuu viemäristä alas...

Doris ei päässyt metsälenkille mukaan, kun sen turkki oli jo metsän antimista puhdistettu edellisenä iltana. Doris saikin maanantaina aamulla vielä toteuttaa itseään vepetreeneissä, ja sen jälkeen juoksennella metsässä. Joskin Doris on treeneissä kovin keskittynyt tekemiseen, ja rannasta oman vuoron jälkeen tullessa sitä on vaikea saada irtoamaan kontaktista edes vapaa -käskyllä. Kukaan ei myöskään tätä kontaktia ole siinä vaiheessa koskaan pyytänyt... Ilmeisesti vepe on nii-in kivaa, että Doris näyttää parastaan, jos vaikka pääsisi takaisin hommiin :D

Tiistai-iltana ja vähän keskiviikkonakin oli vuorossa operaatio Hugon turkin puhdistus. Kun poika oli suihkultaan kuivunut, meni seuraavat kolme tuntia nyppiessä sen turkista jos jonkinlaista silppua. Nostin Hugon trimmauspöydälle kyljelleen, josta se ensin loi katseen "onko ihan pakko??". Mutta ei tarvinnut kauaa turkkia nyppiä, niin Hugo rentoutui täysin ja esimerkiksi kainalosta nyppiessä oikein nosti jalan edestä pois. Voisin vaikka vannoa, että sen pään päällä oli ajatuskupla "seuraavalla kerralla pitää rypeä vielä vähän enemmän, niin saa olla tässäkin tuplasti pidempään"!
Lopettaessani maassa oli uskomaton kasa havuneulasia, ruohon korsia, siemeniä, sammalta, oksan pätkiä jne.! Mitä kaikkea se turkki itseensä imeekään 8D

Myös Doriksen turkki sai edellisenä päivänä saman käsittelyn. Se on kuitenkin tiheämpi, varsinkin juuresta, eikä sinne ihan siinä määrin mene sitä tavaraa kun Hugolla. Taisin selvitä melkein tunnissa Doriksen kanssa. Sekin osaa kyllä ottaa ilon irti tilanteesta, kun joku turkkia nyplää. Röhkii "todella neitimäisesti" kuin pieni possu ja kääntelee kylkeään!

Kyllä niitä tuli sen verran puunattua, että nyt mennäänkin sitten vain hihnalenkkejä ennen kauneuskilpailua. En todellakaan aio tuota savottaa nimittäin uusiksi ottaa! Ja ihan hyvää näyttää tekevän taas muistutella hihnakäyttäytymistä mieleen. Se kun tuppaa luonnonlapsilta välillä vähän unehtumaan...

Mitä isommat edellä...

2010-07-28T00:55:00.010+03:00

Päivät ja viikot etenee niin ettei huomaakaan, ja hiljakseen uusi koti nousee. Taippari pettymyksestäkin on jo päästy yli (ainakin melkein), ja suunnattu katse uusiin koitoksiin. Jahka tuolta raksalta vielä joskus pääsee lähtemään...

Hugo ja Doris on seurannut niin kauan vierestä rakennuspuuhia, että päättivät alkaa jo hommiin itsekin. Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä ;D Kuumuuden (ja kenties myös tylsyyden...) ajamana Doris alkoi eräänä päivänä kaivaa omaa viileämpää yksiötä. Kauaa ei kuono tuhissut, kun kämppä olikin jo valmis. Kellarikerroksen vieressä olevaan soramättääseen oli ilmestynyt koiran mentävä luola. Saman kylän tuttu päivitteli, että kaikkea on tullut nähtyä, mutta ei vielä koskaan koiraa, joka kaivaa itselleen kuopan sijaan luolan :D Fiksu likka, sieltähän se maan alta viilein paikka löytyy! Yksiö olikin kovassa käytössä, ja pian Hugo alkoi majailla sen tuntumassa istuskellen, ja miettien. Ei aikaakaan, kun samanmoinen yksiö alkoi saada muotoaan ihan Doriksen vastaavan vierestä. Joskin Hugolta loppui usko kesken, eikä se koskaan päässyt aivan asumiskuntoon asti. Ja koska oma kesäasunto ei ihan valmistunut, niin Hugo pitikin herrasmiesmäisesti vahdin paikkaa Doriksen oleskellessa omassaan.

Siinä se sitten tunti tehokasta rakennusaikaa vierähti herra H:n ja neiti D:n puuhia sivusta huvittuneena seuratessa. Tauot ovatkin olleet paikallaan näillä +35 säillä... Onneksi oli myös kamera rakennusvaiheiden dokumentointia varten paikalla, joten myös karvanaamojen remonttipuuhat tallentui. Joten jos ei koiran luola ole tuttu juttu, niin tässäpä muutama kuva =)

Mikä tämä on? Barbet luolassaan tietysti!

Kun Doris (kyllä, siellä se on missä näkyy vain mustaa) oleili viileässä kämpässään, Hugo alkoi rakentaa omaa ihan naapuriin

Kärsivällisyyttä ei ihan ollut tarpeeksi rakennus puuhiin, mutta Doriksen kämpän vahdin hommat onnistui hienosti, ja Doris sai Hugon ansiosta nukkua kaikessa rauhassa turvallisesti

Toki välillä nautittiin myös ulkoilmasta

Ja käytiin näyttämässä mammalle jo niin tutuksi tullutta "ai hiekkaa missä muka" -lookia

Taippari pettymys

2010-07-25T00:04:00.004+03:00

Eilen vietimme päivän Simpeleellä spanieleiden taippareissa, joissa mukana oli Doris. Tulos oli valitettavasti karvas pettymys.

Itseä jännitti ihan kauheasti, mutta siihen nähden Doris toimi hyvin. Haulla ja laukaisulla aloitettiin, Doris lähti hyvin hakuun, ja kuuli itseasiassa laukauksen tässä ensimmäistä kertaa. Ei reagoinut siihen mitenkään.
Jäljestys ei ollut priimaa, Doris meni hyvin hyvin hitaasti ja vaikutti muutenkin kovin epävarmalta. Meni kuitenkin jäljen, ja löysi kaadon. Tästäkin hyväksytty.
Vesityössä se sitten tökkäsi. Doris lähti normaalilla vauhdillaan uimaan, ja otti jo riistapukin suuhunkin, mutta säikähti sitten jotain ja pudotti riistapukin suustaan. Viiden minuutin houkuttelullakaan en saanut sitä enää pukkia hakemaan. Siinä meni siis mahdollisuus hyväksyttyyn. Kyllä ketutti ihan huolella.

Riistapukin sylkäisy näytti lähinnä siltä, että joku olisi tökännyt suuhun ikävästi, ja siksi esine piti saada suusta ulos. Nippusiteillähän siivet oli kiinni, ja kun ylimääräiset päät katkaistaan, niin se "nuppihan" siihen jää, mikä tietysti voi olla terävä... Tai sitten tämä on vain ohjaajan epätoivoista selittämistä. Säpsähdys kuitenkin viittasi jonkun osuneen, eikä meillä vielä tähän asti ole mikään veteen jäänyt. No, oli miten oli, tulos ei siitä enää muuksi muutu. Ei siis auta kuin yrittää uudelleen.

Jotenkin sitä tuli itselle taas vähän "miksi edes treenaan" -olo, kun vasta kävi tokokokeessakin miten kävi... Ei tuossa tilanteessa mitään ehkä olisi pystynyt tekemään sitä muuttaakseen, mutta omalta mokalta se tuntuu silti. Varsinkin kun niin pienestä jäi kiinni. Mutta ehkäpä yhden päivän itsesäälissä rypemisen jälkeen asian voi unohtaa, ja jatkaa eteenpäin uusiin koitoksiin...

Huge 2-vee

2010-07-19T12:43:00.006+03:00

Tänään on juhlapäivä, meiän pieni mamman nalle mussukka Nugetti täyttää 2 vuotta!

Pidin paperihommien/juoksevien asioiden hoitopäivän, ja olin jo kyseiseen hommaan kovin tympääntynyt puolen päivän aikoihin. Niinpä päätin keksiä jotain kehittävämpää tekemistä, kuten taiteilla Nugelle kakun synttäreiden kunniaksi 8D Niin syntyi lihakakku kinkkuineen ja juustoineen, asianmukaisin kynttilän korvikkeiden kera tietenkin. Kaksi kakun syöjää saikin hajut sieraimiinsa jo ensi askeleilla, ja keittiössä istui kovin odottavan näköistä porukkaa kakkua tehdessä.
Pitihän se sitten vielä poseerauskuvakin ottaa sankarista! Ja kuvan jälkeen pääsi tietenkin myös Doris nauttimaan kakusta, eihän se kiva yksin ole juhlia. Tein kyllä kristillisen tasajaon, mutta silti syötiin samaa palaa kerralla... Vaan mitäpä tuosta, kun kerran siihen sulassa sovussa pystyvät. Yhteiskuvaa ei mamma yksinkertaisesti kerennyt ottamaan, kun ei valmiudessa tajunnut heti olla. Siksipä sen korvaa vain yksi täysin tärähtänyt kuva...

Onnittelut vielä koko Bonahónin H-pentueelle, siskoille ja veljille!

Synttärisankari ja asianmukainen kakku

"Siis mamma on aivan uskomaton, mää olen sentään päivänsankari, ja tähän se laittoi silti odottamaan... Huoh..."

Tässä tämä täysin tärähtänyt ainukainen otos, jossa kakku nautittiin sulassa sovussa nenät vastakkain

Raksalla ja kylässä

2010-07-14T23:42:00.014+03:00

Päivät ollaan vietetty - missäpä muuallakaan kuin - raksalla. Helle saa jopa Hugon ja Doriksen aika ajoin rauhottumaan ja seuraamaan rakennustöitä suosiolla vierestä. Mielellään varjosta. Silloin tällöin pitää kuitenkin tulla tarkkailemaan lähempää.

Hugo mm. katsoi pitkään, kun rakennustelineet syntyivät, ja sitten niitä kierrettiin hyvin epäluuloisesti. Vaan kun kerran sinne uskalsi mennä, niin reteänä poikana siellä piti sitten käydä koko ajan. Telineet ovat siis kellarikerroksessa, eli kuopassa, telinetaso maanpinnan korkeudessa. Hugo ei siis kiipeä tikkaita. Paitsi, jos on ihan pakko. Hyppäsipä Herra H kellarikuoppaan (ja minä huusin kauhusta vieressä, kun en mitään ehtinyt asialle tehdä!) kerran, ja sitten siellä inisi kun ei pois päässyt. Noh, auttamassa ollut ystävämme meni tikkaita kuoppaan, ja tuli tikkaat ylös Hugolle pois pääsyn näyttääkseen. Terävänä poikana Hugo otti tästä onkeensa ja kiipesi muina miehinä tikkaita ylös. Onneksi on kuitenkin ymmärtänyt olla sinne enää menemättä!

Välillä otetaan sitten letkulla viilennystä kylmästä kaivovedestä. Vaikka kumpikaan ei vedestä päälle suihkutettuna niin perusta (tai ainakin niin kovasti esittävät), kyllä olo näyttää ennen kaikkea helpottuneelta, kun on suihkun saaneet. Doris tyytyy menemään varjoon makoilemaan hiukan fressimpänä, mutta Hugo sen sijaan... Hugo on oma itsensä, ja painaa ensimmäisenä lähimpään sorakasaan, jossa sitten pyörii perron antaumuksella. Sen jälkeen tullaan tietenkin näytille uudessa "hiukan" harmahtavassa lookissa.

Tänään pidettiin vapaapäivä raksalta, ja käytiin kylässä Vickyn luona. Pikku Vicky sai helpotusta kuumille keleille, kun turkki ajettiin uudestaan alas. Toimenpiteen jälkeen päästettiin sitten Hugo ja Doris Vickyn kanssa leikkimään. Meno olikin jokseenkin villiä! Tytär kun on kovin isäänsä tullut... Sainpa taas napattua jonkun kuvankin leikkituokiosta, ja ne tulee tässä:

Tytär ja isä vielä viattoman ja rauhallisen näköisinä

Sitten alkaa leikki: "Heh heh hih hih, älä kutita iskä"

"Leikitään lisää iskä!" "Oletpa tyttäreni mahdoton, aivan kuten minä"

"Annas kun iskä näyttää mallia..."

Sitten alkoi jo sivusta seurannuttta Doristakin kiinnostaa

"Ahaa, tämän ipanan minä muistankin"

Kunnes isän ja tyttären kovin samankaltainen maassa holtittomasti pyöriskely sai Doriksen katsomaan menoa vähintäänkin mulkoilevin silmin...

Niinpä Doris päätti jättää nämä kaistapäiset perrot riehumaan keskenään, ja vetäytyi varjon suojiin

Hugo sen sijaan vaikutti kovin tyytyväiseltä suoritukseensa, ja Vicky seurasi ihailevin silmin isänsä edesottamuksia

Iloisia uutisia!

2010-07-09T20:15:00.003+03:00

Kuulimme iloisia uutisia Sveitsistä: barbet narttu Bahia De L'ile Romande synnytti keskiviikkona 7.7. yhdeksän pennun pentueen, kaksi urosta ja seitsemän narttua. Tämä vahvistaa sen, että minä lähden syksyllä Sveitsiin ja palaan kotia uuden perheenjäsenemme kera =) Olin kasvattajan kanssa tänään yhteydessä, ja nyt ei muuta kun seuraamaan silmä tarkkana pienien kasvua, ja odottamaan noin kymmenen viikon päästä tapahtuvaa luovutusta! =) =)

Yhdellä narttu pennulla ei ollut imemisrefleksi lähtenyt toimimaan ja sitä on jouduttu syöttämään. Pieni kuitenkin taistelee elämästään, joten pidetään kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että se jaksaa jatkaa! Emo ja loput kahdeksan pentua voivat hyvin.

Iloisia uutisia kantautui tänään myös toiselta puolen Suomea, kun Hugon sisko Iines synnytti kahdeksan ihanaa perropentua, kaksi urosta ja kuusi narttua. Nugetista tuli siis setä! Joukkoon olikin kuulemma mahtunut kaksi setänsä tavoin beigeä ipanaa.

Tokokoe tuotti päänvaivaa

2010-07-08T21:56:00.003+03:00

Tänään oltiin tokokokeessa, jossa olin töissä ja otin samalla osaa Hugon kanssa. Vaan ei tullut toivottavaa tulosta =( Juuri kun treeneissä alkoi sujua sulavasti, ja pariin päänvaivaa tuottaneeseen ongelmaan löytyi hyvin yksinkertainen ratkaisu.

Hugo ei oikein tahtonut toimia liikkeistä jätöissä, ja sitä on pohdittu, että mikä vikana. Aina ollaan jotenkin päädytty kokeilemaan jotain pientä apua; käsi näyttää pienen avun, minä käännän päätä käskyssä vähän tms. Mikään ei oikein ole ottanut toimiakseen. Pari päivää ennen koetta tein liikkeestä jätön niin, että pidin pään koko ajan eteenpäin, enkä antanut mitään apua, vain käskyn maahan. Ja kuinkas kävi?! Hugo toimi kuin unelma! Tätä sitten kokeilemaan liikkeestä seisomiseen, ja otettiinpa seuraamistakin pää eteenpäin jäykkänä koko ajan. Olikin vähän vaikeaa, kun itsellä on selkeästi tullut huono tapa kääntää päätä sinne koiraan päin. Ja tällä opilla Hugo toimii. Se ei siis kerta kaikkiaan ilmeisesti kestä minkäänlaista painetta minun suunnalta. No, näinhän sen tokossa kuuluisikin olla ettei pää ohjaajalla pyöri kuin pöllöllä, joten hyvä näin =) Mutta on se vain uskomatonta miten pienestä se voi olla kiinni, ja miten idiootilta tuntuu kun ei tätä ole aikaisemmin itse tajunnut...

Mutta mutta siis... Tänään koepaikalle porotti aurinko suoraan, ja lämpöä mittarissa se +30. Lisäksi ukkonen painoi päälle, ja ilma oli vähintäänkin uuvuttava. Jo luoksepäästävyyden ja paikkamakuun aikana tuli ongelmia: Hugo ei kerta kaikkiaan halunnut istua! Ei tullut perusasentoon, eikä istunut edes "istu" -käskyllä. Niinpä jäin suosiolla paikkamakuusta pois, kun en saanut alkuasetteluakaan oikein.
Tässä vaiheessa päätin vielä mennä muut liikkeet, mutta ongelma ei "ylläri ylläri" poistunut. Seuraamisista ei pisteitä paljoa herunut, vaikkka itse seuraaminen oli tuomarin mielestä hyvää. Hugo vain ei tehnyt yhtään perusasentoa pysähdyksisssä, edes käskystä. Mietimme hetken, ja päädyimme siihen, että se ei istu, koska pallit luultavammin paistuu tulisessa hiekassa. Mitään muuta järkevää selitystä ei kai ole. Varsinkin kun Hugo normaalisti jopa ennakoi perusasentoja. Niinpä päätin keskeyttää meiän suorituksen, ja tuomarikin oli sitä mieltä että se on hyvä päätös tällaisessa tilanteessa.

Mitäpä sitä suotta olisi mennyt liikkeitä huonosti tekemään, kun jokainen liike alkaa ja päättyy siihen perusasentoon, jota sieltä ei tullut. Kehästä lähtiessä Hugo painuikin suoraan varjoon, ja läsähti maahan makaamaan. Olisi pitänyt tajuta olla ottamatta osaa ollenkaan moisessa säässä. Kuumuus kyllä näkyi monen koiran suorituksessa, ja moni muukin jätti istumatta.

Kyllä tässä nyt kieltämättä ketuttaa ihan oikeasti, kun tämä kisaaminen ei ota oikein tulta alleen... Toisaalta harmitusta hiukan lieventää se, että on selvää mistä tekemättömyys johtui. Luokassa ei todellakaan tuloksilla juhlittu muutenkaan. Nähtäväksi jää milloin otetaan herra H:n kanssa uusi yritys...

Raksavahti

2010-07-04T22:40:00.011+03:00

Tänään kohosi elohopea mahtaviin +30 lukemiin, ja rakentaminen alkoi olla vähintäänkin hikistä hommaa. Kuumuus vei mehut myös koirista, tai no, Doriksesta. Hugolla oli selkeästi normaalia hitaammat liikkeet silläkin, mutta raksavahdin hommia ei voi jättää hoitamatta! Siinä missä Doris hakeutui piharakennuksen viileälle terassille, ja nautti elämästä turhia murehtimatta, Hugo seurasi silmä tarkkana mitä työmaalla tapahtuu. Auringossa on kuuma, mutta Hugo menee sinne minne muutkin oli varjoa tai ei. Ja jos työmaalta katoaa koiran voimin kannettavia laudan pätkiä tai muuta puutavaraa, on syyllinen lähes poikkeuksetta yksi lammasta muistuttava pojan koltiainen... Mikäs sen mukavampaa kuin pätkiä tarvittava määrä puuta mittaansa vain huomatakseen työn lopetettua, että jäljellä on kovin pieni kasa työn määrään nähden. Tästä on kuitenkin opittu, ja seuraamalla mihin kulkee herra H, löytyy myös puuttuvat palikat ;D

Ehkäpä minä joku kerta otan vapaapäivän rakennushommista, ja yritän valjastaa loputtoman kepin haun energian johonkin hyödylliseen; kuten polttopuiden tuomiseen grillille =)

Doris seuraa mielummin taka-alalta, kun Hugo hoitaa raksavahdin hommat

Tältä tarkkailijalta ei jää mikään huomaamatta

Vahtiva silmä

Mitä nyt välillä unohtuu haaveilemaan... Luultavasti kokonaisen puukasan kantamisesta kotia ;)

Kiireinen kesä

2010-07-01T12:32:00.009+03:00

Vihdoin viimein on taas hetki aikaa, ja saa päivitettyä kuulumisia! Kesän ensimmäinen puolikas on mennyt tiiviisti raksalla, ja Hugo ja Doris on seurannut mukana. Raksakoirat vahtii kaikkien tulemiset ja menemiset, eikä varmasti kukaan pääse tontilla yllättämään, karvanaamakaksikon vahtihaukku kuuluu kyllä meluisammankin työn äänien yli.

Aina kuitenkin sen verran raksaltakin pystyy irtoamaan, että päästään muutaman kerran viikossa treenailemaan. Kesän kovat sanat ovat vepe, jälki ja haku. Toissa viikolta tuli kuvasatoakin, kun vepetreeneistä löytyi kameralla varustettu treenikaveri. Hugon ja Doriksen hukkuvan pelastus tallentui "filmille".
Ja niin haasteellista kun Hugon treenaaminen vepessä onkin B), niin hukkuva on jotain mikä saa Hugon liikkeelle! Huuto oli melkoinen, kun Hugo huomasi jonkun uimataidottoman raukan olevan veden varassa :D Ei enää kuplat vedessä kiinnostaneet, vaan kauhottiin niin paljon kun ikinä pikku vesiäisestä lähti, ja äkkiä raahattiin raukka rannalle. Kyllä se vaan sisäsyntyinen pelastusvietti taitaa olla melkoinen...

Doris suoritti myös hukkuvan pelastuksen samalla tavalla erittäin mallikkaasti. Joskin yhtälöstä saa Doriksen kohdalla vähentää kurkku suorana kiljumisen. Hyvin rauhallisesti Doris odottaa käskyä, mutta sen tultua mentiin eikä meinattu. Doris suoritti myös viennin onnistuneesti (jippii!), joskin olin itse veneessä vastaanottamassa. Noh, sehän nyt ei silloin varsinainen vienti ole, mutta ollaan päästy alkuun kuitenkin.

Kuvat touhun keskellä nappasi Irene Turunen. Kiitokset Irenelle!

Doris esineen viennissä

Ja sitten hukkuvaa pelastamaan

Raahataan hukkuva rannalle asti, ettei raukka uudestaan joudu veden varaan ;D

Hugon vuoro esittää pelastustaitonsa

Lentävä lähtö!

Vauhdilla hukkuvan luo

"Täältä mä tulen tän uimataidottoman kanssa!"

Reeniä, reeniä...

2010-06-11T18:04:00.004+03:00

Viikko on taas vierähtänyt ja kaikenmoista tullut tehtyä. Maanantaina ja tiistaina oltiin Hugon kanssa Piritta Pärssisen opissa tokon ohella ja tiistai-ilta tiesi töitä yhdistyksen tottelevaisuuskokeessa. Tarkoitus oli Hugon kanssa myös osallistua, mutta maahanmeno liikkeestä ja vähän muutenkin tökki niin suuresti reeneissä, että jätin osallistumatta. Varsinkin kun mietittiin myös sitä mahdollisuutta, että selkä voisi oireilla, ja maahanmeno tuntua ikävältä.

Keskiviikkona käytiin sitten uusintakäynti Jyväskylässä Matts Holmströmin vastaanotolla. Ja ei se ihan kunnossa vielä hänen mukaansa tuolloin ollut. Nyt on kaksi käyntiä takana, ja kaikki hyvin. Seuraava mahdollinen ylläpitokäynti aikaisintaan syksyllä. Maahanmenokin sujuu. En tiedä olisiko vika sitten ollut siinä... Vai jännitinkö itse jo edellisenä päivänä niin paljon, että se tarttui koiraan?!
Illalla Hugo oli vepetreeneissä, ja hyppäsi veneestä oikein mallikkaasti. Haasteena edelleen se suoraan rantaan uinti, kun vedessä olisi paljon kivempaa. Jouduin jonkun verran houkuttelemaan. Nouto ei suju. Hugo ei nyt jostain syystä hae vedestä mitään muuta kuin keppejä. =P Lelut, köydet ym. kiinnostaa ei yhtään. Harjoittelemma siis köyden noutoa kuivilla ensin.

Eilen Hugo pääsi jälleen lempihommaansa, eli jäljelle. Hugo yhdistää jo jälkivaljaat varsin voimakkaasti työntekoon, ja suorastaan hellyyttävää miten etujalat alkaa tampata, nenä nuuskuttaa ja häntä heilua hullunlailla, kun valjaat puetaan päälle.
Tällä kertaa jälki oli jo pienillä askeleilla, noin 70 askelta ja makkaraa joka toisella askeleella suurinpiirtein. Jälki myös kaartoi aika alusta voimakkaasti oikealle. Hugo lähti innokkaasti hommiin, ja vaikka ei mennyt ihan koko matkaa jäljen päällä, teki hienosti koko ajan töitä ja ratkaisi jäljen itse apuja yhtään pyytämättä. Jäljeltä kuljettiin sitten autolle hyvin rauhallisesti, kun työ oli tehty. Pitää alkaa vähitellen opettaa Hugolle keppejä, poissa jäljeltä tietenkin ensin.

Tänään vuorossa vepetreenit toisen ryhmän kanssa. Koska Hugolla on ollut jo kahtena aikaisempana päivänä toimintaa, päätin jättää sen lepäämään ja kokeilla Doriksen kanssa vepeä ensimmäistä kertaa. Ja kuinkas kävikään! Neiti hyppäsi veneestä käskystä kuin kauemminkin treenannut koira ja ui suoraan rannalle miun luokse maalikeppien välistä. Vau! Toinen kerta aivan samanlainen, yhtään ei odottele tai katsele, vaan käskystä jättiloikalla veneestä veteen ja luokse.
Lisäksi otettiin veneen noudon alkeita. Ensin pari kertaa köyden pätkän haku, ja Doris toi sen suoraan käteen (vaikka sitähän ei vepessä vaadita). Kerran haetutin koko pitkän veneen köyden, ja sama juttu. Sitten vielä pitkän köyden haku vesillä olevasta veneestä (ei vielä veneen vetoa). Kaikki meni niin nappiin, että oikein ihmetytti... Doris tuntui todella nauttivan lajista! Sille jäi kunnon palo päälle, ja olisi lähtenyt vielä rantaan hommiin. Niinpä veinkin sen autoon, ja homma jätettiin tähän.

Toimintaa on tällä viikolla riittänyt, ja viikonloppu yritetäänkin rentoutua vähän, sen verran kuin raksaamiselta pystyy.

Vepeilyä aamun alkajaisiksi

2010-06-03T13:23:00.003+03:00

Tänään suunnattiin veden äärelle heti kahdeksan jälkeen aamulla, vuorossa vepeä siis. Hugolla on yksi kerta alla, joka meni... Noh... Meni miten meni.

Hugo menee kyllä veteen, enemmän kuin mielellään, siinä ei ole minkäänlaista ongelmaa. Myös veneestä hyppy sujuu kyllä, mutta se vesi... Siis Hugo rakastaa vettä siinä määrin, että kun se sinne pääsee, se ei juuri muuta enää huomaakaan! Namit kelpaa kyllä, ja leluilla taistellaan rannalla, mutta kun pääsee veteen, ei kumpikaan enää kiinnosta. Vedessä on kerta kaikkiaan NII-IN KIVAA ettei siinä muuta kaipaa! Hugo mm. pyydystää pyörteitä ja kuplia veden pinnalta tai sitten kroolailee vaikka ympyrää. Hienoa, että se ui mielellään, mutta kun on kyse vepe-treeneistä, niin revi tuosta nyt sitten huumoria 8D

Veneestä hypätessä se lähtee kyllä uimaan rannalle minua kohti, tosin joudun yleensä muutamaan otteeseen kutsumaan uudestaan ettei veden kivat laineet vie keskittymistä mennessään.
Veneen hakua aloitettiin tietenkin pelkällä pienen köyden pätkän haulla, tässä ne ongelmat sitten alkoikin. Herra H hakee kyllä noin yleensä vedestä mitä vaan, mutta nyt ei köyden pätkä saatika vinkulelut kiinnostanu tuon taivaallista. Kepillä saatiin sitten jotain toimintaa aikaseksi. Pitänee jättää nyt kepin heitto veteen kokonaan, ja alkaa heittää köysileluja. Luulen, että ne alkaa kiinnostaa viimeistään siinä vaiheessa kun Doris lähtee niitä hakemaan ;D

Hugo on vesikoira isolla V:llä (tai kahdella...), ja nauttii uimisesta sen mukaisesti. Haasteita on siis luvassa, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Jälkitreeni pitää tänään jättää väliin, kun raksahommat kutsuu jälleen.

P.S. Siinäpä vasta olisikin palkka tokoilulle: treeni rannassa, ja nappisuorituksesta palkkana veteen pääsy :D

Hugolle jälkeä

2010-05-27T20:52:00.003+03:00

Tänään oli Hugon reenivuoro, ja PK-jälkeähän sitä tehtiin. Ei ole Hugo muutaman lyhyen jäljen jälkeen mitään ajanut, eli pari viikkoa mennyt viimeisestä jäljestä. Tällä kertaa tehtiin vain yksi jälki, niin että Hugo ajoi vieraan ihmisen jäljen. Hugolle jälki oli vielä lähes katkeamaton, pituutta reilut kymmenen metriä ja makkaraa joka toisella askeleella.

Hugokin jo tietää, että valjaat tarkoittaa hommia, ja alkaa ihan intopiukkana tarjota kaikenlaista tekemistä jo matkalla jäljelle, kuten seuraamista! :D Näytin jäljen alun ja laskin jo liinaa sen verran, että tulin pari metriä jälessä. Hugo teki tosi hyvin hommia, ja vaikka kaksi makkaraa jäi jäljelle, ei nenä noussut maasta kertaakaan. Jippii!

Tämä meni niin hyvin, että lopetettiin koko reeni siihen samantien. Ensi viikolla uudet haasteet...

Mejää

2010-05-26T20:00:00.000+03:00

Eilen otimme suunnan metsään, jossa Dorikselle ajettiin ihka ensimmäinen verijälki. Jälki tehtiin kaaren muotoiseksi, ja reilut sata metriä oli pituutta. Ei vielä kulmia tai makauksia. Paitsi tietysti alussa ja sitten lopussa odotti hirven sorkka. Jälki oli aika tuore kun se ajettiin, vain noin tunnin vanha.

Kun laitoin Dorikselle "työvaljaat" päälle ja lähdin kävelemään jäljen alulle, se oli aivan innoissaan. Valjaita ei tosiaan pidetä kuin jälki- tai hakuharkoissakin liivien alla, joten tyttö kyllä tiesi että hommiin ollaan menossa. Alkuun se katseli kaula pitkällä metsään ja veti hajuja sieraimiin, kuvitteli kai pääsevänsä maalimiehiä etsimään... Vein Doriksen alkumakaukselle, ja näytin jälkeä sen ensimmäiset kymmenen metriä käskyä toistaen. Alussa se meni nenä maassa aina jonkun metrin, ja nosti sitten päätä ja haisteli ylempää. Muutamaan otteeseen näytin jälkeä uudestaan ja annoin käskyn uudestaan. Hyvin nopeasti tyttö sitten sai kiinni, että mitä piti tehdä. Se lähti etenemään lyhyellä siksakilla, ja puolen välin jälkeen vauhtia oli jo sen verran, että hyvä kun kävellen perässä kestin.
Kuvittelin, että Doris saattaisi ottaa sorkan suuhun, kun se on kotonakin sorkkia ynnä muuta vastaavaa saanut syödä. Kaadolla se kuitenkin meni vain ihan sorkan lähelle, haisteli sen päästä päähän ja jäi seisomaan minuunpäin katsoen, vähän kuin odottaen että mitä tapahtuu.

Kaiken kaikkiaan oli aika hyvä alku mejä-uralle. Nyt ei sitten muuta kuin naapurin teurastajalle ämpäriä viemään, että saa verta ja pääsee vetämään jälkiä aina silloin tällöin. Suunnitelmissa on tehdä samainen myös Hugolle, kunhan täällä loppuu tämä vesisade...

Vicky tuli kylään

2010-05-19T12:39:00.000+03:00

Tänään kävi Hugon ipana Vicky meillä kylässä trimmattavana. Hugo ei tällä kertaa päässyt tytärtä tapaamaan, sillä Doriksella on tärpit ja sen vuoksi Hugo majailee hoidossa muutaman päivän. Rakennuksella ollessa kun on vähän hankala vahtia ja pitää niitä erillään.

Neljäkuinen Vicky tuli siis ensimmäiseen trimmaukseensa. Alussa neiti vähän yritti, että jos kuitenkin kiipeisi mielummin mamman syliin kuin jäisi trimmauskoneen surinaa kuuntelemaan. Hyvin pian se kuitenkin huomasi, että turha on rimpuilla. Vielä kun alkoi nakkia tippua nätisti paikalla olemisesta, niin johan alkoi neiti käyttäytyä.
Pieni ei vielä jaksa kauaa, ja lopussa alkoi tytöllä olla isänsä elkeet, kun kävi pitkäkseen pöydälle, ja silmät yritti painua kiinni. Lopuksi imuroin vielä suurimmat karvapallot lattialta Vickyn ollessa trimmauspöydällä. Neiti ei ollut moksiskaan imurista, joten varovasti kokeilin imuroida myös pöydältä, ja sekin onnistui! Tyttö mussutti loput makkarat, eikä juuri imurista piitannut. Taitaa olla isänsä tyttö... ;) Karvojen alta paljastui suloinen pikku rimppakinttu, jolla liene nyt vähän helpompi olla kesähelteillä.

Urakan jälkeen Vicky ja Doris sai tehdä tuttavuutta takapihalla. Tytöiltähän ne leikit keskenään onnistuu, ja meno oli melkoista! Vickyllä on pentumainen teatraalinen äänenkäyttö vähentynyt huomattavasti. Nyt leikittiin, juostiin ja makoiltiin ihan sulassa sovussa keskenään, eikä tarvinnut välillä huutaa kiljuen. Doris yritti juoksujensa huumassa jopa merkata Vickyn pari kertaa. Pentujen omija... 8)

"Ylävitonen sulle pentu!"

Pikku Dumbo ja iso Dumbo

"Joko se näin äkkiä luovutti...?"

"Hi caramba! Yllätyshyökkäys!"

"Annas kun suputan sulle yhen jutun..."

"Siis täällä on niin rankkaa etten jaksa ees seisoen juoda enää..."

Lonkkatulokset

2010-05-15T21:52:00.000+03:00

Vihdoin tuli tulokset Hugon uusinta lonkkakuvista, ja Doriksen lonkka- ja kyynärkuvista.

Hugolla uusi normaali kuva nosti tulokset B/A:han =) Vähän harmittaa, että tuli ylipäätään lähetettyä aikaisemmin otettu kuva, josta ei toisen lonkan osalta näe juuri mitään, kun nyt vertaa uuteen hyvään kuvaan. Vaan ei jälkiviisaus auta, ja aivan loistavaa että tulos on nyt onnistuneen kuvan mukaan kirjoissa ja kansissa, eli paljon totuutta lähempänä!

Doriksen lonkat osottautui valitettavasti olevan D/D. Mutta tällaista tämä välillä on...

Hakua, jälkeä ja manuaalista nikamakäsittelyä

2010-05-13T11:39:00.000+03:00

Hugo pääsi aloittamaan jälki-treenit viikko sitten torstaina. Aloitus tehtiin lyhyellä katkeamattomalla makkarajäljellä, ja hyvin pysyi herralla nenä maassa. Sen enempiä manailematta luulen, että haasteeksi saattaa tulla herran etenemisvauhti, joka on aika nopeaa jo nyt... Maanantaina vedin sille uudestaan kaksi lyhyttä jälkeä. Tänään olisi treenit, mutta nyt katkesi meikeläisen piiiitkä putki terveenä (ainakin kaksi vuotta, jos allergia-ongelmia ei lasketa), joten pakko potea kotona ja jättää treenit väliin. =(

Myös Doriksella alkoi treenikausi haun suhteen. Pääsimmekin heti aloituksessa raunioille, joten otimme pelastuspuolen hakua. Minähän se ensin vähän mietin, että liekö tyttö muistaa tai tekee, kun alkoi juoksutkin samaisena päivänä... Niinpä lähdin varmistellen, ja ensimmäisen maalimiehen lähtö näytettiin Dorikselle, muut kaksi menivät valmiiksi. Lähetin Doriksen hommiin, ja pah! Mamma se taas on ihan yksin se, joka epäilee B) Doris eteni kovalla vauhdilla, mutta haravoi aluetta perusteellisesti, ja löysi kaikki maalimiehet. Miun pitää opetella pois tästä ikuisesta epäilemisestä, ja luottaa koiraani!

Doriksella alkoi tosiaan odotetut juoksut vihdoin! Yes! Tämä tarkoittaa ettei tarvitse perua kesän suunnitelmia. Pelkäsin jo niiden viivästyvän parhaimmalle koekaudelle, mutta onneksi ei! Tyttö on taas entistäkin hellyyden kipeämpi, joka muuten näkyi treeneissä siinä, että Doris jäi tavallista rauhallisemmin ja pitemmäksi aikaa maalimiesten palkattavaksi ja kehuttavaksi. Kiersipä vielä kehuringin treenin lopuksi, että sai varmasti jokaiselta paikan päällä olleelta kehuja :D

Tiistaina kävimme Jyväskylässä, ja molemmat koirat kävivät Matts Holmströmin vastaanotolla manuaalisessa nikamakäsittelyssä. Tämä tulikin tarpeen sillä kylmä talvi oli tehnyt tehtävänsä, ja nikamien liikkuvuus ei ollut normaalia. Hugolla on saattanut myös aikaisempi selkävaiva aiheuttaa osansa... Tosin tämän käynnin jälkeen asia on jo ihan toisin =) On se vain ihmeellistä miten pienillä liikkeillä ammattitaitoinen ihminen saa tuloksia aikaan. Olen tätä ennen kuullut paljon positiivista palautetta Holmströmistä, ja nyt voin itsekin lämpimästi suositella vastaanottoa muillekin!

Huoltopäivä

2010-05-03T14:16:00.000+03:00

Tänään pidettiin vapun metsä- ja uintirientojen jälkeen huoltopäivä. Kynnet on leikattu, korvat putsattu, ja molemmat joutuivat myös kunnon pesulle. On se kumma että vesi on nii-in kivaa, niin kauan kun se ei tule suihkusta! Suihkussa seistään kaltoin kohdellun näköisenä ja mulkoillaan kulmien alta "kuinka kehtaat kohdella minua näin väärin" -ilmeillä. No, puhdasta tuli kaikesta huolimatta, ja huoltopäivän viimeisteli hieronta. Eläinfysioterapeutti kävi hieromassa sekä Hugon että Doriksen.

Hugo tietää jo mitä tapahtuu, kun fysioterapeutti tulee meille. Tervehtimisien jälkeen mentiin työhuoneen lattialle, johon Hugo kellahti makuulle sen näkösenä että "nyt tämä poika saa hieronnan" :D Hugon alaselän alueelle laitettiin vielä hieronnan jälkeen vähän mikrovirtaa siellä olleiden jännitysten vuoksi.
Dorista hierottiin ensimmäistä kertaa. Sillä ei mitään jumeja lihaksissa ollutkaan, mutta tarkoitus oli lähinnä katsoa miten se reagoi hierontaan ja totuttaa sitä siihen. Ei sieltä tosiaan mitään kipukohtia löytynytkään, hyvässä kunnossa on tytöllä kroppa. Hieronnan Doris otti hyvillä mielin vastaan, makasi reporankana ja nautiskeli silmät kiinni. Fysioterapeutin lopetettua Doris nosti päätään kuin katsoen "ei kai tämä nyt vielä lopu??"

Nyt on karvanaamat huollettuja, ja elämänmeno voi jatkua entiseen malliin, puhtaampana ja rennompana ;)

Tässä vielä tuoreet kuvat vapulta molemmista

Viikko vierähti varkain

2010-04-30T15:51:00.000+03:00

Jaahas, viikko hujahti ohi, niin että suhina kuului...

Sunnuntaina Doris kävi agitreeneissä, joskin se meni päin sitä itseään. Karvanaamat kun riehui kirjaimellisesti koko päivän ensin raksalla, niin neidillä ei enää illalla oikein keskittymiskyky riittänyt kunnon reenin vetämiseen. Niinpä tehtiin ihan parit pikku jutut, ja se oli siinä. Ilo oli kuitenkin huomata, että Doris on tajunnut keppien jujun siinä määrin ettei miun tartte enää kädellä näyttää välistä, vaan pieni liike riittää. :)

Tiistaina painikaveri Tötterström kävi hakemassa kesälookin itselleen. Hannan etukäteen varoitteluista huolimatta Totski käyttäytyi trimmauspöydällä oikein malliikkaasti! Ja valtavan karvapehkon alta kuoriutuikin varsin komea poika ;) Pitihän se päästää vielä lopuksi Huge ja Doruska painikaveria moikkaamaan, ja sai Hanna napattua pose-kuvankin kolmikosta.

Torstai aamuna oli tiedossa karvanaamoille pitkät ja makeat unet, kun molemmat lonkkakuvattiin. Dorikselta viralliset lonkka- ja kyynärkuvat sekä Hugolta uudet viralliset lonkkakuvat. Enpä muista ikinä nähneeni kämppää niin hiljasena ja rauhallisena koirien ollessa kotona, mitä se torstaina aamupäivästä päivään oli :D Peittelin molemmat kotona nukkumaan lämpimään, ja saivat heräillä kaikessa rauhassa itsekseen. Iltapäivästä minuu jo kaksi silmäparia seurasi peittojen alta ja tuhina kuului, mutta varsinkin Hugo otti kaiken irti ja makoili aivan rauhassa vällyjen alla välillä venytellen.

Tänään näin aamulla taas ihanan, pienen ja suloisen perropörrö Vickyn matkalla tehosterokotteelleen. Tyttö pusuttelee kun Doris konsanaan!
Nyt sitten odotellaan Miestä saapuvaksi töistä, jotta pääsemme vapun viettoon, tällä kertaa mökille koko konkkaronkka koirat mukaanlukien ;D

Isä ja tytär tapaa

2010-04-23T14:36:00.000+03:00

Eilen Hugo ja Doris pääsi treffaamaan Hugon ipanaa Vickyä, joskin otin meiän apinat paikalle vain vuorotellen. Tunnetusti härdelliä on ihan riittävästi muuten... Pienelle Vickylle riittää varmasti vähempikin hämmennys vielä toistaiseksi. Niinpä ensin pääsi Hugo ipanaa moikkaamaan, ja sitten Doris. Vicky on varsin utelias, mutta vähän piti vielä seurailla isompien touhuja turvamatkan päästä. Lopulta uteliaisuus taisi voittaa pienen ipanan mielessä, ja vähän jo leikittiinkin. Muutaman kuvankin kerkesin temmellyksessä näppäämään.

"Siis täällä on ihan varmasti joku aarre, kun tarpeeksi kauhoo..."

"No jos iskäki kerran menee, ni kyllä minäki!"

"I'm flyiiiiiing!"

"Jaahas, mikäs pikku möykky täällä on..." "Iiik, apua, hullun näkönen iso mörkö"

"Gräyh, mörkö häviä!" "Voi jeesus mikä ällö ipana..."

"Minäkö?? Ei, olen maailman suloisin, katsokaa nyt!"

Neiti uljas

Treeniä ja läskiä

2010-04-21T14:56:00.000+03:00

Eilen illalla otettiin taas suunta treenikentälle tokoilemaan. Ei ollut itsellä koulutusvuoroa, joten päätin napata molemmat ipanat konttiin.

Ensimmäisellä vuorolla oli sen verran porukkaa, että päätettiin kaverin kanssa olla menemättä hämmentämään sen enempää, ja otettiin oma spotti treenikentältä, ja harjoitusta kaksin. Tulikin hyvä häiriötreeni Dorikselle, kun naapurin leikkikaveri oli toisena! Ei helppoa ollenkaan. Luoksetuloa otettiin toisen ohi, sekä ihan perus mukana kulkemista toisen vierestä. Näissä ei ihmeitä tapahtunut.
Doriksen maahanmeno on jostain syystä kuin laiskiaisella, joten sitä pitäisi saada kuosiin. Aikaisemmista ei niin onnistuneista lelukokeiluista (ahne paskiainen haluaa vain ruokaa 8D) huolimatta päätin kokeilla sitä pitkästä aikaa. Ja jumatsukka! Neiti oli niin villinä patukan perään, että oksat pois! Oikein murina kuului! Niinpä, revitystä - ote irtoaa - patukka heti piiloon ja maahan käsky - oikeasta toiminnasta patukka lentää taas. Tämä tosiaan osottautui tällä kerralla hyväksi konstiksi kuumentaa neitiä vähän tekemään nopeammin. Maahanmeno nopeutui selvästi. Toki töitä on tiedossa, mutta hyvä startti.

Toisella tunnilla Doris pääsi konttiin lepäilemään kera luun, ja Hugo pääsi tositoimiin. Aiheina EVL:n idioottirinki sekä hyppy (minkä luokan nyt kukakin treenasi...). Hyppy menee ok, oon jopa saanut itseltä pois sen iloisen käden heilautuksen hyppy -käskyä antaessa. Tällä kerralla jökötin kuin patsas katsoen ainoastaan eteenpäin, ja siitä käsky. Hyvin toimii. Hugolla vaan perse menee maahan aika nopeasti, jos mitään ei tapahdu. Tällä hetkellä tulee vielä siis välitön palkkaus hypyn käännön jälkeen, kun se automaattisesti seisoo. Ja seisomista opetellaan tietysti tauoilla. Montaa kertaa ei hyppyä kehannu edes kokeilla ettei Hugon selkä siitä ota itseensä. Kolme toistoa ja that's it.
Idioottirinki taasen... Liikkeestä käskyt tulee vielä osittain avuilla. Plus että pää pyörii kun pöllöllä mamman rinkiä kiertäessä 8D Jos ei ois ite röntgen-kuvasta nähny, voisi luulla ettei herralla ole selkärankaa ollenkaan...
Tässä suurin haaste on päästä eroon käsiavusta maahan, istumaan ja seisomaan jäädessä. Jos antaa pelkän käskyn, pysyminen ei ole varma. Niinpä annan käskyn jälkeen vielä pienen käsiavun, josta pitäisi nyt vähitellen lähteä opettelemaan pois.

Kaiken kaikkiaan treeni meni molempien osalta ihan ok. Ei tullut itkua keltään :D Yllätyin ite miten Doris motivoitui lelusta, ja Hugolle on treenitauko tehny ihmeitä. Molemmat oli hyvin rauhallisia illalla kotona.

Naapurissa asuu teurastajaksi opiskeleva mies, joka oli meiän treeneissä ollessa tuonu miun kauan kaipaamaa oikeaa aitoa läskiä sekä munuaisia ja maksaa. Niinpä meillä herkuteltiin illalla tuoreella maksa-aterialla kunnon läskiannoksella höystettynä. Läski teki kauppansa kun banaanit apinalle! Kokonaista maksaa Hugo ei jostain syystä suostunut syömään, Dorikselle maistui kyllä. Maksaa syödään kyllä kerran viikossa, mutta se tulee yleensä jauhettuna. Herra hienohelmalle ei sitten tuore kokonainen kelvannut.
Noh, tästähän luonnollisesti seuraa, että samainen maksa tulee eteen seuraavalla, ja seuraavalla ruoalla... Kunnes se kelpaa. Tämä täti ei siihen suostu, että koirat päättää mitä syövät. Prkl. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kyllä sanoa, että huomenna viimeistään se maksa maistuu Hugollekin. Sitten saa läskiä lisää ;-)

Blogitusta

2010-04-19T15:30:00.000+03:00

Nyt on sitten blogi luotu Hugon ja Doriksen hurjasteluille! Tällä kanavalla tullaan siis kuulemaan Hugo Hurjapään ja Doris Diivan edesottamuksia treeneissä ja kotikonnuilla, ehkä vähän muuallakin... Riippuen kirjoittajan reippaudesta, tai laiskuudesta ;D